Arcuksen Q3

Norjassa päämaajansa pitävä alkoholijuominen myyntiin keskittyvä Arcus julkaisi alkukuusta Q3-raporttinsa. Olen seuraillut yhtiötä melko tiivistii viime aikoina, sillä olen ostanut sen osakkeita pariin otteeseen salkkuuni. Markkinareaktio raporttiin näytti ainakin olleen ihan positiivinen, sillä kurssi nousi heti raportin jälkeen hieman yli 47 norjan kruunun.


Yhtiö kertoi liikevaihdon pysyneen vuoden takaisella tasolla, mutta tuloksen parantuneen (EBITDA kasvoi 11,2%). Kolmesta bisnessegmentistä kaksi kasvoi. Viinimyynti kasvoi -erityisesti Suomessa, kirkkaiden myynti laski kaiken kaikkiaan jonkin verran, kun taas jakelussa kasvua nähtiin jonkin verran. Viime vuoteen verrattuna velkaantuneisuus laski ja oli nyt yhtiön omien tavoitteiden rajoissa.


Kaiken kaikkiaan raportti ei ollut mitenkään erityisen yltiöpositiivinen, mutta oikeaan suuntaan yhtiö on kuitenkin menossa. Hyvä niin.

Pienyhtiö Tukholman pörssistä: Dedicare

Serstechista kirjoitettuani sain vinkiksi tutustua mm. Dedicareen. Tutustutaanpa sitten.


Toimiala: Terveydenhuolto
Lista: Small cap Stockholm
Sijoittajasivut: http://www.dedicare.se/finansiellt-och-press/investerare/


Firman sivut näyttävät olevan kuitenkin vain ruotsiksi ja norjaksi, joten ennen toisen kotimaisen pariin syventymistä lyhyt englanninkielinen kuvaus Nordnetista:

"Dedicare is an agency in the healthcare industry. The company operates in Sweden and Norway. Dedicare hire and recruit doctors and nurses and provides care services in personal assistance, companion and respite care for private and public health care providers."


Ainakin tässä vaiheessa sanoisin, että vaikuttaa esim. Attendon kilpailijalta. Vuoden 2016 vuosikertomuksesta selviää, että liikevaihto kasvoi viime vuonna 14% ja liikevoittoprosentti oli 10,7. Jälkimmäinen luku on kovempi kuin Attendolla (joka muistaakseni oli muistaakseni 9).


Dedicare toimii tällä hetkellä vain Ruotsissa ja Norjassa, mutta tavoitteena on kasvaa koko Euroopan laajuiseksi toimijaksi. Taloudelliset tavoitteet ovat seuraavanlaiset: 1) markkinoita nopeampi, pääosin orgaaninen kasvu 2) liikevoittoprosentti yli 7 ja 3) omavaraisuusaste yli 30%. Stretegiana on tarjota aina markkinoiden paras hinta sekä hyvä palvelujen saatavuus. Kuulostaapa helpolta. Katsotaanpa firman ilmoittamista luvuista sitten miten homma on toiminut.

Taulukon perusteella 2016 näyttää olleen poikkeuksellisen hyvä vuosi. Ihmettelin kuitenkin miksi Nordetin mukaan EPS olisi vuonna 2016 laskenut edellisestä vuodesta. 2016 vuosikertomuksesta löysin myös seuraavan taulukon:

 

Yritin pähkäillä, miten tämä taulukko näyttää näin erilaista tulosta ja syynä on tietenkin viimeisen rivin kohta "Årets resultat från avvecklad verksamhet", joka siis käsittääkseni tarkoittaa lopetettuja toimintoja. Vuoden 2015 kertomuksesta selviääkin yhtiön hankkiutuneen eroon Norjan huoltotoiminnoista (tai niin minä ainakin ymmärsin).

Vaan miten on yhtiö pärjännyt tänä vuonna. Q3-esityksestä löytyy seuraavanlaista tietoa.

Liikevoittoprosentti on siis parantunut aiemmasta ja liikevaihto on myös kasvanut. Siitä huolimatta Nornet kertoo yhtiön P/E-luvun olevan tällä hetkellä viime vuoden tuloksella 13,6. Osinkotuottokin on huikeat 7,3%.

Dedicaren omiin - syklin ylite ulottuviin - taloudellisiin tavoitteisiin verrattuna liikevoittoprosentti on tällä hetkellä huomattavan korkea. Kysymys kuuluukin pystyykö yhtiö pitämään sen jatkuvasti näin korkeana, vai onko kyse vain poikkeuksellisen hyvistä ajoista. Q3-raportti saattaa antaa sen suhteen hieman aihetta huoleen, sillä Q3:lla liikevoitto oli pudonnut aiemmasta 12,6%:sta 8,4%:iin.

Pikaisen tutustumisen perusteella yhtiö vaikuttaa jossain määrin kiinnostavalta, mutta aivan heti en silti ole ryntäämässä ostoksille.

Lisäys: Arcus ASA

Kirjoittelin perusteellisemman analyysin norjalaisesta Arcuksesta maaliskuussa. Maaliskuussa osakkeen hinta pyöri 46 ja 48 norjan kruunun välillä. Viime aikoina kurssi oli laskenut hetkittäin jopa alle 44 kruunun, nousten kuitenkin viime aikoina taas 46 kruunun tuntumaan. Mitään erityisen negatiivisia uutisia en osaketta koskein löytänyt, mutta markkinat eivät vaan jostain syystä ole osakkeesta kiinnostuneet.

4-Tradersin mukaiset konsensusennusteiden luvut ovat kuitenkin ihan kohtuulliset. P/E kuluvalle vuodella noin 16 ja ensi vuodelle 14. ROE 12,5 ja 13,4%. Osinkotuottoa ennustetaan tälle vuodelle 4,5% ja ensi vuodelle 5%. Velkaantuminen on myös nopeassa laskussa ja vuoden 2016 yli 700 miljoonan NOK:n velka kutistunee ensi vuonna noin 430 miljoonaan. Mennyttä P/E-lukua ei tässä tapauksessa kannattene tuijottaa, koska ennen järjetön velkalasti lienee syönyt tuloksen. Kyseessä tuntuu olevan varsin yleisesti pääomasijoittajien käyttämä kikka. EV/EBITDA on kuluvalle vuodelle 10,5.

Osakkeiden arvostustasot tuntuvat kiivennen melko korkealle. Arcus tuntuu kuitenkin olevan poikkeus. Syitä en osaa tarkkaan analysoida, mutta ehkä selkeän ennusteen ja aiempien näyttöjen puuttuminen saattavat selittää asiaa. 4,22% osuudella Arcus näyttää edelleen olevan Seligsonin Phoenixin toiseksi suurin sijoitus, eli Peter Seligson todennäköisesti näkee osakkeessa myös selvää nousupotentiaalia. Olin harkinnut yhtiön lisäämistä jo aiemminkin, mutta viime aikainen kurssinousi herätti tarttumaan toimeen ja lisäsin Arcusta pienen siivun salkkuuni. Yhtiön osuus salkustani on nyt 3,8%. Salkustani löytyy tällä hetkellä 26:tta eri yhtiön osaketta, joten matemaattisesti tarkasteltuna Arcuksen painotus on nyt siis täysin neutraali, mihin olen toistaiseksi tyytyväinen.

Pienyhtiö Tukholman First Northista: Serstech

Ensin pientä alustusta aiheeseen liittyen. Olen huomannut hankkineeni salkkuuni viime aikoina lähinnä isojen yritysten osakkeita. Osittain se johtuu ajan puutteesta. Pienten firmojen seulomiseen menee paljon enemmän aikaa, koska esim. analyysitalot eivät välttämättä ole tehneet jonkinlaista pohjatyötä valmiiksi. Lisäksi uskoisin tuntevani Helsingin pörssin pikkuyhtiöt melko hyvin. Jenkeissä kaikenlaiset kasvuosakkeet tuntuvat olevan jo todella pahassa kuplassa. Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa kieli taas aiheuttaa hieman haasteita. Päätin kuitenkin osittain Kauppalehden keskusteltupalstan innoittamana tarttua haasteeseen ja tutustua muutamaan lupaavalta vaikuttavaan Tukholman First Northin firmaan. Tarkoituksena on kuitenkin hankkia vakaampien firmojen lisäksi useammankin pienemmän yhtiön osakkeita salkkuun. Joukkorahoitusta hakeviin en enää aikaani haaskaa, koska siellä olen suurimman osan todennut täysin sekundaksi, mutta ehkä naapurimaan pörssin pre-listalta niitä voisi löytää. Katsotaanpa.

Sijoituskriteereistäni tärkein on kilpailuetu. Random Walkerin on määritellyt eri tyyppiset kilpailuedut muutama vuosi sitten Nordnet-blogissa seuraavasti: 1) Yritys omistaa ainutlaatuista aineetonta pääomaa 2) Yritys saavuttaa johtavan aseman markkinoilla, joilla tuotteen vaihtamiskustannukset ovat suuret 3) Yritys on selkeä markkinajohtaja liiketoiminnassa, jossa liiketoimintamalli perustuu ns. ”verkostovaikutuksiin” 4) Yritys toimii suuressa mittakaavassa.

Käytännössä pienyhtiön kohdalla vain ensimmäinen noista vaihtoehdoista tulee yleensä kyseeseen. Ainutlaatuinen aineeton pääoma voi olla patentteja tai jotain muuta. Esimerkiksi Gileadin (joka ei tosin ole pienyhtiö missään nimessä) kohdalla näkisin yhtiön johdon lääketieteen ja biotekniikan alan tohtorintutkinnot yhtenä kilpailuetuna. Toisaalta kuitenkin esimerkiksi Revenio on onnistunut saavuttamaan ainakin paikoin myös markkinajohtajuuden verkostovaikutuksiin perustuvassa liiketoiminnassa: Icare-silmänpainemittarista on tullut standardi ja sen käyttö opetetaan lääketieteellisissä tiedekunnissa. Työnantajan on helpompi hankkia mittari, jota kaikki työntekijät osaavat jo käyttää, kuin käyttää aikaansa myös uuden mittarin käytön opetukseen jokaiselle työntekijälle erikseen.

Mutta sitten itse asiaan eli ensimmäisen pienyhtiön analyysiin. Olen aina vihannut saksan kirjoittamista kovien konsonanttien hankalan paikalleen asettelun johdosta. Siinä mielessä Serstech menee samaan kategoriaan, sillä yhtiön nimi tuntuu olevan monelle (minä mukaan lukien) haastava kirjoitettava.

Annetaan kuitenkin tässä vaiheessa yhtiöllä itselleen puheenvuoro: "Sertech manufacture and sells a portable scanner that detect narcotics and explosive subjects. There is also a cloud service that connect the scanners." Huumeita, pilveä ja turva-alaa, eli kaikkea trendikästä siis. Tuotteestaan yhtiö kertoo seuraavaa: "Serstech 100 Indicator, handheld Raman spectrometer, is made for measuring chemicals: Explosives, Narcotics, Hazardous substances and Chemical Warfare Agents." Mikään erityisen uusi keksintö skannerin hyödyntämä Ramanin ilmiö ei ole vaan sen kuvannut  Chandrasekhara Venkata Ramanin sai keksinnöstään Nobelin jo vuonna 1930. Uutta ehkä sen sijaan on se, että skannerien koko on pienentynyt. Ilmiön havainnointi vaatii voimakkaan, yhtä aallonpituutta tuottavan valonlähteen eli käytännössä laserin. Laite sinällään ei kuitenkaan edusta mitään täysin uutta tai ainutlaatuista teknologiaa.

Serstechin sijoittajasivuilta löytyy videoitu, hieman yli vuoden takainen Redeyen sijoittajaseminaarissa pidetty esitys. Siinä yhtiö mainitsee kilpailuedukseen pilvipalvelun, josta näytteen analysoinut henkilö saa heti ohjeet myös jatkotoimintasuunnitelmasta. Kuulostaa hyvältä, mutta entäs kilpailijat? Yhtiö itse kertoo esityksessään kilpailjoikseen ThermoFisherin sekä Rigakun. Molemmat ovat ilmeisesti enemmänkin monialayrityksiä, joilla kuitenkin on myös kilpailevaa liiketoimintaa portfoliossaan.

Kilpailijoita ainakin ThermoFisher näyttää pikaisen vilkaisun perusteella tappiinsa asti arvostetulta. P/E huitelee päälle kolmessakympissä ja osinkotuotto on 0,3 %. Yhtiön liiketoiminta jakautuu neljään segmenttiin, joista jokainen tuo suurinpiirtein neljänneksen liikevaihdosta. En nyt osaa suoralta kädeltä sanoa kilpaileeko Serstech Industrial & Applied vai Academic & Goverment segmentin kanssa, mutta tuskin ainakaan Diagnostic & Healtcaren tai Pharma & Biotechin. Geminiksi ristitty kannettava analysaattori lienee kuitenkin selkein kilpakumppani. Yhtiö kertoo tuotteesta seuraavaa: "Available with the HazMasterG3™ decision support system from Alluviam LLC for virtual mixture analysis and interactive problem solving on scene". Eipä taida pilvipalvelukaan siis olla mikään erityisen ainutlaatuinen kilpailuvaltti.

Myös Rigakun skanneri vaikuttaa aika pätevältä. Sitä pystyy käyttää paksut hanskat kädessä ja se osaa myös ennustaa: "Progeny ResQ now has the ability to monitor individually identified chemicals that could possibly be used in combinations as precursors to create an ever more hazardous situation – such as the making of explosives or illicit drugs – with 4C Technology. Often a first responder is required to know these vast recipes or have an immediate ability to verify with an off-site expert. This can cause unnecessary delays. Progeny ResQ can now foresee a potentially more dangerous threat and warn the user automatically."

Toisaalta myös Serstechille saattaa jonkinlainen markkinarako löytyä. Yhtiön liikevaihto on lisääntynyt jo useamman vuosineljänneksen ajan ja viimeisimmässä puolivuotiskatsauksessa tulos oli viimein punnertanut plussalle. Yhtiö tavoittelee 150 miljoonan euron liikevaihtoa vuoden 2019 loppuun mennessä. Nykyisellä 139 miljoonan kruunun markkina-arvolla P/S olisi tällöin 0,92. Koska markkinoilla ei taida olla muita  pelkästään samoihin käyttötarkoituksiin Raman spektrometria valmistavia yrityksiä, täytyy mahdollinen liikevoittoprosentti yrittää päätellä muutoin. ThermoFisher on pystynyt noin 11-12% liikevoittoon, joten heitetään hatusta nyt vaikka 10%. Tällöin P/E olisi 9,3. Tämä vaatisi kuitenkin lähes täydellistä onnistumista. Minun on kuitenkin vaikea nähdä, miksi Serstech pärjäisi kahdelle isommalle kilpailijalleen (muuta kuin ehkä hinnalla kilpailemalla), sillä mitään erityistä kilpailuetua en havaitse.

Sijoittajan todellisuustesti pitkään jatkuneessa nousumarkkinassa

Pitkään jatkuneen nousumarkkinan myötä omaan erinomaisuuteensa uskomaan alkavalle sijoittajalle hyvä reality check saattaa olla katsoa, miten salkusta myydyt osakkeet ovat kehittyneet. Omasta salkustani olen myynyt tasan yhden yrityksen liiallisen arvostuksen vuoksi. Atrion sai lähtöpassit kesällä 2016 P/E-luvun noustua yli 30:een. Hinta oli silloin jotain 470 dollarin tietämissä. Ajattelinpa huvikseni tsekta, mitä osakkeelle nyt kuuluu.


4-Traders ei jostain syystä anna osakkeelle mitään tietoja konsensusennusteesta, mutta Morningstarin mukaan kurssi on tällä hetkellä peräti 670 dollaria! Hitaasti kasvavan yrityksen kyseessä ollessa moinen kurssinousu on aika yllättävä, mutta mahdoinko tehdä virheen kasvumahdollisuuksia analysoidessani? Forward P/E näyttää kuitenkin olevan 43,6 eli siitäkään ei nyt ole todennäköisesti kyse. Tai ainakaan reilun vuoden aikana tuotot eivät ole nousseet mitenkään dramaattisesti vaan kurssinousu on kohonneen arvotustason ansiota. Sijoittajat näyttävät uskovan, että näinkin hitaasti kasvavasta yrityksestä kannattaa maksaa melkein 44 kertainen summa vuoden aikana tienattuun rahasummaan nähden.


Toinen salkusta siivottu yhtiö eli Doro ei sitten olekaan pärjännyt ihan yhtä hyvin. Jälkikäteen tarkasteltuna myyntihinta 46 kruunua ei ollut mitenkään optimaalinen, mutta osakeen kurssin ollessä tällä hetkellä 52 kruunua, ei sitä voi mitenkään katastrofaalisenakaan pitää. Menetin luottamukseni yhtiöön ja arvioin P/E 20 olevan hyvä hetki hankkiutua osakkeista eroon. Vuosi 2016 näyttääkin menneen tappiolle, mutta tänä vuonna pitäisi voittoa taas tulla.


Mitä tästä sitten voisi oppia? Ainakin sen, että tulevia kurssiliikkeitä on kovin vaikea ennustaa. Markkinoiden mentaliteetti on arvaamaton. Nousumarkkinassa hyvää tulosta tekevien firmojen osakkeet näyttävät kuitenkin yleensä nauttivan myös kohoavasta arvotustasosta, kun taas huonommin pärjäävät ovat arvaamattomia. Hevosen vaihtaminen keskellä kierrosta vaikuttaa kannattamattomalta jo verojenkin vuoksi. Toki parasta olisi hypätä pois kyydistä juuri ennen syklin loppua, mutta sen ennustaminen ei onnistu. Eli hyvän osakken kyydissä kannattanee pysyä koko syklin ajan, mutta huonot pitäisi heivata mäkeen mahdollisimman pian, ettei jää paitsi tuotoista. Vanha viidakon laki tuli nyt siis oikeaksi todettua (suomalaista formulakuskia lainatakseni) myös oman kantapään kautta peliin katsottuna.

Mietintöjä Terveystalon listautumisesta osa 2

Raapustelin eilen nopeasti joitain tunnuslukuja siihen paljon puhutun, tällä kertaa täysin kuvitteliseen, tupakka-askin kylkeen. Ajattelin Pihlajalinnan lisäksi etsiä vertailuun vielä 2015 Tukholmaan listautuneen Attendon luvut. Muistelisin Seligsonin Phoebuksen merkinneen antia silloin sen edullisuuden vuoksi. Rahasto sai kuitenkin lopulta niin vähän osakkeita, että myi ne samantien pois jonkinlaisella voitolla.

Attendon markkina-arvo oli listautumisen myötä 8 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 860 miljoonaa euroa). Vuoden 2016 raportista voimme todeta liikevaihdon olleen vuonna 2015 9,8 miljoonaa kruunua ja EBITA:n olleen 9,5% eli 933 kruunua. Attendon P/S-luku oli näin ollen 0,82 listautumisvuoden liikevaihdolla, kun Terveystalolla se on arviolta ehkä noin 2. Pihlajalinnan luvut ovat 4-tradersin ennusteen mukaan 423 liikevaihdon ja 327 markkina-arvon suhten. P/S on tällöin 0,77.

On kuitenkin hyvä huomata Terveystalon olevan selvästi Pihlistä ja jonkin verran myös Attendoa kovempi tuloksentekijä, eikä pelkän P/S-luvun perusteella voi vielä kovin suuria johtopäätöksiä hintaerosta tehdä. Terveystalon käyttökate on ollut viime aikoina hieman kymmenen prosentin päällä ilman oikaisujakin, kun Pihlajalinnalla se tullee tälle vuodelle olemaan noin 4,5%. Attendolla se oli vuonna 2015 tasan 9%. Velkaa Attendolla oli listautumisajankohtana 2,8 miljoonaa SEK. EV/EBITA-luvuksi saamme siis noin 11,6. Se on edelleen selvästi matalampi, kuin Terveystalon luku. Koska emme voi kuitenkaan palata aikakoneelle Attendon listautumiseen, lienee järkevää katsoa myös yhtiön nykyarvostusta. 4-tradersin mukaan EV/EBITDA on nykyisin 14,5. Edelleen siis Terveystaloa alhaisempi. 

Toisaalta Terveystalon puolesta voisi puhua se, että antiin (tai osakemyyntiin, joka tässäkin olisi oikeampi termi) on sitoutunut osallistumaan eläkeyhtiöiden (eli "the usual suspects") lisäksi myös kaksi täysin omalla varallisuudella läträävää tahoa: Hartwallit ja von Rettigit. Molempien sijoutusyhtiöt ovat sitoutuneet merkkaamaan juuri sen verran, että 10% verovapaaseen osinkoon oikeuttava raja ylittyy. Piensijoittajahan toki maksaa aina osinkoveronsa täysmääräisenä, mutta tässäkin laki on eri niille, joilla rahaa löytyy sukanvarresta jo vähän enemmän. Vaan marinat sikseen. Molemmilla tahoillahan olisi toisaalta luultavast riittävästi pätäkkää toteuttaa sama temppu ainakin Pihlajalinnan ja todennäköisesti myös Attendon osakkeilla. Mutta miksi Terveystalo?

Asialla voi toki spekuloida loputtomiin ja vastuu pohdiskeluni pohjalta tehdyistä johtopäätöksistä on tietysti lukijalla itsellään. Ajattelisin kuitenkin Attendon toimintaympäristön olevan siinä mielessä erilainen, että Ruotsissa Sote-uudistusta vastaava uusistus on tehty jo hetki sitten. Vuonna 2016 Attendon liikevaihdosta alle puolet (41%) tuli Suomesta ja valtaosa Ruotsista, jossa markkinat ovat siis jo ehtineet sopeutua uuteen tilanteeseen. Lisäksi Ruotsissa on muistaakseni väläytelty palveluntuottajien voittojen rajoittamista lainsäädännöllä. Attendon kasvunäkymät eivät siis välttämättä ole aivan yhtä houkuttelevat, mikä voisi selittää hintaeron.

Terveystalo sen sijaan toimii Suomessa, jossa uudistus on vasta edessä. Aiheeseen liittyy toki poliittisia riskejä, mutta jonkinlainen terveydenhuollon tuottamisen vapautus on todennäköisesti tulossa. Mutta koskeeko se vain perusterveydenhuollon palveluita ja mitä silloin tapahtuu pääosin työnantajien kustantamalle työterveyshuollon sairausvastaanotolle, joka taas on lienee ollut yksi Terveystalon tuottoisista palveluista. Nykytilannehan on Suomessa ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta melko erikoinen. Muualla työterveyshuolto kattaa vain työaltisteiden tuomien riskien seurannan, kun Suomessa se sisältää usein vaihtelevan määrän sairaanhoitoa ja jopa sairauksien seulontaa, joka muulla kuuluu yhteisestä (esim. Brittien NHS ja Ruotsin maakunnat) tai vakuutusyhtiöiden (mm. Saksa ja Hollanti) pussista kustannettavalle perusterveydenhuollolle.

Mutta mikä selittää Pihlajalinnan ja Terveystalon hintaeron? Tai oikeammin, miksi Pihlajalinnan käyttökate jää niin paljon Terveystalosta? Uskoakseni yhtiöt myyvät hieman erilaisia terveyspalveluita. Pihlajalinna on mukana monen kunnan terveyspalveluiden kokonaisulkoistuksessa ja lisäksi yhtiö pyörittää myös sairaaloita (tai ainakin yhtä sairaalaa), jossa hoidetaan julkisen perusterveydenhuollon potilaita. Terveystalo tuottaa ymmärtääkseni sen sijaan etupäässä työterveyspalveluita, yksityislääkäripalveluita (jolloin lääkärit yleensä työskentelevät ammatinharjoittajina maksaen tiettyä prosenttia palkkioita vuokrana yritykselle, joiden lisäksi firma kerää vielä tuloja mm. toimistomaksuista jne.) sekä myy konsultaatioita kuntien kustantamalle perusterveydenhuollolle erilaisilla palveluseteleillä. Terveystalo on toimijana myös paljon suurempi ja maantieteellisesti kattavampi.

Entäpä sote-uudistus? Uskoisin sen olevan Pihlajalinnalle Terveystaloa riskialttiimpi. Pihlajalinna toimii suppeammalla alueella ja yhden maakunnan päätökset vaikuttavat siihen enemmän. Lisäksi yhtiö on käsittääkseni tehnyt sille melko huonosti kannattavia kokonaisulkoistuksia hankkiakseen riittävän suurta väestöpohjaa erikoissairaanhoidon, eli sairaaloiden, pyörittämiseen. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole selvää, mitkä palvelut tulevat valinnanvapauden tai vapaan tuottamisen piiriin kuulumaan. Terveystalon näkökulmasta asialla ei ole ehkä niin suurta merkitystä, että sillä työterveyshuollon sairausvastaanottoa varten luodut toimintamallit muuttuvat kyllä myös koko väestölle suunnattua perusterveydenhuoltoa tarjoaviksi ilman suurempia investointeja. Erikoissairaanhoidollekin lienee jatkossakin kysyntää mm. vakuutusasiakkaiden ja mahdollisten palveluseteleiden kautta. Ja samat vastaanottohuoneet käyvät periaatteessa niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon lääkäreiden vastaanottohuoneiksi, kuin myös työterveyshoitajille tai sairaanhoitajille. Pihlajalinnan ylläpitämät sairaalat eivät sen sijaan kovin ketterästi muutu perusterveydenhuollon vastaanottopisteiksi. Toki Terveystalollakin on yksityissairaaloista leikkaussaleineen.

Entä kilpailuedut sitten? Terveystalon etuna on ainakin suuri mittakaava. Työterveysasiakkaisen kannalta asialla on merkitystä. On etu, jos reissutyötä tekevälle löytyy vastaanottopiste lähes joka kaupungista. Sen sijaan perusterveydenhuollon suhteen en ole asiasta aivan yhtä varma. Palvelut ovat lähipalveluita. Hallinnon kuluja voinee isommalla organisaatiolla jonkin verran karsia, mutta muutoin en oikein keksi synergiaetuja. Erikoissairaanhoidossa asia on hieman toisin, sillä esimerkiksi tiettyjen toimenpiteiden tekeminen vaatii niitä suorittaville kirurgeille riittävää potilasmäärää eli toisin sanottuna riittävän suurta väestöpohjaa.

Kaiken tämän pohdinnan johtopäätöksenä voisi olla, että Terveystalon korkeampi hinta lienee perusteltu. Mutta onko se liian korkea? Siihen on vaikea sanoa mitään varmaa. Asiaa voinee tarkastella vielä odotettavissa olevan osingonkin perusteella. Sekä Attendo, että Pihlajalinna tarjoavat tällä hetkellä noin 1% osinkotuottoa. Mikäli Terveystalo tekee ensi vuonna noin 30 sentin osakekohtaisen tuloksen (joka voisi olla realistinen ilman suurempia kertaluontoisia menoja) niin hieman reilun 30% osingonjakosuhteella osinkoa olisi luvassa 10 senttiä vastaten hieman yli 1% osinkotuottoa antihinnalle.

Miltä kuplan huipulla näyttää ja lyhyt katsaus Terveystalon listautumisantiin

Otsikon kysymykseen voisin vastata, että luultavasti aika samalta, miltä nyt. En toki osaa lainkaan ennustaa nousevatko osakekurssit vielä seuraavat kolme vuotta, mutta aika varma olen siitä, että syklin huippu häämöttää. Joku voisi heittää vasta-argumenttina matalan korkotason. Mutta onko tällä kertaa kaikki toisin? Tuskin.

Markkinatilanteen kuumentuminen näkyy kurssinousujen lisäksi listautumisantien määrässä. Aloitellessani osakesijoittamista uusi tulokas Helsingin pörssiin oli harvinaisuus. Yhtiöitä tuntui enemmänkin poistuvan joko ostojen tai konkurssien kautta. Yksi indikaattori voisi olla myös Kauppalehden keskustelupalsta. Kohtuullisen harvat nimimerkit kirjoittivat pääosin asiallista analyysia. Tänään Terveystalon antia käsittelevää otsikkoa lukiessani iski pieni turhautuminen. Tiukan analyysin sijaan keskustelua syntyi mm. siitä miten oman arvo-osuustilin numero selvitetään. Tärkeä tieto, mutta kuuluisi ehkä enemmänkin aloittelijoiden palstalle. Lisäksi erilaisia lukuja mm. turvapaikanhakijoiden tuomasta liikevaihdosta heitettiin lähinnä hatusta. Korkeaa P/E-lukua kauhisteltiin, mutta muisti joku sentään todeta EV/EBIT:n olevan käytännöllisempi mittari näissä pääomasijoittajien rahoitusjärjestelemissä yrityksissä. Parhaiten asia tiivistyi ehkä tähän viestiin: "Osinkosijoittajana en osallistu antiin. Viime vuonna osinko olisi ollut 0.01 senttiä, ja osakkeiden määrää kasvatetaan. Tosin esitteessä lupaillaan 30 prosenttia. Heh." Annista säästyneet rahat nimimerkki aikoi hummailla Espanjassa.

En nyt äkkiseltään osaa sanoa, onko antiin (tai oikeammin myyntiin, annin osuus on selvästi pienempi) osallistuminen järkevää, mutta keskustelun perusteella mukana on paljon osakesijoittamisen juuri aloittaneita. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se kertoo kuitenkin osakesijoittamisen suuresta suosiosta. Toivottavasti uudet sijoittajat malttavat pysyä kyydissä myös siinä vaiheessa, kun kurssit alkavat laskea. Vaikka osakkeet ovat jo melko hintavia, suurin kupla kohdistuu tässä vaiheessa nähdäkseni kuitenkin korkoihin (ja niiden myötä ehkä myös pieniin sijoitusasuntoihin. Bitconeihinkin kuulemma, mutta niistä en mitään ymmärrä). Myös listaamattomien start-up-yritysten arvostukset ovat vaikuttaneet melko korkeilta.

Ja sitten vielä loppuun mini-analyysia Terveystalosta lukujen valossa. Yhtiön pörssiarvo tulee ilmoitetulla listautumishinnalla olemaan 1250 miljoonaa euroa. Liikevaihtoa yhtiö teki viime vuonna 547 miljoonaa, kun yritysostotkin on huomiotu. Alkuvuonna liikevaihto on kasvanut lähes 20%. Heitetään nyt arviona tämän vuoden liikevaihdoksi 630 miljoonaa euroa. EBITDA olisi tällöin 82 miljoonaa euroa. Oikaistu käyttökate on ollut noin 13% viime aikoina. Pitkäaikaista velkaa yhtiöllä on noin 400 miljoonaa. Lyhytaikaiset velat ja lyhytaikaiset saamiset ovat molemmat noin 100 miljoonaa eli oletetaan niiden summa nollaksi. Yhtiö aikoo kerätä annissa rahaa 100 miljoonaa eli velkaa jää 300 miljoonaa. EV/EBITDA olisi tällöin (1250+300)/82=18,9. Aika korkea. Vertailun vuoksi Pihlajalinnan EV/EBITDA-ennuste on 4-tradersin mukaan 10,0 kuluvalle vuodelle. Tarkistin laskelmani Terveystalon suhteen vielä kertaalleen ja päädyin samaan lukuun. Näillä tiedoilla anti vaikuttaa kyllä tappiinsa asti hinnoitellulta.

Niin ja oletteko ihmetelleet tunnisteissa esiintyvää "osakesäätämistä"? Kirjoitusvirhehän se alunperin oli, mutta en ole viitsinyt korjatakaan. Kuvaa ehkä tätä omaaakin sijoitustoimintaani jollain tapaa.

Tikkurilassa tapahtuu: Toimistusjohtajalle kenkää?

Kesän hiljaiselon jälkeen tapahtumia näyttää nyt viime päivinä riittäneen. Ensin Fortumin kauppa-aikeet ja nyt mediassa yllättävänkin olemattomalle huomiolle jäänyt Tikkurilan toimitusjohtajan vaihdos.


Eilen julkaistussa tiedotteessa Tikkurila kertoo seuraavaa: "Tikkurila Oyj:n hallitus on päättänyt, että Erkki Järvinen jättää tehtävänsä yhtiön toimitusjohtajana. Tikkurilan hallitus on nimittänyt konsernin talousjohtajan Jukka Havian Tikkurila Oyj:n väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi 21.9.2017 alkaen. Järvinen jättää yhtiön syyskuun aikana. Hallitus on käynnistänyt uuden toimitusjohtajan hakuprosessin." Tiedotteen lopussa on toki näissä tilanteissa tyypillistä sanahelinää jaxuhaleineen, mutta potkuilta nämä minusta kuulostavat.


Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Ajankohta tuntuu hieman erikoiselta. Toisaalta sekoilut toiminnanohjauksen kanssa ovat toki yhtiön omaa vikaa, mutta Venäjän tilanteeseen ja raaka-ainekustannuksiin toimistusjohtajalla tuskin on juurikaan osaa eikä arpaa. Mahtaako nykyinen tilanne olla paras hetki uuden toimistusjohtajan kelkkaan hyppäämiselle. Vuosi tai pari asioiden opettelussa kuitenkin taitaa yleensä mennä. Erkki Järvisestä minulla ei ole mitään kovinkaan vahvaa henkilökohtaista mielipidettä, mutta ainakin Phoebuksen Anders Oldenburg on häntä blogissaan kehunut. Toivottavasti tilalle löydetään joku pätevä ehdokas pikapuolin (mieluiten vieläpä jostain muualta, kuin salkussani olevista yhtiöistä), sillä muutoin Tikkurilan vaikeudet eivät ainakaan tämän uutisen myötä vaikuta vähenevän.


Yllättävän vähän uutinen toimitusjohtasta on Tikkurilan pörssikurssiinkaan vaikuttanut. Olin ajatellut sipaista pienen siivun lisää Tikkurilaa salkkuuni ensi kuussa, mutta näiden negatiivisten uutisten kasautuessa trendi alaspäin näyttää nyt niin selvältä, että saatan vielä odotella lisäostosten kanssa.

Fortum vahvisti Uniperin ostoaikeet

Jo kesäkuussa törmäsin huhuun, jonka mukaan Fortum olisi tekemässä Uniperistä ostotarjousta. Nyt asia on saanut vahvistuksen myös viralliselta taholta. Ensin asiasta kertoi Bloomberg ja myöhemmin kaupanteko Fortumin osakkeella keskeytettiin hetkeksi ja yhtiö vahvisti asian. Salkunrakentaja kertoo asiasta seuraavaa: "Fortum vahvistaa käyvänsä E.ON:n kanssa pitkälle edenneitä keskusteluita liittyen E.ON:n 46,65 prosentin omistusosuuteen Uniperissa. Saksan viranomaiset käsittelevät parhaillaan mahdolliseen järjestelyyn liittyviä E.ON:ia koskevia kysymyksiä. Sopimuksen toteutuminen edellyttää myös molempien yhtiöiden sisäisiä päätöksiä, eikä vielä ole varmuutta johtavatko keskustelut sopimukseen". Tulkitsen itse tilanteen kuitenkin niin, että suurimmat ongelmat on jo ratkaistu, koska asia on nyt tuotu julkisuuteen. Ja huhuja aiheesta on liikkunut jo useamman kuukauden ajan.

Myös Inderes on ruotinut tilannetta aamukatsauksessaan. "Ilmoitetulla kauppahinnalla Uniperin arvostus olisi mielestämme kohtuullinen, sillä sen edellisen 12 kuukauden luvuilla laskettu EV/EBITDA olisi 5,5x ja tasepohjainen P /B olisi 0,6x. Selkeästi Fortumin vastaavia kertoimia (EV/EBITDA noin 12,5x ja P /B 1,1x) alhaisempi". Toisaalta analyysitalo näkee Uniperillä olevan paljon hiilidioksipäästöiltään Fortumin strategiaan sopimatonta ja riskialttiimpaa sähköntuotantoa, joten huokeampi hintalappu on perusteltu. Inderes näkee, että Fortum kykenee hankkimaan E.ON:n osuuden venyttämättä velkaantumistavoitetta, mutta suurempi osuus vaatisi ainakin tilapäisesti suurempaa velkataakkaa ja laskisi Fortumin osingonmaksukykyä ainakin hetkelliseesti.

Fortumin tarjous Uniperin osakkeista on 22 euroa kappaleelta. Salkunrakentajan mukaan tämä vastaa "36 prosentin preemiota suhteessa Uniperin osakkeen hintaan toukokuun lopussa, eli ajankohtaan ennen Uniperia koskevia yrityskauppahuhuja." Noin vuoden takaiseen 10 euron listautumishintaan nähden preemio on toki vieläkin suurempi. Näkisin, että Fortum tulee todennäköisesti saamaan ainakin jonkin verran Uniperin osakkeita hankittua myös tähän hintaan. Toisaalta markkinat näyttävät uskovan vieläkin kovempaan hintaan, sillä Uniperin osake vaihtaa tällä hetkellä omistajaansa 22,5 euron kappalehintaan.

Mitäkö minä sitten ajattelen tilanteesta? Markkinat ainakin ilahtuivat, sillä Fortumin osake nousi eilen reilut 4%. Näkisin kaupan tässä tilanteessa ihan järkeväksi siirroksi. Osakekurssit toki ovat kohonneet ennätyskorkealle, mutta ymmärtääkseni sähkön hinnoissa ei olla lähelläkään huippulukemia. Mikäli Fortum saavuttaa Uniperissa määräävän aseman, voidaan strategiaan huonosti sopivat liiketoiminnot myydä ja lyhentää velkaa. Uskoakseni kauppa on piensijoittajan näkökulmasta järkevä, mikäli kassa pystytään investoimaan liiketoimintaan, joka tuottaa lisäarvoa vuosikymmeniä. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut jakaa verkkojen myynnistä saadut voitot osakkeenomistajille, jolloin niistä olisi joutunut maksaa reippaasti veroa.

"Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon"

Mitkä ovat avaimet vaurastumiseen? Kova palkkako? Vai kulujen pitäminen kohtuullisina. Pitää asua halvalla ja ajaa vanhalla autolla. Tai kaikkein mieluiten olla omistamatta autoa ollenkaan. Tuttua juttua varmaankin suurimmalle osalle sijoitusblogien lukijoista. No minäpä kerron sitten tähän väliin, mitä olen viime aikoina mennyt tekemään.

Kuten blogiani pidempään seurannut saattaa tietää, on säästämisen tahtini hiipunut kuluneen vuoden aikana. Syynä on ainakin kaksi uutta kuluerää: isompi asunto lähempänä keskustaa ja uusi auto. Sanomattakin lienee selvää, että nämä molemmat eivät ole järkeviä hankintoja, jos ajatellaan asiaa vain säästöön jäävän rahan kannalta. Mutta asiassa on toinenkin puoli.

Edellinen auto oli kyllä aivan toimiva, mutta koska saimme keväällä kolmannen lapsen, niin tarvitsimme auton, johon mahtuu kolme turvaistuinta/istuinkoroketta takapenkille. Lisäksi säilytystilaa oli muutenkin hyvä olla riittävästi. Toki järkevintä olisi ollut ostaa auto käytettynä, mutta laskeskelimme, että meillä on hyvin varaa myös uuteen. Ja kyllähän sitä nyt kerran elämässään haluaa päästä myös aivan uuden auton rattiin. Sellaisen, jonka värin ja lisävarusteet on itse saanut valita.

Vaihtoehtona auton hankinnan rahoittamiseksi oli joko myydä sijoituksia ja maksaa auto käteisellä tai ottaa parin vuoden rahoituslaina. Lopulta kallistuin jälkimmäisen kannalle, koska korko oli matalampi, kuin esimerkiksi osakesalkkuni osinkotuotto. Sijoituksena auto on umpisurkea, mutta toisaalta esim. peruutustutka helpottaa arkea sen verran paljon, että olen ostokseen kuitenkin tyytyväinen. Ja kalliimpien huippumerkkien sijaan valintana oli kuitenkin hinta-laatu-suhteeltaan mielestäni parempi Skoda. Sen verran olen kuitenkin asiaa taloudellisuuden kannalta ajatellut, että nykyinen auto on tarkoitus ajaa lähes loppuun. Nykyisellä kilometrimäärällä siihen pitäisi mennä ainakin 15 vuotta. Katsotaan nyt tuleeko tuota kuitenkaan noin kauaa pidettyä.

Myös uuden asunnon hankinta tuli ajankohtaiseksi perhekoon kasvun myötä. Aiempi asunto oli tullut hankittua melko edullisesti, mutta sijanti ei ollut kovinkaan optimaalinen. Työmatkoihin upposi helposti 45 minuuttia päiväkotireissuineen. Olimme pitkään haaveilleet muutosta mukavammalle asuinalueelle lähemmäs keskustaa. Keväällä sopiva asunto viimein löytyi monen vuoden etsinnän jälkeen. Hinta oli kova, mutta olimme laskeneet meillä olevan siihenkin varaa. Päiväkoti on 50 metrin päässä ja alue on muutoinkin mukava. Työmatka hoitoo nykyisin oman auton sijaan tarvittaessa kätevästi myös bussilla tai pyörällä. Uudessa asunnossa kaikille lapsille on sitten aikanaan omat huoneet.

Kaiken kaikkiaan olen siis rikkonut ainakin kahta säästämisestä bloggaavien perussääntöä kohtaan hankkimalla kalliin auton ja isomman asunnon. Uuden auton sijaan olisi voinut kartuttaa eläkekassaani reilulla 20 000 eurolla. Silloin olisin kuitenkin joutunut toteamaan, että koko perhe ei kerralla autoon mahdu ja käynnit kaukana asuvilla isovanhemmilla olisivat olleet ainakin hetken ajan mahdottomia. Toki vaihtoehtona olisi ollut myös hieman edullisempi käytetty auto.

Sinnittelemällä pienemmässä asunnossa eläkekassa kasvaisi ehkä 500 euroa enemmä kuussa. Toisaalta vapaa-aikaa minulla olisi vähemmän työmatkojen syödessä aikaa. Uskon viihtyisän asuinympäristön osaltaan myös parantavan elämänlaatua ja olen valmis maksamaan enemmän siitä, että saan asua minulle mieluissa paikassa.

En kuitenkaan ole missään nimessä lopettamassa säästämistä, vaikka tahti tuleekin nyt hidastumaan ainakin parin vuoden ajaksi. Sijoitusvarallisuuttani (johon en laske mukaan esim. asuntoa tai autoa) laskiessani huomasin kuitenkin, että omaisuutteni on ylittänyt Charlie Mungerin hankalimmaksi vaiheeksi julistaman rajapyykin: "The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it." Toki Mungerin nuoruudessa satatuhatta taalaa oli paljon isompi juttu, kuin vähän vajaa 84 000 euroa on nykyään. Olen silti tyytyväinen tuon rajapyykin saavuttamisesta. 

Elämä on täynnä valintoja ja näin vaikuttaa siltä, että syksyn saavuttua useampikin talousbloggari on pohdiskellut valintojaan. Melko harvoin mistään valinnasta pystyy kuitenkaan lopulta tietämään oliko se hyvä vai ei, koska vaihtoehtoista skenaariota ei ole mahdollista havainnoida. En todennäköisesti olisi ostanut uutta autoa juuri nyt, jos olisin vuosi sitten tiennyt unelma-asunnonkin lopulta löytyvän. Toisaalta nämä isot hankinnat on nyt tehty ja siitä huolimatta olen onnistunut saamaan hieman rahaa säästöön. Toivon kuitenkin ehtiväni hieman lyhentää asuntolainaa ennen kuin korkotaso nousee nykyisestä merkittävästi.

Päivitys Tikkurilan tilanteeseen

Selaisin Indersin 11.9. aamukatsausta, kun silmiini sattui seuraavaa: "Hollantilainen AkzoNobel laski perjantaina kuluvan vuoden tulosohjeistustaan". Kyseessähän on Tikkurilan kilpailija. "Johto syytti tästä maalimarkkinoiden vaikeaa tilannetta, joka johtuu epäsuotuisista valuuttakurssimuutoksista, väliaikaisista häiriöistä hankinta- ja valmistustoiminnassa sekä marginaalipaineista ennakoitua korkeampien raaka-ainehintojen takia." Tikkurila ei siis ole lainkaan yksin vaikeuksiensa kanssa. Toki yhtiöllä oli ongelmia myös mm. toiminnanohjausjärjestelmän kanssa.

Inderes jatkaa: "Nopeasti kohonneet raaka-ainekustannukset liittyvät arviomme mukaan etenkin
alkuvuonna Huntsmanin Porin pigmenttitehtaan tulipaloon, joka poisti ison osan maaliteollisuudelle tärkeästä titaanidioksidin kapasiteetista markkinoilta ja aiheutti häiriöitä maaliteollisuuden hankinta-ja valmistustoimintaan." "AkzoNobelin tulosvaroitus vahvistaa arviomme siitä, että alalla on tällä hetkellä poikkeuksellisen laajoja ongelmia raaka-aineiden saatavuudessa ja hinnoissa,
minkä takia emme odota Tikkurilan alkuvuonna nähtyjen tulospaineiden helpottavan lähikvartaaleina". Näin varmaan saattaa ollakin, mutta toisaalta tämä kertoo mielestäni siitä, että hinnankorotuspaineita tulee olemaan kaikilla. Voi toki olla, että maaliteollisuus joutuu jonkin aikaa tyytymään normaalia matalampiin liikevoittomarginaaleihin, mutta pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta sillä ei välttämättä ole kovinkaan suurta merkitystä. Myöskään toimintaympäristö ei nähdäkseni uutisen myötä muutu mitenkään epäsuotuisammaksi Tikkurillle.

En osaa ennustaa, kuinka pitkään maaliteollisuuden vaikeudet jatkuvat. Sen kuitenkin tiedän, että parhaat ostopaikat ovat jo takana siinä vaiheessa, kun/jos tulevaisuus näyttää taas positiiviselta. Salkussani olisi vielä tilaa hieman isommallekin nipulle Tikkurilaa ja saattaa olla, että aloitan varovaiset ja ajallisesti hajautetut ostot lähiaikoina ainakin, mikäli hinta vielä nykyisestäkin tippuu. Parempi aikoja odotellessa Tikkurila tullee kuitenkin tarjoamaan (etenkin korkotasoon suhteutettuna) varsin kohtuullista osinkoa.

Tikkurilan tilannetta seuraillessa päädyin kuitenkin tekemään pitkästä aikaa pienen oston, kun lisäsin Svenska Handelsbankenia hitusen hieman päälle 116 kruunun hintaan. Osakkeen kurssi onkin laskenut kohtuullisen lähelle alkuperäistä hankintahintaani. P/b on tällä hetkellä aavistuksen yli 1.6. Muistaakseni yhtiö on aiemmin normaalissa korkotilanteessa pystynyt noin 15% oman pääoman tuottoon. Tällä hetkellä luku on toki selvästi matalampi, mutta tullee jossain vaiheessa korjaantumaan. Ehkä pankin omistaminen on myös jonkinlainen suojaus asuntovelalliselle nousevia korkoja ajatellen.

Tuottoa Brewdogista osa 2: shekin lunastus

Kirjoittelin huhtikuussa Brewdogin osakkeiden ostotarjouksesta. Osakkailla oli kaksi vaihtoehtoa: myydä 15% osakkeista (maksimi 40 osaketta) tai pitää omistus ennallaan ja saada sikspäkki uutuusolutta. Itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Brewdog ei minusta ole tällä hetkellä ainakaan mitenkään maltillisesti arvostettu, vaikka en nyt aivan tarkkoja tunnuslukuja jaksanutkaan laskea. Itse sijoituskin tuli alunperin tehtyä enemmänkin oluen, kuin rahan takia eli siinä mielessä edes pieni tuotto on plussaa.

En sen tarkemmin perehtynyt siihen, miten rahat oli tarkoitus toimittaa, mutta oletin että pankkisiirrolla varmaankin. Yllätyksekseni posti kuitenkin toi minulle toukokuun lopulla shekin, joka oli kirjoitettu aavistuksen alle 80 punnalle. Pienestä printistä lukaisin, että lunastusaikaa on 6 kuukautta. Edellisen kerran olenkin tainnut saada shekin ylioppislahjaksi joskus muutama vuosi sitten. Arvasin kuitenkin lunastusurakan kovaksi, joten päätin lykätä sitä hieman. Etenkin kun oli kaikenlaista muutakin kiirettä.

Kesällä satuin olemaan klo. 14 tienoille liikkeellä entisen pankkini konttorin lähistöllä (pankin vaihto liittyi asuntolaineen, ei tähän tapahtumaan). Ajattelin, että saattaisin onnistua lunastamaan shekkini samalla. Vaan eipä onnistunut. Kassapalvelut ovat käytössä nykyisin vain klo. 10-13. Eipä tarvitse päivätöissä olevan ihmisen juuri niitä yrittää hyödyntää.

Kesällä asuntolaina-asioita hoitaessani mainitsin shekin ohimennen pankkineuvojalleni. Hän kehotti varaamaan myöhemmin ajan asian hoitamista varten ja lupasi perehtyä asiaan. Asia unohtui hetkeksi, mutta päätin ottaa sen uudelleen työn alle, ettei shekki vain pääse vanhenemaan. Pankin asiakasneuvojalta sain tietää, että shekin voi lunastaa myös kaupungin keskustasta pankin asiakaspalvelusta ilman ajanvarausta.

Tänään pääsin lähtemään hieman aikaisemmin töistä. Koska kyseessä ei ole alku- tai loppukuu tai edes keskiväli, niin päätin koittaa onneani. Astuin sisään hienoon konttoriin. Yritin etsiä vuoronumeromasiinaa, mutta asiat olivat muuttuneet: vuoronumeron saamiseksi piti asia esittää virkailijalle. Epäonnistuin vastaamaan heti ensimmäiseen shekin luonnetta koskeneeseen kysymykseen, joten päätin kaivaa mystisen paperin laukustani nähtäville. Sen tehtyäni sain kuulla lauseen, joka tuli toistumaan vielä monta kertaa: "Näissä tämän alueen shekeissä on yleensä vain 20 tai 40 päivän lunastusaika". Yritin vedota shekissä lukevaan 6 kk:n lunastusaikaan, mutta en saanut siihen oikein mitään muuta vastausta, kuin että katsotaan.

Istuuduin penkille odottamaan. Jonoa ei juuri ollut. Vartin päästä tuli minun vuoroni. Päädyin kesätyöntekijän tiskille. Hän ei osannut minua auttaa, vaan haki apuun kokeneemman virkailijan, joka ei myöskään osannut auttaa. Tämän jälkeen apua lähdettiin hakemaan takahuoneesta, josta palattuaan virkailija kertoi jälleen 20 päivän lunastusajasta. Vetosin jälleen shekissä lukevaan 6 kuukauden lunastusaikaan, jonka virkailija kertoi muuttavan tilanteen kokonaan. Käytännön toimissa tarvittiin kuitenkin jälleen apua ja auttamaan tullut kokeneempi työntekijä kiinnitti jälleen kerran taas huomiota lunastusaikaan. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut jo noin 40 minuuttia. Sain kuulla, että lunastuskulut olisivat noin 20 euroa ja mikäli shekin myöntäjä palauttaa shekin, niin joutuisin ne silti maksamaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä toista kertaa en shekkiä varmasti enää jaksa yrittää lunastaa.

Lopulta noin 45 minuutin jälkeen asia tuli hoidettua ja nyt saan jännityksellä odotella, saanko rahoja tililleni. Reilun 90 punnan myyntituotosta käteeni jää kaikkien kulujen jälkeen hyvällä tuurilla noin 60 puntaa eli lähes 67 euroa. Mitä tästä sitten opimme? Ainakin sen, että toiseen maahan tehdyn listaamattoman yhtiön kohdalla rahojen saanti myyntitilanteessa saattaa olla aavistuksen hankalaa. Jollakin tapaa koko shekkien kanssa pelaaminen tuntuu aivan muinaiselta touhulta, mutta ilmeisesti britit ja myös jenkit niitä edelleen aika yleisesti harrastavat.

Ajatuksiani Tikkurilan kilpailukyvystä

Viimeksi Tikkurilasta kirjoittaessani pohdiskelin ohimennen yhtiön kilpailukykyä tai sen mahdollista puutetta. Sama asia nousi esiin myös kommenteissa, joten ehkä lienee paikallaan laatia kokonainen blogimerkintä aiheesta. Olen kirjoitellut Tikkurilasta vuosien varrella useampaankin otteeseen, mutten näköjään ole käsitellyt liiketoimintaa erityisesti kilpailuetujen kannalta. Laatuyhtiönä olen firmaa sen sijaan kertonut pitäväni.

Kilpailueduista löytyy internetistä paljon hyvää tekstiä. Esim. Random Walker on kirjoittanut hyvän jutun niiden tunnistamisesta. Tiivistetysti kilpailuetuna voi pitää jotain seuraavista: "Yritys omistaa ainutlaatuista aineetonta pääomaa tai yritys saavuttaa johtavan aseman markkinoilla, joilla tuotteen vaihtamiskustannukset ovat suuret tai yritys on selkeä markkinajohtaja liiketoiminnassa, jossa liiketoimintamalli perustuu ns. ”verkostovaikutuksiin” tai yritys toimii suuressa mittakaavassa."

Ensimmäinen kohta on näistä mielestäni vaikein arvioitava. Patentit (joita niitäkin Tikkurilalla toki on esim. pinnoitteissa, mutta mielestäni niiden osuus kokonaisuuteen on aika vähäinen) ovat toki melko helposti ymmärrettävä esimerkki tästä, mutta esimerkiksi brändi on paljon hankalammin määritettävissä. Lienee selvää, etteivät muut kohdat kuitenkaan tule Tikkurilan kanssa kysymykseen. Rakennukset voi maalata eri firman maaleilla ilman, että siitä koituu mitään suurempaa kustannusta tai hankaluutta. Erityisempää verkostovaikutustakaan ei taida olla: maalin ostaja ei kai hirvittävästi hyödy siitä, että muutkin haluavat ostaa saman firman maalia. Tikkurilan mittakaava ei myöskään ole mitenkään erityisen suuri maalimarkkinoilla. Esimerkiksi Akzo Nobelin liikevaihto oli vuonna 2016 14,2 miljardia dollaria verrattuna Tikkurilan 572 miljoonaan eli hieman reiluun puoleen miljardiin euroon. Vaikka Tikkurila onkin suurin esim. Suomessa ja Ruotsissa, niin maailman mittakaavassa sijoitus on 25. Eli jäljelle jää siis brändi.

Samaan johtopäätökseen on päätynyt myös Phoebuksen Anders Oldenburg, joka kirjoitti 11.8.2011 esitellessään Tikkurilan uutena salkkuyhtiönä näin: "Kilpailukyky perustuu brändeihin, jotka ovat erittäin vahvoja ainakin Suomessa ja Ruotsissa." 

Vuonna 2015 yhtiön kilpailukykyyn palattiin blogissa seuraavasti: "Esimerkiksi Tikkurilalla, kuten useimmilla kulutustavarayhtiöillä, tärkeimpiä menestytekijöitä ovat vahva ja luotettava brändi, hyvä jakelun peitto sekä tuotteiden riittävä uudistuminen (joskin maali-alalla, poiketen useimmista kulutustavara-aloista, vanhojen sävyjen saatavuuden varmistaminen on sekin hyvin tärkeää). Sävytyskonsepti taas on maali-alalle uniikki tapa pyrkiä lukitsemaan kilpailuetua jakelussa." Tämän vuoden sekoilut uuden toiminnanohjauksen kanssa saattavat siis olla Tikkurilalle haitallisempia, kuin jollekin muulle yhtiölle. Toivottavasti ne ovat kuitenkin pian takana. 

Johtopäätöksenä voisi todeta Tikkurilan omaavan ainutlaatuista aineetonta pääomaa. Itse ainakin hyvin herkästi valitsisin Tikkurilan valmistaman maalin, ellei hinnassa nyt kovin dramaattista eroa olisi. Eli hinnoitteluvoimaa on, muttei välttämättä kuitenkaan mitenkään mahdottoman paljoa. Uskon edelleen kuitenkin yhtiöön ja jatkan omistamieni osakkeiden päällä istumista. Lisäostoksia en kuitenkaan nykykurssilla ole valmis tekemään. Mikäli orastavasta talouskasvusta huolimatta Tikkurilan maalimarkkina jatkuu sateisena, olen valmis tarkistamaan mielipiteeni yhtiöstä (on myös syytä muistaa Oldenburgin olleen todella pitkään sitä mieltä, että Stockmannin vaikeudet ovat ohimeneviä.).

Tankkaisinko Tikkurilaa?

Olen pitkästä aikaa ehtinyt selailla yritysten osavuosikatsauksia ja mietiskellä tarkemmin salkkuni koostumusta. Aika moni salkkuyhtiöistäni tuntuu hyvän kurssikehityksen myötä karanneen ostohinnoista. Osasta paikallaan polkevista olen ajatellut mahdollisesti myös luopua.

Lähinnä myyntinappia roikkuu IBM, jonka kehitys ei ole ollut toivottua. Buffetkin tuntuu luopuneen toivosta sen suhteen. Toisaalta näen yhtiössä edelleen myös jonkin verran potentiaalia. Olkoon nyt salkussa vielä toistaiseksi (huonommin suoriutuvien firmojen myynti tai oikeammin myymättömyys tulee varmaankin olemaan yksi sijoitusurani heikkoja kohtia).

Gileadin suhteen olen hieman positiivisempi, mutta en toisaalta halua lähteä yhtiön painoa 2,6%:sta  tässä tilanteessa nostamaan. Arcuksen kanssa olen vielä jollain tapaa tutustumisvaiheessa. BMW tuntuu osittain ehkä harhaostokselta: en analysoinut vapaata kassavirtaa riittävän tarkkaan ennen osakkeiden hankintaa. Toisaalta yhtiö on edelleen mielestäni hyvin edullisesti arvostettu. Sivumennen sanoen en edelleenkään oikein ymmärrä, miksi autofirmat ovat näinkin edullisesti arvostettuja.

Fortumiakaan en viitsi lisätä, sitä löytyy peräti 7,6% edestä. Itse asiassa voisin omistustani jopa hieman keventää, mikäli yhtiön potentiaali jossain vaiheessa realisoituu. Yhtiö ei ehkä kuitenkaan ole niin laadukas, että haluaisin sen olevan salkkuni toiseksi suurin omistus Fenix Outdoorin jälkeen niukasti Revenion edellä. Tikkurilan 4,6% osuutta voisin sen sijaan olla valmis vielä kasvattamaankin. Lisäksi se näyttää olevan kohtuullisen edullinen. Ainakin osakkeen kurssihistoriaan verrattuna.

Tikkurilan osake vaihtaa omistajaansa tällä hetkellä hintaan 15,7 €. Olen hankkinut osakkeet salkkuuni 15,3 €:n keskikurssilla vuosina 2014 ja 2016. Ostot aloitin Ukrainan tilanteen kriisiydyttyä. Kuten kaikki varmaan muistamme, niin silloin Venäjä-riippuvaisia firmoja sai kohtuullisen edullisesti. Anders Oldenburg ennusti jo silloin, ettei Tikkurila tule toipumaan tilanteesta yhtä ripeästi, kuin esim. Nokian renkaat, joka on päässyt hyötymään alentuneista raaka-aine ja työvoimakustannuksista. Silti Tikkurilan nykyiset vaikeudet ovat hieman yllättäneet minut.

Yhtiö kertoi Q2-raportissaan seuraavaa: "Tammi-kesäkuu 2017 lyhyesti
Liikevaihto oli 320,2 miljoonaa euroa (1−6/2016: 309,8).
Oikaistu liikevoitto oli 25,2 (40,9) miljoonaa euroa eli 7,9 (13,2) prosenttia liikevaihdosta.
Liikevoitto (EBIT) oli 25,2 (40,1) miljoonaa euroa eli 7,9 (13,0) prosenttia liikevaihdosta. Osakekohtainen tulos oli 0,41 (0,77) euroa."

Näillä luvuilla 80 sentin osinkokaan ei ole mitenkään taattu. Yhden neljänneksen perusteella ei vielä nyt kannattane liian suuria johtopäätöksiä vetää, mutta hieman huolestuttavilta luvut vaikuttavat. Mieleen hiipii epäilys siitä, onko yhtiön kilpailukyky kuitenkaan niin hyvä, kuin olin aiemmin olettanut. Kuinka paljon ihmiset ovat maaleissa valmiit maksamaan brändistä? Onko yhtiöllä muita kilpailuetuja?

Koko vuoden osalta yhtiö arvio liikevaihdon yltävän kuitenkin viime vuoden tasolle, mutta liikevoiton jäävän siitä. Syyksi huonoon Q2:een esitettiin säätä, raaka-aineiden saatavutta, uutta toiminnanohjausjärjestelmää sekä panostuksia myyntiin. En aivan tarkkaan tiedä, mitä tuo viimeisin pitää sisällään, mutta jotenkin se kuulostaisi siltä, ettei hinnoitteluvoimaa liiemmin ole. Yhtiö on käynnistänyt laajan tehostamisohjelman ja pyrkii kasvattamaan liikevaihtoa. Toimitusvarmuus on tarkoitus palauttaa aiemmalle tasolle.

Kohtuullisen houkuttelevasta hinnasta huolimatta en aio toistaiseksi hankkia salkkuuni lisää Tikkurilaa. En ole aivan täysin vakuuttunut siitä, että nykyiset ongelmat ovat ohimeneviä. Ukrainen kriisin aikaan osaketta painoivat yhtiöstä riippumattomat tekijät, mutta nykyinen tilanne on nähdäkseni ainakin osittain lähtöisin yhtiöstä itsestään. Aika näyttää pystyykö yhtiö kattamaan kohonneet raaka-ainekustannukset hintojen korotuksilla ja tarjoaako Suomen mahdollisesti piristyvä omakotitalorakentaminen buustia Tikkurilan tuloskuntoon. Olen joskus aiemmin laskeskellut, että yhtiön pitäisi pystyä maksamaan noin 60 sentin osinkoa (noin 4% hankintahinnalleni), vaikka tulos laskisi lähes kolmanneksen. Aika näyttää, mikä kevään osinko tulee olemaan. Toivottavasti ei ainakaan paljoa alle tuon.

Kokemuksiani toiminimen perustamisesta osa 3

Melkoinen tovi on taas ehtinyt edellisestä blogimerkinnästä vierähtää. Väliin on mahtunut kesäloma ja muutto. Sivutoiminen yrittäjyys ja kolme alle kouluikäistä lasta ovat myös pitäneet kiireisinä.

Osakerintamalla on ollut melko hiljaista. Lisäostoksia en ole tehnyt ja pakollisesta menoista yli jäävä raha menee tällä hetkellä hyvin pitkälti lainojen lyhentämiseen. Nykyisellä korkotasolla järkevintä voisi olla edelleen sijoittaa varat esim. hyvää osinkoa maksaviin osakkeisiin, mutta nukun yöni paremmin, mikäli saan velan määrää hieman pienennettyä. Joku päivä korot nimittäin tulevat taas nousemaan.

Sivutoiminen yrittäjyys toiminimen kautta on osoittautunut minulle sopivaksi hommaksi. Töitä on riittänyt ja niitä on voinut tehdä oman aikataulun mukaan. Heinäkuussa työskentelin hieman tavallista vähemmän, jotta aikaa jäi myös lomailuun.

Yrittäjyydessä kirjanpidon jälkeen seuraava haaste oli eläkevakuutus. Työeläke.fi kertoo aiheesta seuraavaa: "Yrittäjänä huolehdit pakollisesta eläketurvastasi itse. Eläkemaksut ja tulevan eläkkeesi määrä riippuvat YEL-työtulosta. YEL-eläkevakuutus turvaa toimeentulosi, jos yrittäjätoiminta päättyy työkyvyttömyyden tai ikääntymisen vuoksi. Omaisilla on perhe-eläketurva yrittäjän kuoleman jälkeen." Koska olen myös työsuhteessa, ja minulla on myös jonkin verran säästöjä sekä sijoituksia, en vielä tämän kuvauksen perusteella olisi halunnut koko eläkevakuutusta ottaa.

"Vahvistetun työtulon mukaan lasketaan sairausvakuutuksen päivärahat ja va­paa­eh­toi­sen työ­ta­pa­tur­ma­va­kuu­tuk­sesi kor­vauk­set. Lisäksi työtulo vaikuttaa työttömyysturvaan ja toimeentuloon vanhempainvapailla." Tämä olikin minulle sitten jo tärkeämpi seikka. Nykyisessä päivätyössäni tienaan vähemmän, kuin aiemmassa, joten mahdollisen pidemmän sairauden sattuessa eläkevakuutus takaa suuremman päivärahan.

Toisaalta pohdinta siitä, ottaako vakuutusta vai ei on melko turha, koska kyseessä on lakisääteinen asia: "Yrittäjänä sinun on otettava itsellesi eläkevakuutus kuuden kuukauden kuluessa yritystoiminnan alkamisesta." Myös sivutoiminen yrittäjä tarvitsee vakuutuksen, mikäli seuraavat kriteerit täyttyvät: "olet 18–69-vuotias, teet työtä yrityksessä, yrittäjätoimintasi on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta 18 ikävuoden täyttämisen jälkeen, arvioitu työtulosi on vähintään 7 645,25 euroa vuodessa (vuonna 2017)."

Työtulo tuottikin sitten seuraavat harmaat hiukset. "YEL-työtulo vahvistetaan työeläkeyhtiössäsi, kun otat vakuutuksen. Työtulon täytyy vastata työpanostasi sekä yrittäjätoiminnan laatua ja laajuutta. Hyvä nyrkkisääntö on, että työtulon tulisi vastata palkkaa, jonka maksaisit samaa työtä tekemään palkkaamallesi ulkopuoliselle." Käytännössä sivutoimista ja satunnaista työtä tehdessä työeläkeyhtiö ei kai voi juuri muuta, kuin hyväksyä ilmoitetun työtulon, ellei se nyt ole jotain aivan utopistiselta kuulostavaa.

Myönnän arvioineeni työtuloni ehkä aavistuksen alakanttiin. Toisaalta myös verottajalle ennakkoveroja ilmoittaessani tein saman virheen, jonka seurauksena joudun nyt loppuvuonna maksamaan hieman isompaa kertaerää. Joku voisi tietysti kysyä, miksen maksa vasta tammikuussa koko vuoden veroja sitten, kun tulot ovat tiedossa ja pistä rahoja sillä välin Bank of Norwegianin säästötilille huimaa 1,75% korkoa keräämään. Syynä on pääosin se, että jälleen kerran nukun yöni paremmin, kun tiedän että verot on varmasti maksettu ajallaan. Eivätkä tuloni kuitenkaan niin valtaisat ole, että kyse olisi kuin jostain kympeistä tai korkeintaan satasesta. Tämä asenne saattaa tosin pitkällä aikavälillä estää rikastumiseni, mutta jokainen tyylillään vai miten se menikään.

Työeläke.fi kertoo eläkevakuutuksesta vielä seuraavaa: "Järjestä eläkevakuutus haluamastasi työeläkeyhtiöstä tai eläkekassasta, jos alallasi toimii sellainen." Mikä sitten mahtaa olla haluamani eläkeyhtiö? Asiaa ei todellakaan ollut aiemmin tullut pohdittua ja pikaisen googletuksen perusteella vaikutti, ettei asialla ole juurikaan edes merkitystä (korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä). Yrittäjien eläkkeitä ei rahastoida, vaan maksut menevät suoraan jo otetujen eläkkeiden kattamiseen. Näin ollen päädyin yhtiöön, jonka asiakaspalvelu vaikutti toimivimmalta.

Jälleen yksi haaste yrittäjyyden tiellä vaikutti voitetulta.

Ajatuksiani Silmäaseman annista

Oli mennä tämäkin anti ihan ohitse. Merkintäaikaa on kuitenkin vielä ainakin maanantaihin eli vielä ehtisin mukaan, jos niin haluaisin.

Silmäasemasta ovat kirjoittaneet jo ainakin Rahamiäs, Laiska sijoittaja ja Sijoittaja-Tursas. Myös Arvoperi on aiheeseen tarttunut ja Kauppalehden keskustelukin on käynyt vilkkaana. Tällä kertaa Kauppalehden palstalta on asiallista analyysia on ehkä ollut aiempaa vähemmän, mutta tärkeitä asioita on kuitenkin nostettu esiin ja hyviä kommentteja kirjoitettu.

En nyt lähde toistamaan kaikkia aiempien Silmäasemasta tehtyjen kirjoitusten huomioita. Toimialaa pidetään yleisesti defensiivisenä, mutta yhtiön velkaantuneisuus on herättänyt huolta. Se hankaloittaa myös annin hinnoittelun arviointia. Kuten mm. Kauppalehden palstalla käydystä keskustelusta on käynyt ilmi, pääomasijoittajien hallussa olevat firmat ovat pääsääntöisesti kuitenkin aina kovin velkaisia ja tulos häviää rahoituskuluihin. Annissa on kuitenkin tarkoitus kerätä varoja velkojen maksuun.

Osa yhtiön lainoista onkin varsin korkeakorkoisia ja sen vuoksi kokonaisrahoituskulut olivat noin 4,6 miljoonaa euroa vuonna 2016. Kauppalehden keskustelussa on laskeskeltu, että osakaslainojen takaisinmaksun myötä rahoituskulut voisivat pudota hieman alle miljoonan, ehkä noin 0,8 miljoonaa. Poistoja on tehnyt myös melko paljon, mutta mikäli niiden tilanne ei nyt paljoa muuttuisi, niin viivan alle voisi jäädä noin 3,7 miljoonaa (olettaen, että veroja maksettaisiin noin miljoona).

Annin jälkeen yhtiön arvo on Arvopaperin mukaan noin 120 miljoonaa eli P/E-luku olisi tällöin 32,4. Ei mikään ihan matala. Silmäasema toki pyrkii parantamaan käyttökatettaan nykyisestä kymmenestä noin viiteentoista, sekä samalla kasvamaan. Nähdäkseni orgaaninen kasvu on alalla kuitenkin erittäin vaikeaa, joten kasvuun (=yritysostoihin) pitäisi käyttää joko lainarahaa tai osaa tuloksesta. En laskisi kasvun varaan juurikaan. Käytänössä tällaisesta defensiivisestä yhtiöstä voisin ehkä nykyisillä arvostuskertoimilla pulittaa P/E 15 tai ehkä jopa 17 -kertoimien tasolla olevia hintoja.

Käyttökateprosentti saattaa toisaalta Silmäasemalla hyvinkin parantua ja silloin hyvin karkeasti arvioiden käyttökate olisi 15 miljoonaa. Siitä poistot 5 miljoonaa, rahoituskulut 1 miljoona, verot n. 1,5 miljoonaa, jolloin tulos olisi noin 7,5 miljoonaa euroa. P/E olisi tällöin 16. Ei mikään aivan hirvittävä, mutta tämä toteutuisi siis lähes parhaassa mahdollisessa skenaariossa.

Taidan kuitenkin skipata annin tällä kertaa. Ajattelin kuitenkin ottaa Silmäaseman tarkkailuun ja hankkia mahdollisesti osakkeita myöhemmin, mikäli asiat etenevät suotuisaan suuntaan ja hinta laskee kohtuulliseksi. Tällä hetkellä käyttökateprosentin noston onnistuminen näyttäisi olevan jo hinnoiteltuna osakkeeseen. Ainakin tuottovaatimuksiltaan tiukan piensijoittajan näkökulmasta.

Fortum ostamassa Uniperia?

Kirjoittelin reilu kuukausi sitten, että olin ajatellut jossain vaiheessa perehtyä mielenkiintoiselta vaikuttavaan Uniperiin. Nyt huomasin, että joku muukin on firman huomannut: "Analyytikot: Fortumin Uniper-kauppa olisi täydellinen, mutta monia esteitä" (lähde: Taloussanomat).


Taloussanomat kirjoitti eilen seuraavaa: "Uutistoimisto Bloomberg kertoi eilen lähteisiinsä perustuen, että Fortum neuvottelee saksalaisen EONin kanssa 47 prosentin osuuden ostamisesta energiayhtiö Uniperista. Tarkoituksena on lopulta ostaa koko pörssiyhtiö, joka koostuu EONin entisistä vesi-, hiili-, kaasu- ja ydinvoimaloista." Uniperillä on kuitenkin myös Fortumille soveltumattomia liiketoimintoja, kuten kaasua ja fossiilisia polttoaineita.


Mikään halpa ostos ei olisi, mutta toisaalta Uniper ei ilmeisesti ole kuitenkaan mitenkään erityisen ylihinnoiteltu ollut. Kassaa Fortumilla on ja sopivaa ostettavaa on yhtiö joutunut etsimään jo pitkään. "Inderes arvioi, että Fortumin nykyiset varat ja velkakapasiteetti huomioiden, sillä olisi tarvittavat varat Uniper-järjestelyyn."


Miten tama sitten on vaikuttanut Uniperin kurssiin? Ke 31.5. klo. 16.00 yhtiön osake vaihtoi omistajaansa 16,77 euron hintaan. Puolta tuntia myöhemmin kurssi oli 17,52, jolle tasolle se on nyt asettunutkin.


Henkilökohtaisesti en usko, että kauppa jäisi toteutumatta siksi, että yhtiöllä olisi liiketoiminta, joita Fortum ei halua. Jos Fortum päätyisi koko Uniperin omistamaan, niin tällöin Uniper olisi mahdollista pilkkoa ja ei-toivotut osat myydä eteen päin. Suurempi kysymys on Uniperin ilmeisesti melko suuret omistukset Venäjällä. Toisaalta Fortum olisi aiemmin kovin mielellään ostanut sieltä myös vesivoimaloita, joten tuskin sekään lienee suuri ongelma.


Minusta tama yrityskauppa voisi olla ihan järkevä veto Fortumilta. Mr. Markkina vaikuttaisi olevan asiasta kanssani samaa mieltä, sillä myös Fortumin kurssi on noussut uutisen myötä muutaman kymmensenttisen verran per osake.

Aloittelevan sijoittajan leijonanluolassa Heliomotion Home Solar Power Plant Invesdorista

Uusiutuva energia sijoituskohteena. Trendikäs ala, tai ainakin ollut sellainen. Kasvua, mutta kuitenkin ulkopuolisista tuista riippuvainen. Ainakin tuulivoima. Heliomotion Home Solar Power Plantin takana oleva HelioZenit Ab ei kuitenkaan itse asiassa ole mukana aurinkopanelien valmituksessa, vaan kehittää ratkaisuja niiden kiinnityksiin. En ole aurinkopanelien suurin asiantuntija, joten tietoni perustuvat hyvin pitkältä yhtiön markkinointimateriaaliin Invesdorissa.

Yhtiön mukaan perinteinen aurinkopanelin kiinnitys talon katolle on kallista ja lisäksi energian tuotannon kannalta hieman epätehokasta: yleensä kotitalouden energiankulutuksessa on kaksi piikkiä, yksi aamulla ja toinen iltapäivällä asukkaiden palataessa kotiinsa. Aurinkopaneli sen sijaan tuottaa maksimäärän sähköä keskipäivällä auringonvalon fotonien osuessa optimaalisessa kulmassa paneliin. Juuri silloin energian kysyntä ei kuitenkaan ole suurimmillaan.

Ratkaisuksi yhtiö esittää kevytrakenteista kääntyvää kiinnitysalustaa, jota ei asenneta talon katolle vaan muuhun sopivaan paikkaan. Asennusta mainostetaan niin helpoksi, ettei kallista ulkopuolista asennustyötä tarvita. Ja kun suomenruotsalaiselta Ahvenanmaalta ollaan kotoisin, niin toki somuuttakin löytyy: "A Heliomotion is a beautiful addition to any lawn." Melkoisen rohkea väite.

Äkkiseltään kuvittelisi, että joku muukin olisi tällaisen ratkaisun äkännyt, mutta yhtiön mukaan kilpaijoita on tällä hetkellä vain yksi ja heidän tuotteensa ovat selvästi kalliimpia. Lienee kuitenkin selvää, että mikäli konsepti osoittautuu onnistuukseni, kilpalijoita tulee. Siinä vaiheessa patentteja on syytä löytyä. Yhtiö suunnittelee säilyttävänsä etumatkansa myös riittävällä panostuksella tuotekehitykseen. Näin pienen yhtiön kohdalla resurssit tosin tulevat joka tapauksessa olemaan isoja huomattavasti rajoitetummat.

On myös syytä huomioida, että yhtiö on aivan taipaleensa alkupuolella. Viimeisen 7 vuoden aikana on myyty vain 35 yksikköä, mikä on aivan harrastelijamaista touhua. Toisaalta yhtiö itse väittää keskittyneensä tässä vaiheessa vain tuotekehitykseen. Annista saadut rahat on tarkoitus käyttää liiketoiminnan alullesaattamiseen ensin Pohjoismaissa ja sitten myös muualla.

Arvonmäärityksestä todetaan seuraavaa: "At a share price of 300 € this represented a value of 463’500. At an earlier round a number of shares were valued at 550 €, so the valuation of the company was set at 500’000 €. The Board of Directors of Helio Zenit sees that the share price at the current funding round of the company represents a fair value of the company." Tuntuu hieman erikoiselta, että yhtiön arvo on edellisestä osakeannista laskenut. Ei toki paljoa, mutta kuitenkin. Mahtaako johdolla itselläänkään olla hommaan luottoa, jos tuotekehityksen myötä firman arvo laskee?

Toisaalta arvo on laskettu jotenkin kummasti, koska mikäli osakkeita tulee 800 uutta vanhojen 1545 lisäksi, niin saan 300 euron osakekohtaisella hinnalla arvoksi vähän päälle 700 000 €. Eli johto siis arvioi luonneensa arvoa, mutta ei osaa kertolaskua? Herättikö tämä lisää luottamusta nyt sitten? Ehkä olen vain hankala sijoittaja-blogisti vääntämässä merkityksettömistä yksityiskohdista...

Tunnusluvuista ei tässä sen kummempia laskelmia kannattane tehdä, koska tappiota firma tässä vaiheessa tietysti tekee. 2019 tavoitteena olisi 1,9 miljoonan liikevaihto ja noin 300 000 euron käyttökate. Mikäli siihen päästään, niin sijoitus on varmasti varsin onnistunut. Epäilen kyllä, ettei tule ainakaan käyttökatteen suhteen onnistumaan, mutta pidemmällä horisontillahan kyytiin on hypättävä, jos niin aikoo tehdä.

Sitten vielä viimeinen merkittävä yksityiskohta: "Ålands Utvecklings Ab will be subscribing 50% of the offering. 50% of the minimum will be subscribed in the beginning and Ålands Utvecklings Ab will be keeping their pro rata ownership as the funding round progresses past the minimum." Eli Ahvenanmaan kehitysrahasto merkkaa alussa 50% ja sitten lisää niin että prosenttiosuus pysyy samana, mikäli minimimäärä ylittyy. 

Ålands Utvecklings Ab ei itselleni ole vanhastaan tuttu, mutta yhtiön sivut kertovat seuraavaa: "Ålands Utvecklings Ab (ÅUAB) är ett åländskt riskkapitalbolag som investerar i nystartade bolag. ÅUAB är en långsiktig och aktiv investerare som bidrar med kapital, kompetens och kontakter." Eli aloittaviin yrityksiin sijoitetaan pitkäjänteisesti ja kontaktejakin pitäisi olla. Niitä HelioZenit epäilemättä jatkossa tarvitseekin. Yhtiön sijoituksista itselleni tuttu on vain pienpanimo Stallhagen.

Sitten yhteenvedon aika. Yhtiön liiketoimintamalli on mielestäni ymmärrettävä ja uskoisin, että tällaiselle niche-tuotteelle voi jonkinlaiset markkinat olla olemassa. Liiketoiminta on toki aivan alussa, joten mitään varmuutta onnistumisesta ei tietysti ole. Yhtiö voisi hyvinkin sopia salkkuuni tasapainottamaan muiden listaamattomien sijoitusteni varsin voimakasta jakautumaa panimo- ja ravintola-alalle (3 pienpanimoa ja yksi ravintolaketju).

Pidän muutenkin aurinkoenergiasta. Tiedättehän, että Einstein keksi teorian (fotosähköilmiö) niiden taustalla ja sai Nobelinsa nimen omaan tästä, eikä suhteellisuusteoriasta (jota ei silloin pystynyt millään kokeella kumoamaan tai todentamaan). Aurinkoenergiassa fotonin energia saadaan muutettua suoraan sähköksi ilman sitä iänikuista turbiinin pyöritystä. Ydinvoimalassakin ensin halkaistaan raskaan alkuaineen ydin jota, niin, voidaan keittää vettä, jonka höyryllä sitten pyöritetään kasaa kuparijohtoa magneettikentässä. Miten vulgaaria suorastaan. Niin ja en ole insinööri. Kaukana siitä. Taidanpa kuitenkin poimia yhtiön osakkeita pienen hyppysellisen salkkuuni, mutta nukutaan nyt yön yli kuitenkin ensin (olen huomannut sen usein hyväksi tavaksi testata sijoitusidean toimivuutta).

Jälleen uusi tulokas First Northiin: Remedy

Huomasin Indersin aamukatsauksesta tiedon taas uudesta listautujasta. Remedy ei ollut nimenä minulle ennestään tuttu, joten ei muuta kuin Google avuksi ja tietoa hakemaan."Remedy on yksi pelialan arvostetuimpia riippumattomia yhtiöitä maailmalla. Luomme markkinoilla erottautuvia konsoli- ja tietokonepelejä, joissa yhdistyvät syvä tarinallisuus, hiottu pelattavuus ja huikeat pelimaailmat. Remedyn brändi on pelaajille takuu laadukkaista ja elämyksellisistä pelikokemuksista", kertoo yhtiön kotisivu.

Eipä ollut kaukana, että olisin jättänyt tutustumisen tähän. Peliala ei nimittäin ole lainkaan itselleni tuttu. Inderes kertookin analyysissaan alasta seuraavaa: "Peliala on sen kasvunäkymistä huolimatta vaikea sijoituskohde. Loppukäyttäjien kulutus on impulsiivista, kilpailu kuluttajien huomiosta on kireää, kassavirrat ovat erittäin syklisiä, teknologia ja liiketoimintamallit muuttuvat nopeasti ja tuotekehityssyklit ovat pitkiä." Ei kuulosta oikein minun jutultani.

Päätin nyt kuitenkin vielä antaa yhtiölle mahdollisuuden astua virtuaaliseen leijonan luolaani ja vilkaista listautumisesitettä. Liikevaihto on kasvanut vuosina 2015 ja 2016 aika reilusti: 15,1% ja 19,4%. Hyvä, mutta huomionarvoisempaa on, että yhtiön liiketoiminta on ollut lisäksi voitollista. Nettokassakin on kasvanut ja nettovelkaantumisaste onkin negatiivinen. Inderes on laskeskellut seuraavaa: "Arvioimme yhtiön osakkeen arvoksi 7,0 EUR, mikä vastaa 21,5x P/E-lukua vuoden 2016 tuloksesta ja 14,7x P/E-lukua vuoden 2019 ennustetusta tuloksesta." Valitettavasti ala on kuitenkin sen verran hankalasti ennustettava, etten edelleenkään ole kiinnostunut. Keskivertoa mielenkiintoisempi listautuja kuitenkin.

Ulkomaisten osinkojen tilittyminen

Sain sen verran hyvän kysymyksen koskien koskien Protector Forsikringin osingon tilittymistä, etten malttanut olla kirjoittamatta aiheesta kokonaista merkintää. Osingon irtoamisestahan tapaa kestää jonkin aikaa siihen, että tilitys näkyy omalla arvo-osuustilillä. Tässä tältä ja viime vuodelta muutamien ulkomaalaisten yhtiöiden osingon irtoamispäivämääriä, sekä päivämääriä, jolloin summa on kirjautunut arvo-osuustililleni.

 

osake	osingon irtomainen	tilittyminen
Novo Nordisk	24.3.2017	28.3.2017
Svenska Handelsbanken	30.3.2017	4.4.2017
Fenix Outdoor	11.5.2016	18.5.2016
BMW	12.5.2016	16.5.2016
Protector Forsikring	22.4.2016	6.5.2016

Jonkin verran näyttää siis vaihtelua olevan ja Protectorin kanssa viive näyttää olevan tarkastelluista osakkeista pisin. Tämän vuoden osinko on irronnut 21.4. ja maksupäiväksi löysin haulla 5.5. eli eilisen. Mitenkään harvinaista ei kuitenkaan ole, että maksu on näkynyt arvo-osuustililläni vasta maksupäivää seuraavana tai joskus sitäkin seuraavana päivänä.

Kevään merkkejä

Vaikka kevät tuntuukin olevan tänä vuonna selvästi myöhässä, niin kyllä se sieltä kuitenkin tulee. Yksi varma merkki ovat suomalaisten yhtiöiden osingot. Olen saanut nautiskella keväisistä osingoista vuodesta 2014 saakka. Osinkosumma näyttää kasvaneen noista ajoista mukavasti: ensimmäisenä vuonna osinkoja tuli vähän päälle 700 eurolla, seuraavana vuonna tonnilla, sitten puolellatoista ja tänä vuonna noin parilla tonnilla. Verot niistä toki menee.

Strategiaani ei erityisesti kuulu metsästää suurta osinkotuottoa ja mieluummin näenkin yhtiön käyttävän voittonsa kannattaviin investointeihin. Omia osakkeitakin saa ostaa, jos sillä luodaan omistaja-arvoa (vink, vink Technopolis). Mutta kyllähän jatkuvasti kasvava osinkopotti saa silti huomaamaan, miten sijoittaminen on kannattanut. Koska minulla ei ole mitään erityisempää hinkua eläköityä aikoihin, niin olen ajatellut että jonain vuonna voisin ehkä käyttää ainakin osan osingoista myös johonkin kivaan, kuten vaikkapa perheen lomareissuun. Tänä vuonna ei tilanne kuitenkaan ole sellainen, että reissuun pystyisi lähteä.

Blogin päivitysvauhti on taas viime aikoina pysynyt maltillisena. Syynä on ollut sekä ajan, että sopivien kirjoitusaiheiden puute. Olen ehtinyt seurailemaan osakkeita vain harvakseltaan, ja kun tähän keväälle sattui vielä iloinen perhetapahtumakin, niin aivan lähiaikoina tilanne tulee tuskin muuttumaan. Restamaxin yhtiökokouskin jäi tänä keväänä väliin, joten siitäkään ei ole raportoitavaa. Salkku saa jatkaa hiljalleen kasvuaan, mutta viime aikoina olen jättänyt enemmän puskuria käyttötilille. En siksi, että uskoisin osaavani ennustaa markkinoita, mutta mitään täysin idioottivarmaa ostokohdetta ei ole tullut eteen, vaikka Seligsonin vuosineljännesraportin myötä olenkin jossain vaiheessa suunnitellut perehtyväni E.ONista pilkottuun Uniperiin. Tällä hetkellä en kuitenkaan viitsi, sillä ylimääräistä sijoitettavaa ei nyt oikein ole. Osingot menevät Nordnetin luoton vähentämiseen, josta olisi tarkoitus luopua lähiaikoina kokonaan, vaikka korko varsin matala onkin. Jotenkin minulla kuitenkin on sellainen tunne, että nyt voi olla hyvä aika vähentää riskejä.

Tuottoa listaamattomasta yhtiöstä: Brewdog

Skotlantilainen käsityöläispanimo (vai miten craft beer nyt sitten parhaiten suomeksi kääntyykään) BrewDog sai kunnian olla ensimmäinen osakeomistukseni joskus vuoden 2013 alkupuolella. Osallistuin yhtiön osakeantiin merkitsemällä peräti yhden osakkeen 95 punnan hintaan. Tämän jälkeenkin anteja on järjestetty, mutta en ole niihin osallistunut. Osakkeet on muistaakseni splitattu kahteen otteeseen: ensin 1:5 ja sitten 1:10. Tämän seurauksena omistukseni on joka tapauksessa muuttunut 50 osakkeeksi.

Viime viikolla sähköpostiini tupsahti tiedote. Punkkaripoppoo on kääntänyt kelkkansa ja toivottanut pääomasijoittajan tervetulleeksi. Se niistä periaatteista kunhan hinta on kohdallaan. Vastineeksi saa toki melkoisen tukun käteistä: 22% panimosta vaihtaa omistajaa 213 miljoonan punnan hintaan. Perustajaosakkaat James Watt ja Martin Dickie tekevät kelpo tilin: 10 vuotta sitten otettu 20 000 punnan pankkilaina on vaihtumassa 100 miljoonaan puntaan. Vaan eipä tuokaan summa ole tainnut ihan ilman työtä tulla.

Myös pienosakkaat pääsevät hyötymään. Osakkeista on mahdollista myydä 15% (maksimi 40 osaketta) 12,5 punnan kokonaiskuluilla 13,18 punnan osakekohtaiseen hintaan. Laskeskelin nopeasti, että myymällä 7 osakettani kuittaan voittoa lähes sijoittamani summan verran. Toki näin jälkeen päin arvioituna olisi kannattanut pistää vähän enemmänkin massia likoon, mutta turha sitä on jossitella. Ja jäähän minulle vielä yli 85% osakkeistani, joiden laskennallinen arvo tässä vaiheessa on noin 567 puntaa. Sääli, että nämä arvonsa moninkertaistavat sijoitukseni ovat tähän asti lähes aina olleet näitä kaikkein pieninpiä.

Fondian osakeanti - kun köyhyyskään ei piensijoittajaa auta & pieni lisätankkaus Restamaxia

Fondian osakeanti keskeytettiin viime viikon perjantaina avian kuten osasin odottaakin. Ylimerkinnän mittaluokka tuli kuitenkin yllätyksenä: anti merkittiin yli 10,8 kertaisesti. Tämä johti väistämättä siihen, että osakkeita merkanneet eivät saaneet haluamaansa määrää. Olin henkisesti varautunut siihen, että huonossa tapauksessa kaikille saatettaisiin taata 50 osaketta ja sen yli meneviä määriä leikattaisiin esim. niin, että osakkeita saisi 5%. Tällöin olisin omalla 200 osakkeen merkinnälläni saanut 58 osaketta. Todellisuus oli kuitenkin vielä karumpi. Kaikille taattiin kokonaista 25 osaketta eli 191,25 euron arvosta. Oma pottini oli 33 osaketta eli vähän päälle 250 euroa.




Olen joskus aiemmin pohdiskellut, että piensijoittajan etu näissä anneissa on se, että vaikkei osakkeita saisikaan haluamaansa määrää niin todennäköisesti niitä tulee kuitenkin sen verran, ettei kyse ole mistään promilleista sijoitusvarallisuutta. Listautumiskiima näyttää kuitenkin edenneen siihen vaiheeseen, ettei tätäkään etua enää ole. Sijoitusvarallisuudestani osakepottini tulee olemaan vähän päälle kolme promillea. Kovin suurta merkitystä yhtiön suoritumisella ei siis varallisuuteeni tule olemaan ja Fondian osakkeissa kiinni oleva pääoma on puolet pienempi kuin, mitä olen esim. ihan täysin tukemismielessä aloitteleviin listaamattomiin firmoihin tekemäni pienimmät sijoitukset.




Mitä sitten tehdä? Osa piensijoittajista suunnittelee Kauppalehden palstalla osakkeiden hankintaa heti, kun ne tulevat First Northissa myyntiin. Itse en tässä vaiheessa välttämättä lisää tule hankkimaan, koska kysyntää tulee todennäköisesti olemaan enemmän kuin tarjontaa ja sitä myöten osakkeen hinta tullee nousemaan selvästi korkeammaksi, kuin mitä olen siitä valmis maksamaan. Jos hinnassa nähdään aivan selkeä ylilyönti niin saatan osakkeeni myydä, mutta muutoin taidan kuitenkin pitää ne toistaiseksi. Kenties hype yhtiön ympärillä rauhoittuu etenkin, mikäli yleinen pörssikehitys ei kurssinousua tue ja lisää osakkeita saattaa alkuinnostuksen jälkeen jossain vaiheessa saada kohtuulliseenkin hintaan.




Listautumisannista palautuneilla rahoilla ajattelin hankkia jo salkussani olevia yhtiöitä. Aika harva niistä tosin enää on ostohinnoissa, mutta Restamax ei minusta vaikuta vielä kovinkaan ylihintaiselta. Inderes on julkaissut hiljattain yhtiöstä ihan asiallisen oloisen katsauksen, joka vahvisti käsitystäni yhtiöstä. Laitoin huvikseni tällä kertaa sisään vain pienen toimeksiannon, sillä Nordnet.fi* aloitti kampanjan, jonka aikana alle 200 euron osakeostot saa 99 sentin välityspalkkiolla. Koska teen kauppoja varsin harvoin, säästän tällä tavoin alle 1000 euron ostossa jakamalla hankinnat useammalle päivälle.

Jälleen uusi pörssitulokas - Fondia

Helsingin pörssin aiemmin jo näivettyväksi haukuttu First North-lista saanee jälleen uuden mielenkiintoisen tulokkaan yritysjuridiikkaan erikoistuneen Fondian listautumisannin myötä.

Vaikka elämme edelleen taloudellisesti tiukkoja aikoja, niin osakeanteihin osallistujista ei ole ollut puutetta. Useampikin anti on nimittäin keskeytetty ylimerkinnän vuoksi jo ensimmäisenä mahdollisena päivänä. Viimeisimpänä peliyhtiö Next Games (tosin tällä kertaa keskeytettiin vain henkilöstö- ja yleisöanti, instituutioanti jatkuu edelleen). Mutta mitäpä sitä huolestumaan, pörssinhän on sanottu ennakoivan taloutta eli paremmat ajat on siis jo nurkan takana. Ovathan...

Mutta sitten itse asiaan. Sijoittaja-Tursas on blogissaan esitellyt listautumista ja mitäpä sitä turhaan samoja asioita toistamaan. Kunnon hypeäkin ollaan jo rakentamassa, koska osakkeita nyt vaan on olemassa niin vähän, että kaikki viedään käsistä, ellet osta nyt heti tänään. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä.

Listautujien ympärillä käykin nyt siinä määrin hyvä pöhinä, että anteihin kannattaisi varmaankin osallistua ihan jo pikavuoton tavoittelemiseksi, vaikka lainarahalla, olettaen että kurssinousu jatkuu ainakin jonkin aikaa. Ikävä kyllä sitä en ainakaan minä voi mitenkään etukäteen tietää. Herra Markkinan hurmos voi kääntyä alavireeksi koska tahansa. Niinpä rationaalisen sijoittajan tulisikin kai tarkastella yhtiön pitkän aikavälin tuloksentekokykyä ja jättää spekulointi muille.

Miltä Fondia sitten tässä suhteessa vaikuttaa? Helpoimmalla pääsee tietysti tutustumalla muiden tekemiin valmiisiin analyyseihin. Inderes on julkaissut yhtiöstä oman sijoitustutkimuksensa. Lähdekritiikkiä harrastavan lukijan kannattaa kuitenkin huomioida, että sijoitustutkimuksen on muistini mukaan kirjoittanut sama analyytikko, joka muistaakseni antoi vielä hetki sitten Oravalle ostosuosituksia, eikä tuonut lainkaan esiin yleisesti esim. Kauppalehden keskustelupalstalla tiedossa olleita epäkohtia.

Toinen vaihtoehto on lukaista vaikkapa yhtiöesite, sijoittajaesitys, yhtiöjärjestys ja aikaisempia tilinpäätöksiä. Nämä kaikki löytyvät yhtiön kotisivuilta. Päällimmäisenä vaikutelmana näistä minulle jäi, ettei annin ja listautumisen tarkoituksena ole niinkään kerätä pääomaa laajentumista varten, vaan tuoda yhtiölle näkyvyyttä sekä mahdollistaa osakepohjaiset kannustinjärjestelmät. Firman palkkakustannukset ovat ilmeisesti olleet alalle matalahkot ja osakepohjainen kannustinjärjestelmä varmaankin hieman kompensoisi tätä. Omistajille se toisaalta tarkoittaa omistuksen pientä laimentumista. Toki osa vanhoista omistajista myös myy jonkin verran osakkeitaan, mutta mistään pääomasijoittajien omistuksestaan irrottautumisesta ei ole kyse. Tulosta ei myöskään ole pumpattu velalla tappiinsa, vaan nettovelkaantumisaste on peräti negatiivinen. Toimiala vaikuttaa kaiken kaikkiaan muutoinkin varsin vähän pääomaa sitovalta ja Fondian oman pääoman tuotto on tätä myöten varsin korkea.

Yhtiön ilmoittamia lukuja tarkastellessa kannattaa muuten huomata, että kyseessä on FAS-tilinpitojärjestelmän mukaisesti raportoiduista luvuista. Taseesta on kuitenkaan löytänyt juurikaan liikearvoa, joten asialla ei välttämättä liene Fondian tapauksessa juurikaan merkitystä (FAS:ssa liikearvoa poistetaan joka vuosi, kun taas IFRS:ssä sitä vaan testataan vuosittain, eikä sille välttämättä tämän jälkeen tehdä mitään). Tulosta Fondia teki vuonna 2016 14,9 miljoonan liikevaihdolla 1,5 miljoonaa. Annin jälkeen markkina-arvoksi tulee noin 30 miljoonaa eli P/E olisi noin 20. Yhtiön tavoitteena on jakaa 2/3 tuloksesta osinkoina, mikä kertoo nähdäkseni vahvasta vapaasta kassavirrasta. Yhtiön kassassa on kuitenkin 3,4 miljoonan edestä varoja, joten velalla korjattu P/E olisi 17,8. Kassan ollessa näinkin muhkea herää kyllä pieni ihmetys siitä, että miksi yhtiö ylipäätään kerää lisää varoja listautumisella.

Mahdollisia heikkouksia selvittäessäni ensimmäisenä vastaan tuli Siilinkin kanssa pohdiskelemani asia eli se, että vaikka yhtiö on innovatiivisella toimintamallillaan voitattanut markkinoita, niin mikään ei estäne muita toimijoita kopioimasta sitä. Lisäksi kannattavuus on kohentunut huimasti kahtena edellisenä vuotena. Yhtiön materiaalia selatessa en löytänyt sille oikein mitään loogista selitystä. Myöskään Ruotsiin laajentuminen ei näytä sujuneen erityisen hyvin.

Kaiken kaikkiaan pidän yhtiötä mielenkiintoisena ja antia kohtuuhintaisena, mutta mitään erityisempää pysyvää kilpailuetua en yhtiöllä keksinyt olevan. Päätin kuitenkin osallistua antiin ja tein merkinnän jopa hieman suuremmalla summalla, kuin mitä oletan osakkeita saavani. Saattaa nimittäin hyvinkin käydä niin, että anti keskeytetään perjantaina ja jonkin minimimäärän ylittävältä osuudelta osakkeita saa esimerkiksi tietyn prosentin sijoittajan toivomasta määrästä (Vincitin kohdalla tämä prosentti oli muistini mukaan vain viisi eli 200 osaketta merkannut sai 100 osaketta sekä 5% sen ylimenevältä osalta eli yhteensä jopa 105 osaketta). Jos osakkeen hinta listautumisen jälkeen kohoaa järjettömäksi niin saatan omistuksestani luopua, mutta toisaalta voin yhtiötä hyvillä mielin pidempäänkin omistaa.

Suomen Hoivatilat - katsaus arvostukseen

Minun on pitänyt jo jonkin aikaa yrittää hahmottaa sitä, mahtaako Suomen Hoivatilat olla jonkinlaisessa arvostuskuplassa. Nyt lienee analyysin aika. Yhtiöön sijoittaessani ajattelin voivani hyvällä tuurilla saada lyhyellä tähtäimellä 50% tuohon. Tällä hetkellä osakkeet ovat salkussani noin 140% plussalla. Olisiko kyseessä jo sellainen yliarvostus, että sen takia kannattaisi maksaa myyntivoittoverot?

Nopea vilkaisu P/E-lukuun ei soita hälytyskelloja: se on Nordnetin mukaan 11. Kyseessä on kuitenkin hieman huono mittari kiinteistösijoitusyhtiölle. Vuoden 2016 tilinpäätös kertoo osakekohtaisen varallisuuden (EPRA NAV) olevan 4,0 €. Tällöin osakkeesta maksetaan tällä hetkellä lähes tuplasti tämän verran. Nettotuottoprosentti oli 6.9% eli tällöin nykyhinnalla sijoittajan vuokratuotoksi muodostuu noin 3,5%. Operatiivinen tulos oli noin 2,9 miljoonaa euroa eli noin 15 senttiä osakkeelta. Tällöin nykyisellä 7,72 euron osakekurssilla sijoittaja maksaa operatiivisesta tuloksesta peräti 51-kertaisen summan. Tämä vaikuttaa todella paljolta.

On kuitenkin huomioitavaa, että yhtiöllä on edelleen kesken tai aloitteilla 30 kohdetta kun valmiita oli vuoden 2016 lopussa 56. Näin ollen kohteita tulee olemaan noin 50% enemmän. Vuorattava pinta-ala lisääntyy noin 60% ja vuosivuokra noin 58%. Suomen Hoivatilat arvioi operatiivisen tuloksen olevan kuluvan vuoden aikana vähintään 4,5 miljoonaa euroa. Silloin osaketta kohti operatiivista tulosta syntyisi noin 22 senttiä ja operatiivisesta tuloksesta joutuisi maksaa noin 35-kertaisen hinnan. Sijoitusasuntojen käyvän arvon yhtiö arvoi olevan vuoden lopussa noin 200-220 miljoona euroa. Tällä hetkellä sen arvo on taseessa noin 155 miljoonaa. Kasvua siis on odotettavissa hieman päälle 30%. Tällöin osakekohtainen varallisuus voisi vuoden lopussa olla noin 5,2 euroa. Tällöin sijoittajat maksavat tällä hetkellä osakkeesta noin 1,5 kertaisen summan tähän nähden. Jos nettovuokratuotto säilyisi noin seitsemässä niin sijoittajan tuotto olisi noin 4,7%.

Mitä tästä kaikesta nyt voi sitten päätellä? Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sijoittajat näkevät Suomen Hoivatilat yhtä varmana sijoituksena kuin esim. yksiöt ja nettovuokratuotto heijastelee mielestäni tätä. Yhtenä houkuttinema saattaa toimia myös tulossa oleva osakeanti, jolloin osakkeenomistajat saattavat päästä merkkaamaan uusia osakkeita hinnalla, jolla tuottoprosentti on vielä hieman nykyistäkin korkeampi. Mitään varmaa tietoa osakeannin ehdoista ei kuitenkaan ole tarjolla: "Yhtiökokous valtuutti hallituksen päättämään enintään 10 000 000 uuden tai yhtiön hallussa olevan osakkeen antamisesta yhdessä tai useammassa maksullisessa osakeannissa, jotka voivat olla suunnattuja osakeanteja tai osakkeenomistajien merkintäetuoikeuden mukaisia osakeanteja."

Omiin sijoitustavoitteisiini nähden yhtiö vaikuttaa hieman ylihintaiselta ja myymällä osakkeet nyt olisi mahdollista saada verojen jälkeenkin lähes 16 vuoden operatiivista tulosta vastaava summa. Toki operatiivinen tulos tullee tulevina vuosina kasvamaan, mutta kiinteistösijoitusyhtiöllä (merkittävään) kasvuun vaaditaan investointeja uusiin rakennukseen ja se tarkoittaa mitä todennäköisimmin uusia osakeanteja (etenkin mikäli yhtiö aikoo maksaa myös osinkoa).

Myyntiä harkitessa pyrin aina myös hahmottamaan onko myynnistä saaduille rahoille löydettävissä jotain vähintäänkin yhtä hyvän tuottopotentiaalin omaavaa uutta kohdetta. Tällä hetkellä niiden löytäminen on hankalaa, muttei mielestäni mahdotonta. Päädyinkin tänään pähkäilyn jälkeen myymään osakkeeni. Yllättäen myyminen jopa harmitti hieman, vaikka teinkin osakkeilla selvästi paremman tilin kuin olin antiin osallistuessa ajatellut. Yhtiössä ei mielestäni sinällään ole mitään vikaa, mutta arvostus vaan nyt pääsi kasvamaan sellaiseksi, että myynti oli mielestäni perusteltu. Kenties palaan vielä joskus omistajaksi.

Arcus - norjalainen viina ja viinitukkuri

Kurssit ovat ennätyskorkealla kaikkialla. Listautumisia puskee kuin sieniä sateella ja pelifirmoista ja pienpanimoista maksetaan satoja kertoja kuvitteellisen tuloksen suuruisia kertoimia. Korkojen nousu on jo nurkan takana ja silloin viimeistään osakemarkkinoilla romahtaa. Kuulostaako tutulta? Ajan, sekä sijoitettavan käteisen puutteen lisäksi yksi syy siihen, miksi en paljoa ole uusin yhtiöihin viime aikoina jaksanut tutustua, on juuri tämä lähes joka paikassa toistuva mantra siitä, ettei nyt vain ole hyvä aika sijoittaa. Mutta muitakin näkemyksiä on.

Selailin viikonloppuna Seligsonin 4/2016-katsausta, josta tällä kertaa Anders Oldenburgin sijaan siteeraan Phoenix-rahastoa hoitavaa Peter Seligsonia: "Arvostusmielessä korkealle kohonneita poikkeuksia markkinoilla ovat suuret kansainväliset yhtiöt, ehkä erityisesti lääkealalla". Tästä lienee pääteltävissä, että kaikki yhtiöt eivät siis välttämättä ole tällä hetkellä arvostuskuplassa. "Meidän kannaltamme positiivista --- on järkevästi hinnoitellut osakkeet, jotka ovat suurin piirtein ainoa kutakuinkin turvallisena pidettävä paikka sijoitettavalle varallisuudelle", Seligson jatkaa. "Monien pienempien yritysten houkuttelevuutta lisää taas se, että aiempi markkinadynamiikka jätti ne vähälle huomiolle, kun monia suuria yhtiöitä ostettiin 'korkojohdannaisina'". Lisäksi Seligson toteaa analyytikoiden kannalta tilanteen olleen viime aikoina kurjan ja tämä puolestaan on johtanut siihen, että markkinoilla on ikään kuin puutetta erikoistilanteiden analyyseistä, jolloin hinnanmuodostus ei välttämättä ole jatkuvasti tehokasta.

Uusia yhtiöitä Phoenixin salkkuun on tullut viisi kappaletta: Novo Nordisk (jota olen itsekin jo aiemmin hankkinut), Eltel Networks, Moto-Engil, Uniper sekä Arcus. Näistä viimeksi mainittu on varsin uusi tulokas Norjan pörssiin. Yhtiö listattiin viime vuoden lopulla osakeannissa, jossa aiempi omistaja Ratos myi osakkeita ja lisäksi yhtiö laski liikkeelle uusia osakkeita tarkoituksenaan mm. vähentää velan määrää (joka oli paisunut selvästi tavoitetasoa korkeammaksi).

Phoenixin omistuksia tarkastellessa huomio kiinnittyy siihen, että Arcus on tällä hetkellä rahaston toiseksi suurin omistus karvan alle 5% osuudella. Miksi näin? Joko Phoenix on saanut osakeannista selvästi aikomaansa enemmän osakkeita tai sitten Seligson todella luottaa yhtiön tuloksentekokykyyn (tai sitten sekä-että). Rajusta kurssinoususta tämä ei ainakaan johdu, sillä listautumisesta kurssi on noussut noin 3 NOK eli 7%.

Arcuksen liiketoiminnan ytimen muodostavat kaksi osa-aluetta: kirkkaan juomat sekä viinit. Ensimainittuja yhtiö valmistaa itse ja jälkimmäisissä toimii välittäjänä. Yhtiön esityksiä tutkiskellessa huomiota herättää se, miten paljon pohjoismaiset väkevien alkoholijuomien markkinat poikkeavat toisistaan. Suomessa kulutus painottuu vodkaan ja sitä hieman miedompaan viinaan (Leijonat, Suomi-viinat jne.), kun muualla esim. akvaviitin kulutus on selvästi runsaampaa. Muutoinkin yhtiön akvaviiti vaikuttavat mielenkiintoisilta. Etenkin Linie, jonka valmistusprosessiin kuuluu edelleen päiväntasaajan ylittäminen kahteenkin otteeseen (tarkempi tarina löytyy linkin takaa. Kyseessä ei muuten sitten ole mainos, toim. huom.).

Viimeisen 11 vuoden aikana liikevaihto on kasvanut keskimäärin 11% vuosivauhdilla. Myös EBITDA on kasvanut varsin hyvin ollen 290 miljoonaa NOK vuodelta 2016. Yhtiön ilmoittama oikaistu luku oli vielä tätäkin korkeampi: 335 MNOK. Vertailun vuoksi luku oli edellisenä vuonna 274 MNKO ja vuonna 2005 31 MNOK. Kasvua vuoden takaiseen oli siis 22%. Raportoitu tulos jäi varsin heikoksi johtuen ilmeisesti varsin kertaluonteisesta käyttöpääoman muutoksesta (tarkempi kuvaus asiasta löytyy Q4-esityksestä). Osingoksi ehdotettiin 1,47 NOK.

Entäpä arvostus sitten? Yhtiön velkaantumisessa on tapahtunut melko merkittävä muutos ja ainakaan nopeasti katsottuna en löytänyt maksetuista ja tulevista koroista riittävää tietoa, jotta voisin alkaa laskemaan ensi vuoden EPS:ää. Ruotsin osakesäästäjät näyttivät antaneen helmikuussa yhtiölle ostosuosituksen tavoitehinnalla 57 NOK. Vuoden 2017 P/E-luvuksi oli laskettu noin 16. Ei mikään erityisen matala, mutta toisaalta defensiivisellä toimialalla toimivalle sekä melko nopeasti kasvavalle yhtiölle se ei ole toisaalta erityisen korkeakaan. EV/EBITDA(oikaistu) olisi laskujeni mukaan noin 11.9 eli suhteellisen korkea.

Mielipiteen muodostaminen tästä yhtälöstä osoittautui minulle lopulta aika vaikeaksi. Yhtiö ei kovin kattavasti kertoile tulevaisuuden visioitaan, enkä löytänyt netin syövereistä myöskään yhtään kunnollista analyysiä yhtiöstä. Tuskinpa olisin viitsinyt aikaani käyttää Arcukseen tutustumiseen ilman Seligson-yhteyttä (viimeksi Peterin peesaaminen Munksjön kanssa ainakin kannatti). Arcuksen liiketoiminnan arvon arviointi osoittautui haastavaksi, mutta näkisin ettei yhtiö nyt ainakaan törkeän ylihintainen ole tällä hetkellä. Päädynkin lopulta hyppäämään mukaan pienehköllä 2,5% panoksella osakesijoitusvarallisuudestani. Aika näyttää kannattiko.

Pienpanimoanti nro X: Maku Brewing

Pienpanimo-buumi ei ota laantuakseen. Parin ei-niin-houkuttelevan osakeannin (esim. 1, 2) jälkeen en voi väittää varauksettomasti innostuneeni kuullessani jälleen uudesta osakeannista: tällä kertaa Maku Brewingin (http://makubrewing.com/osakeanti/). Toisaalta Makun anti eroaa esim. Sangenin vastaavasta siinä, että olen sentään päässyt testaamaan valmista tuotetta. Etenkin saison on miellyttänyt makuhermojani, eikä Amber Alekaan huono ole. Golden Alekin taisi olla paras maitokauppavahvuinen vastine suuresti kesäjuomina arvostamilleni belgialaisille blonde aleille.

Ensimmäisenä annin sivuilla hyppää silmään linkki "Kyllä, haluan jo sijoittaa". Minä haluan kuitenkin ensin tutustua ehtoihin: Yhtiön tarkoituksena on kerätä 239 800 euroa (varsin tarkkaan ovat pääoman tarpeensa arvioineet tai sitten eivät vaan tykkää tasaluvuista) kasvun rahoittamiseen. Vanhat omistajat eivät ilmeisesti ole omiaan myymässä. Hyvä.

Edut ovat varsin maltilliset, mutta olutharrastajalle suunnatut: mm. Live-tastingia ja osakas-olutta. Yhtiö on siirtynyt tölkkeihin, mikä näyttäisi ainakin markettivahvuisissa oluissa olevan isompien pienpanijoiden trendi. Logistisesti järkevää ja tölkki pitää hiilihapot pulloa varmemmin. Voi kertoa järkevästä pääoman käytöstä ja suunnitelmallisuudesta.

Osakesarjoja on kaksi. Nyt tarjolla on (luonnollisesti) B-osakkeita. Osuus voitonjakoon on molemmilla sarjoilla yhtäläinen. Hyvä tämäkin. Ääniä on 1 vastaan A-sarjan 2. Fair enough. Henkilöstölle suunnataan kannustimena 20 osaketta. Hyväksyn. Yhtiö on itse jopa ilmoittanut markkina-arvonsa annin jälkeen: 3,1 miljoonaa. Suurin piirtein saman verran kuin Pyynikin ja Sorin. Jälkimmäisen kohdalla tosin sillä sai vain reilut puolet panimolta. Pyynikkiin verrattuna Maku Brewingillä on tosin myös jonkin verran velkaa, mutta en nyt lähde sitä ottamaan tähän laskelmaan mukaan, koska en ole ostamassa vanhojen omistajien osuuksia vaan sijoittamassa uutta pääomaa.

Vuodelle 2018 yhtiö povaa noin 1,7 miljoonan liikevaihtoa ja noin 150 000 euron kokonaistulosta. P/S olisi noin 1,8 eli Pyynikin ennusteen luokkaa samalle vuodelle. Vertailun vuoksi Olvin tämänhetkinen luku on 1,7. P/E nouseekin sitten jo tasolle 20,7. Perusteltavissa ehkä kuitenkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tällä hetkellähän toiminta on tappiollista, kuten useilla muillakin kasvavilla panimoilla.

Tässä vaiheessa lienee aiheellista niin sanotusti nostaa norsu huoneen kissapöydälle: Mihin perustuu oletus, että kaikki nämä about 60 pienpanimoa kasvavat ja alkavat kannattaa, kun alkoholin kokonaiskulutus kuitenkin vähenee, vaikkakaan monien mielestä ei riittävän nopeasti. Tähän yhtiö mielestäni onnistuu vastaamaan antiesitteessään. Suomessa pienpanimoiden osuus myynnistä oli v. 2015 n. 3,5%, kun se Briteissä on puolet suurempi ja Jenkeissä jopa yli kymmenen prosenttia. Kasvulle voisi olettaa olevan tilaa. Tosin täytyy muistaa Suomessa 10 %:n juovan puolet alkoholista ja heitä tuskin tämä buumi erityisesti kiinnostaa. Mutta vaikka vain puoletkin kansasta lisäisi pienpanimo-oluiden litkimistä niin kasvuvaraa lienee useampi prosentti. Siihen mahtunee jokunen pienpanimo. Se tuleeko Maku olemaan yksi voittajista on toki hieman auki, mutta perustuotteet ovat mielestäni kunnossa. Toki sen lisäksi tarvitaan myös onnistunutta markkinointia ja epäilemättä ripaus onneakin. Markkinontiin Maku on kuitenkin ymmärtääkseni satsannut ja muutoinkin firman organisaatio ja suunnitelmallisuus vaikuttaa astetta mietitymmältä kuin nyt vaikkapa Pyynikillä (josta kuitenkin myös tykkään ehkä juuri osittaisen spontaniuden ja intohimolla tekemisen vuoksi).

Yhtiön nettisivuilta löytyy myös yhtiöjärjestys ja tasekirja. Yhtiöjärjestyksessä ei mielestäni mitään suuria kummallisuuksia ollut. A-osakkeiden suhteen muilla osakkailla on ennakko-oikeus osakkeiden lunastukseen osakkeita myydessä, mutta sitä ei sovelleta B-osakkeisiin. Ymmärrän pykälän takana olevan pointin, mutta koska A-osakkeiden äänivalta on vain tuplat B-osakkeiden vastaavasta ja niiden lukumäärä on kuitenkin varsin suuri, pidän pykälää hieman erikoisena. B-osakkeisiin sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta eli siitä sijoituspäätökseni ei jää kiinni.

Tuloslaskelmaa lukiessa huomio kiinnittyy samaan, kuin muillakin pienpanimoille, joiden tuloksia olen päässyt tarkastelemaan. Yksi suurin selitys tappiolle on kohta "Liiketoiminnan muut kulut", joita ei sitten sen kummemmin avata. Oletettavasti tämä kohta pitää sisällään ainakin myynti- sekä vuokrakuluja. Epäilisin, että näinkin paljon tilaa vievässä valmistusprosessissa jälkimmäinen menoerä lienee merkittävä. Poistoja tehtiin edellisvuotta enemmän, mikä kertoo nähdäkseni investoinneista isompaan panimolaitteistoon. Mitään ihmeempää en taseestakaan löydä. Yhtiöllä on  pitkäaikaista velkaa noin 250 000 euroa, mikä vaikuttaa ihan kohtuulliselta määrältä. Vuosikertomuksesta 2015 käy myös ilmi, että yhtiö lisäsi poistoja verotuksen sallimaan maksimiin tehden sitä kirjanpidollisesti noin 42 000 euroa enemmän tappiota kuin aiemmin käytössä olleilla poistoajoilla. 2015 tappio olisi siis ollut vain noin 10 000 euroa ilman tätä kassavirtaan vaikuttamatonta menetelmää. Vuoden 2016 odotetaan kuitenkin olevan vahvasti tappiollinen (n. 140 000 euroa). 2017 yhtiö ennustaa jo positiivista tulosta.

Sitten yhteenvetoa. Arvostus ei ole halpa, mutta ei mikään tähtitieteellinenkään. Ehdoista en löytänyt mitään hämärää ja johto vaikuttaa minusta pätevältä. Toimialana pienipanimot ovat oluthipsteripiireissä vielä jonkin verran in, vaikkakin ehkä pientä antiväsymystä on jo ilmassa. Varsinaiset rahamiehet eivät käsittääkseni ainakaan toistaiseksi ole alasta suuremmin innostuneet, vaikkakin Saimaan Panimo taisi osittain päätyä Hartwallin juomasuvun haltuun. Riskeinä on mm. alkoholilainsäädäntö (vaikkakin "II-olut maitokauppoihin"-hype näyttää vähän keskustalaisilla laantuneenkin) sekä vaikeasti ennustettavat pidemmän ajan trendit (tällä hetkellä näyttää, että pienpanimo-oluiden myynti kasvaa jatkuvasti, mutta onko kyseessä pysyvä ilmiö vai hetkellinen trendi on vielä epäselvää. Itse epäilen kyllä vahvasti, että ilmiö on jossain mittakaavassa tullut jäädäkseen myös Suomeen). Tällaisilla pienillä tekijöillä myös avainhenkilöstöön kohdistuvat riskit ovat olemassa. Mitä jos panimomestari saa tarpeekseen ja lähtee Rivieralle maalaamaan merimaisemia? Entä mistä löytyy Maku Brewingille sopiva markkinarako? Yhtiö ei ole markkinoiden ensimmäinen suuri (Laitilan etu tietyllä tapaa), ei trendikkäin (kenties jonkun Vallilan panimon tai muun vastaavan pääkaupunkiseudun pienpanimon etu, joka ei toisaalta nähdäkseni ole lainkaan pysyvä: Punavuoren hipsteri vaihtaa suosikkia kuin metsuri pipoa), ei omaa laajaa joukkoa aktiivisia osakkeenomistajia (Pyynikki) eikä myöskään omista muinaisviljoja pursuvia viljelysmaita (Malmgård, en tosin tiedä omistavatko oikeasti minkä verran peltoa). Toki eräs riski on myös annin toteutuminen: osakkeista on merkattu 58% nyt kun jäljellä on vajaa kuukausi. Itse päädyin muutaman osakkeen merkkaamaan, mutta tätä pitkähköksi venynyttä pohdiskelua ei pidä miksikään sijoitussuositukseksi kenenkään mieltää.