Raapustelin eilen nopeasti joitain tunnuslukuja siihen paljon puhutun, tällä kertaa täysin kuvitteliseen, tupakka-askin kylkeen. Ajattelin Pihlajalinnan lisäksi etsiä vertailuun vielä 2015 Tukholmaan listautuneen Attendon luvut. Muistelisin Seligsonin Phoebuksen merkinneen antia silloin sen edullisuuden vuoksi. Rahasto sai kuitenkin lopulta niin vähän osakkeita, että myi ne samantien pois jonkinlaisella voitolla.
Attendon markkina-arvo oli listautumisen myötä 8 miljoonaa Ruotsin kruunua (noin 860 miljoonaa euroa). Vuoden 2016 raportista voimme todeta liikevaihdon olleen vuonna 2015 9,8 miljoonaa kruunua ja EBITA:n olleen 9,5% eli 933 kruunua. Attendon P/S-luku oli näin ollen 0,82 listautumisvuoden liikevaihdolla, kun Terveystalolla se on arviolta ehkä noin 2. Pihlajalinnan luvut ovat 4-tradersin ennusteen mukaan 423 liikevaihdon ja 327 markkina-arvon suhten. P/S on tällöin 0,77.
On kuitenkin hyvä huomata Terveystalon olevan selvästi Pihlistä ja jonkin verran myös Attendoa kovempi tuloksentekijä, eikä pelkän P/S-luvun perusteella voi vielä kovin suuria johtopäätöksiä hintaerosta tehdä. Terveystalon käyttökate on ollut viime aikoina hieman kymmenen prosentin päällä ilman oikaisujakin, kun Pihlajalinnalla se tullee tälle vuodelle olemaan noin 4,5%. Attendolla se oli vuonna 2015 tasan 9%. Velkaa Attendolla oli listautumisajankohtana 2,8 miljoonaa SEK. EV/EBITA-luvuksi saamme siis noin 11,6. Se on edelleen selvästi matalampi, kuin Terveystalon luku. Koska emme voi kuitenkaan palata aikakoneelle Attendon listautumiseen, lienee järkevää katsoa myös yhtiön nykyarvostusta. 4-tradersin mukaan EV/EBITDA on nykyisin 14,5. Edelleen siis Terveystaloa alhaisempi.
Toisaalta Terveystalon puolesta voisi puhua se, että antiin (tai osakemyyntiin, joka tässäkin olisi oikeampi termi) on sitoutunut osallistumaan eläkeyhtiöiden (eli "the usual suspects") lisäksi myös kaksi täysin omalla varallisuudella läträävää tahoa: Hartwallit ja von Rettigit. Molempien sijoutusyhtiöt ovat sitoutuneet merkkaamaan juuri sen verran, että 10% verovapaaseen osinkoon oikeuttava raja ylittyy. Piensijoittajahan toki maksaa aina osinkoveronsa täysmääräisenä, mutta tässäkin laki on eri niille, joilla rahaa löytyy sukanvarresta jo vähän enemmän. Vaan marinat sikseen. Molemmilla tahoillahan olisi toisaalta luultavast riittävästi pätäkkää toteuttaa sama temppu ainakin Pihlajalinnan ja todennäköisesti myös Attendon osakkeilla. Mutta miksi Terveystalo?
Asialla voi toki spekuloida loputtomiin ja vastuu pohdiskeluni pohjalta tehdyistä johtopäätöksistä on tietysti lukijalla itsellään. Ajattelisin kuitenkin Attendon toimintaympäristön olevan siinä mielessä erilainen, että Ruotsissa Sote-uudistusta vastaava uusistus on tehty jo hetki sitten. Vuonna 2016 Attendon liikevaihdosta alle puolet (41%) tuli Suomesta ja valtaosa Ruotsista, jossa markkinat ovat siis jo ehtineet sopeutua uuteen tilanteeseen. Lisäksi Ruotsissa on muistaakseni väläytelty palveluntuottajien voittojen rajoittamista lainsäädännöllä. Attendon kasvunäkymät eivät siis välttämättä ole aivan yhtä houkuttelevat, mikä voisi selittää hintaeron.
Terveystalo sen sijaan toimii Suomessa, jossa uudistus on vasta edessä. Aiheeseen liittyy toki poliittisia riskejä, mutta jonkinlainen terveydenhuollon tuottamisen vapautus on todennäköisesti tulossa. Mutta koskeeko se vain perusterveydenhuollon palveluita ja mitä silloin tapahtuu pääosin työnantajien kustantamalle työterveyshuollon sairausvastaanotolle, joka taas on lienee ollut yksi Terveystalon tuottoisista palveluista. Nykytilannehan on Suomessa ainakin eurooppalaisesta näkökulmasta melko erikoinen. Muualla työterveyshuolto kattaa vain työaltisteiden tuomien riskien seurannan, kun Suomessa se sisältää usein vaihtelevan määrän sairaanhoitoa ja jopa sairauksien seulontaa, joka muulla kuuluu yhteisestä (esim. Brittien NHS ja Ruotsin maakunnat) tai vakuutusyhtiöiden (mm. Saksa ja Hollanti) pussista kustannettavalle perusterveydenhuollolle.
Mutta mikä selittää Pihlajalinnan ja Terveystalon hintaeron? Tai oikeammin, miksi Pihlajalinnan käyttökate jää niin paljon Terveystalosta? Uskoakseni yhtiöt myyvät hieman erilaisia terveyspalveluita. Pihlajalinna on mukana monen kunnan terveyspalveluiden kokonaisulkoistuksessa ja lisäksi yhtiö pyörittää myös sairaaloita (tai ainakin yhtä sairaalaa), jossa hoidetaan julkisen perusterveydenhuollon potilaita. Terveystalo tuottaa ymmärtääkseni sen sijaan etupäässä työterveyspalveluita, yksityislääkäripalveluita (jolloin lääkärit yleensä työskentelevät ammatinharjoittajina maksaen tiettyä prosenttia palkkioita vuokrana yritykselle, joiden lisäksi firma kerää vielä tuloja mm. toimistomaksuista jne.) sekä myy konsultaatioita kuntien kustantamalle perusterveydenhuollolle erilaisilla palveluseteleillä. Terveystalo on toimijana myös paljon suurempi ja maantieteellisesti kattavampi.
Entäpä sote-uudistus? Uskoisin sen olevan Pihlajalinnalle Terveystaloa riskialttiimpi. Pihlajalinna toimii suppeammalla alueella ja yhden maakunnan päätökset vaikuttavat siihen enemmän. Lisäksi yhtiö on käsittääkseni tehnyt sille melko huonosti kannattavia kokonaisulkoistuksia hankkiakseen riittävän suurta väestöpohjaa erikoissairaanhoidon, eli sairaaloiden, pyörittämiseen. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole selvää, mitkä palvelut tulevat valinnanvapauden tai vapaan tuottamisen piiriin kuulumaan. Terveystalon näkökulmasta asialla ei ole ehkä niin suurta merkitystä, että sillä työterveyshuollon sairausvastaanottoa varten luodut toimintamallit muuttuvat kyllä myös koko väestölle suunnattua perusterveydenhuoltoa tarjoaviksi ilman suurempia investointeja. Erikoissairaanhoidollekin lienee jatkossakin kysyntää mm. vakuutusasiakkaiden ja mahdollisten palveluseteleiden kautta. Ja samat vastaanottohuoneet käyvät periaatteessa niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollon lääkäreiden vastaanottohuoneiksi, kuin myös työterveyshoitajille tai sairaanhoitajille. Pihlajalinnan ylläpitämät sairaalat eivät sen sijaan kovin ketterästi muutu perusterveydenhuollon vastaanottopisteiksi. Toki Terveystalollakin on yksityissairaaloista leikkaussaleineen.
Entä kilpailuedut sitten? Terveystalon etuna on ainakin suuri mittakaava. Työterveysasiakkaisen kannalta asialla on merkitystä. On etu, jos reissutyötä tekevälle löytyy vastaanottopiste lähes joka kaupungista. Sen sijaan perusterveydenhuollon suhteen en ole asiasta aivan yhtä varma. Palvelut ovat lähipalveluita. Hallinnon kuluja voinee isommalla organisaatiolla jonkin verran karsia, mutta muutoin en oikein keksi synergiaetuja. Erikoissairaanhoidossa asia on hieman toisin, sillä esimerkiksi tiettyjen toimenpiteiden tekeminen vaatii niitä suorittaville kirurgeille riittävää potilasmäärää eli toisin sanottuna riittävän suurta väestöpohjaa.
Kaiken tämän pohdinnan johtopäätöksenä voisi olla, että Terveystalon korkeampi hinta lienee perusteltu. Mutta onko se liian korkea? Siihen on vaikea sanoa mitään varmaa. Asiaa voinee tarkastella vielä odotettavissa olevan osingonkin perusteella. Sekä Attendo, että Pihlajalinna tarjoavat tällä hetkellä noin 1% osinkotuottoa. Mikäli Terveystalo tekee ensi vuonna noin 30 sentin osakekohtaisen tuloksen (joka voisi olla realistinen ilman suurempia kertaluontoisia menoja) niin hieman reilun 30% osingonjakosuhteella osinkoa olisi luvassa 10 senttiä vastaten hieman yli 1% osinkotuottoa antihinnalle.
lauantaina, syyskuuta 30, 2017
torstaina, syyskuuta 28, 2017
Miltä kuplan huipulla näyttää ja lyhyt katsaus Terveystalon listautumisantiin
Otsikon kysymykseen voisin vastata, että luultavasti aika samalta, miltä nyt. En toki osaa lainkaan ennustaa nousevatko osakekurssit vielä seuraavat kolme vuotta, mutta aika varma olen siitä, että syklin huippu häämöttää. Joku voisi heittää vasta-argumenttina matalan korkotason. Mutta onko tällä kertaa kaikki toisin? Tuskin.
Markkinatilanteen kuumentuminen näkyy kurssinousujen lisäksi listautumisantien määrässä. Aloitellessani osakesijoittamista uusi tulokas Helsingin pörssiin oli harvinaisuus. Yhtiöitä tuntui enemmänkin poistuvan joko ostojen tai konkurssien kautta. Yksi indikaattori voisi olla myös Kauppalehden keskustelupalsta. Kohtuullisen harvat nimimerkit kirjoittivat pääosin asiallista analyysia. Tänään Terveystalon antia käsittelevää otsikkoa lukiessani iski pieni turhautuminen. Tiukan analyysin sijaan keskustelua syntyi mm. siitä miten oman arvo-osuustilin numero selvitetään. Tärkeä tieto, mutta kuuluisi ehkä enemmänkin aloittelijoiden palstalle. Lisäksi erilaisia lukuja mm. turvapaikanhakijoiden tuomasta liikevaihdosta heitettiin lähinnä hatusta. Korkeaa P/E-lukua kauhisteltiin, mutta muisti joku sentään todeta EV/EBIT:n olevan käytännöllisempi mittari näissä pääomasijoittajien rahoitusjärjestelemissä yrityksissä. Parhaiten asia tiivistyi ehkä tähän viestiin: "Osinkosijoittajana en osallistu antiin. Viime vuonna osinko olisi ollut 0.01 senttiä, ja osakkeiden määrää kasvatetaan. Tosin esitteessä lupaillaan 30 prosenttia. Heh." Annista säästyneet rahat nimimerkki aikoi hummailla Espanjassa.
En nyt äkkiseltään osaa sanoa, onko antiin (tai oikeammin myyntiin, annin osuus on selvästi pienempi) osallistuminen järkevää, mutta keskustelun perusteella mukana on paljon osakesijoittamisen juuri aloittaneita. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se kertoo kuitenkin osakesijoittamisen suuresta suosiosta. Toivottavasti uudet sijoittajat malttavat pysyä kyydissä myös siinä vaiheessa, kun kurssit alkavat laskea. Vaikka osakkeet ovat jo melko hintavia, suurin kupla kohdistuu tässä vaiheessa nähdäkseni kuitenkin korkoihin (ja niiden myötä ehkä myös pieniin sijoitusasuntoihin. Bitconeihinkin kuulemma, mutta niistä en mitään ymmärrä). Myös listaamattomien start-up-yritysten arvostukset ovat vaikuttaneet melko korkeilta.
Ja sitten vielä loppuun mini-analyysia Terveystalosta lukujen valossa. Yhtiön pörssiarvo tulee ilmoitetulla listautumishinnalla olemaan 1250 miljoonaa euroa. Liikevaihtoa yhtiö teki viime vuonna 547 miljoonaa, kun yritysostotkin on huomiotu. Alkuvuonna liikevaihto on kasvanut lähes 20%. Heitetään nyt arviona tämän vuoden liikevaihdoksi 630 miljoonaa euroa. EBITDA olisi tällöin 82 miljoonaa euroa. Oikaistu käyttökate on ollut noin 13% viime aikoina. Pitkäaikaista velkaa yhtiöllä on noin 400 miljoonaa. Lyhytaikaiset velat ja lyhytaikaiset saamiset ovat molemmat noin 100 miljoonaa eli oletetaan niiden summa nollaksi. Yhtiö aikoo kerätä annissa rahaa 100 miljoonaa eli velkaa jää 300 miljoonaa. EV/EBITDA olisi tällöin (1250+300)/82=18,9. Aika korkea. Vertailun vuoksi Pihlajalinnan EV/EBITDA-ennuste on 4-tradersin mukaan 10,0 kuluvalle vuodelle. Tarkistin laskelmani Terveystalon suhteen vielä kertaalleen ja päädyin samaan lukuun. Näillä tiedoilla anti vaikuttaa kyllä tappiinsa asti hinnoitellulta.
Niin ja oletteko ihmetelleet tunnisteissa esiintyvää "osakesäätämistä"? Kirjoitusvirhehän se alunperin oli, mutta en ole viitsinyt korjatakaan. Kuvaa ehkä tätä omaaakin sijoitustoimintaani jollain tapaa.
Markkinatilanteen kuumentuminen näkyy kurssinousujen lisäksi listautumisantien määrässä. Aloitellessani osakesijoittamista uusi tulokas Helsingin pörssiin oli harvinaisuus. Yhtiöitä tuntui enemmänkin poistuvan joko ostojen tai konkurssien kautta. Yksi indikaattori voisi olla myös Kauppalehden keskustelupalsta. Kohtuullisen harvat nimimerkit kirjoittivat pääosin asiallista analyysia. Tänään Terveystalon antia käsittelevää otsikkoa lukiessani iski pieni turhautuminen. Tiukan analyysin sijaan keskustelua syntyi mm. siitä miten oman arvo-osuustilin numero selvitetään. Tärkeä tieto, mutta kuuluisi ehkä enemmänkin aloittelijoiden palstalle. Lisäksi erilaisia lukuja mm. turvapaikanhakijoiden tuomasta liikevaihdosta heitettiin lähinnä hatusta. Korkeaa P/E-lukua kauhisteltiin, mutta muisti joku sentään todeta EV/EBIT:n olevan käytännöllisempi mittari näissä pääomasijoittajien rahoitusjärjestelemissä yrityksissä. Parhaiten asia tiivistyi ehkä tähän viestiin: "Osinkosijoittajana en osallistu antiin. Viime vuonna osinko olisi ollut 0.01 senttiä, ja osakkeiden määrää kasvatetaan. Tosin esitteessä lupaillaan 30 prosenttia. Heh." Annista säästyneet rahat nimimerkki aikoi hummailla Espanjassa.
En nyt äkkiseltään osaa sanoa, onko antiin (tai oikeammin myyntiin, annin osuus on selvästi pienempi) osallistuminen järkevää, mutta keskustelun perusteella mukana on paljon osakesijoittamisen juuri aloittaneita. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se kertoo kuitenkin osakesijoittamisen suuresta suosiosta. Toivottavasti uudet sijoittajat malttavat pysyä kyydissä myös siinä vaiheessa, kun kurssit alkavat laskea. Vaikka osakkeet ovat jo melko hintavia, suurin kupla kohdistuu tässä vaiheessa nähdäkseni kuitenkin korkoihin (ja niiden myötä ehkä myös pieniin sijoitusasuntoihin. Bitconeihinkin kuulemma, mutta niistä en mitään ymmärrä). Myös listaamattomien start-up-yritysten arvostukset ovat vaikuttaneet melko korkeilta.
Ja sitten vielä loppuun mini-analyysia Terveystalosta lukujen valossa. Yhtiön pörssiarvo tulee ilmoitetulla listautumishinnalla olemaan 1250 miljoonaa euroa. Liikevaihtoa yhtiö teki viime vuonna 547 miljoonaa, kun yritysostotkin on huomiotu. Alkuvuonna liikevaihto on kasvanut lähes 20%. Heitetään nyt arviona tämän vuoden liikevaihdoksi 630 miljoonaa euroa. EBITDA olisi tällöin 82 miljoonaa euroa. Oikaistu käyttökate on ollut noin 13% viime aikoina. Pitkäaikaista velkaa yhtiöllä on noin 400 miljoonaa. Lyhytaikaiset velat ja lyhytaikaiset saamiset ovat molemmat noin 100 miljoonaa eli oletetaan niiden summa nollaksi. Yhtiö aikoo kerätä annissa rahaa 100 miljoonaa eli velkaa jää 300 miljoonaa. EV/EBITDA olisi tällöin (1250+300)/82=18,9. Aika korkea. Vertailun vuoksi Pihlajalinnan EV/EBITDA-ennuste on 4-tradersin mukaan 10,0 kuluvalle vuodelle. Tarkistin laskelmani Terveystalon suhteen vielä kertaalleen ja päädyin samaan lukuun. Näillä tiedoilla anti vaikuttaa kyllä tappiinsa asti hinnoitellulta.
Niin ja oletteko ihmetelleet tunnisteissa esiintyvää "osakesäätämistä"? Kirjoitusvirhehän se alunperin oli, mutta en ole viitsinyt korjatakaan. Kuvaa ehkä tätä omaaakin sijoitustoimintaani jollain tapaa.
perjantaina, syyskuuta 22, 2017
Tikkurilassa tapahtuu: Toimistusjohtajalle kenkää?
Kesän hiljaiselon jälkeen tapahtumia näyttää nyt viime päivinä riittäneen. Ensin Fortumin kauppa-aikeet ja nyt mediassa yllättävänkin olemattomalle huomiolle jäänyt Tikkurilan toimitusjohtajan vaihdos.
Eilen julkaistussa tiedotteessa Tikkurila kertoo seuraavaa: "Tikkurila Oyj:n hallitus on päättänyt, että Erkki Järvinen jättää tehtävänsä yhtiön toimitusjohtajana. Tikkurilan hallitus on nimittänyt konsernin talousjohtajan Jukka Havian Tikkurila Oyj:n väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi 21.9.2017 alkaen. Järvinen jättää yhtiön syyskuun aikana. Hallitus on käynnistänyt uuden toimitusjohtajan hakuprosessin." Tiedotteen lopussa on toki näissä tilanteissa tyypillistä sanahelinää jaxuhaleineen, mutta potkuilta nämä minusta kuulostavat.
Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Ajankohta tuntuu hieman erikoiselta. Toisaalta sekoilut toiminnanohjauksen kanssa ovat toki yhtiön omaa vikaa, mutta Venäjän tilanteeseen ja raaka-ainekustannuksiin toimistusjohtajalla tuskin on juurikaan osaa eikä arpaa. Mahtaako nykyinen tilanne olla paras hetki uuden toimistusjohtajan kelkkaan hyppäämiselle. Vuosi tai pari asioiden opettelussa kuitenkin taitaa yleensä mennä. Erkki Järvisestä minulla ei ole mitään kovinkaan vahvaa henkilökohtaista mielipidettä, mutta ainakin Phoebuksen Anders Oldenburg on häntä blogissaan kehunut. Toivottavasti tilalle löydetään joku pätevä ehdokas pikapuolin (mieluiten vieläpä jostain muualta, kuin salkussani olevista yhtiöistä), sillä muutoin Tikkurilan vaikeudet eivät ainakaan tämän uutisen myötä vaikuta vähenevän.
Yllättävän vähän uutinen toimitusjohtasta on Tikkurilan pörssikurssiinkaan vaikuttanut. Olin ajatellut sipaista pienen siivun lisää Tikkurilaa salkkuuni ensi kuussa, mutta näiden negatiivisten uutisten kasautuessa trendi alaspäin näyttää nyt niin selvältä, että saatan vielä odotella lisäostosten kanssa.
Eilen julkaistussa tiedotteessa Tikkurila kertoo seuraavaa: "Tikkurila Oyj:n hallitus on päättänyt, että Erkki Järvinen jättää tehtävänsä yhtiön toimitusjohtajana. Tikkurilan hallitus on nimittänyt konsernin talousjohtajan Jukka Havian Tikkurila Oyj:n väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi 21.9.2017 alkaen. Järvinen jättää yhtiön syyskuun aikana. Hallitus on käynnistänyt uuden toimitusjohtajan hakuprosessin." Tiedotteen lopussa on toki näissä tilanteissa tyypillistä sanahelinää jaxuhaleineen, mutta potkuilta nämä minusta kuulostavat.
Mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Ajankohta tuntuu hieman erikoiselta. Toisaalta sekoilut toiminnanohjauksen kanssa ovat toki yhtiön omaa vikaa, mutta Venäjän tilanteeseen ja raaka-ainekustannuksiin toimistusjohtajalla tuskin on juurikaan osaa eikä arpaa. Mahtaako nykyinen tilanne olla paras hetki uuden toimistusjohtajan kelkkaan hyppäämiselle. Vuosi tai pari asioiden opettelussa kuitenkin taitaa yleensä mennä. Erkki Järvisestä minulla ei ole mitään kovinkaan vahvaa henkilökohtaista mielipidettä, mutta ainakin Phoebuksen Anders Oldenburg on häntä blogissaan kehunut. Toivottavasti tilalle löydetään joku pätevä ehdokas pikapuolin (mieluiten vieläpä jostain muualta, kuin salkussani olevista yhtiöistä), sillä muutoin Tikkurilan vaikeudet eivät ainakaan tämän uutisen myötä vaikuta vähenevän.
Yllättävän vähän uutinen toimitusjohtasta on Tikkurilan pörssikurssiinkaan vaikuttanut. Olin ajatellut sipaista pienen siivun lisää Tikkurilaa salkkuuni ensi kuussa, mutta näiden negatiivisten uutisten kasautuessa trendi alaspäin näyttää nyt niin selvältä, että saatan vielä odotella lisäostosten kanssa.
torstaina, syyskuuta 21, 2017
Fortum vahvisti Uniperin ostoaikeet
Jo kesäkuussa törmäsin huhuun, jonka mukaan Fortum olisi tekemässä Uniperistä ostotarjousta. Nyt asia on saanut vahvistuksen myös viralliselta taholta. Ensin asiasta kertoi Bloomberg ja myöhemmin kaupanteko Fortumin osakkeella keskeytettiin hetkeksi ja yhtiö vahvisti asian. Salkunrakentaja kertoo asiasta seuraavaa: "Fortum vahvistaa käyvänsä E.ON:n kanssa pitkälle edenneitä keskusteluita
liittyen E.ON:n 46,65 prosentin omistusosuuteen Uniperissa. Saksan
viranomaiset käsittelevät parhaillaan mahdolliseen järjestelyyn
liittyviä E.ON:ia koskevia kysymyksiä. Sopimuksen toteutuminen
edellyttää myös molempien yhtiöiden sisäisiä päätöksiä, eikä vielä ole
varmuutta johtavatko keskustelut sopimukseen". Tulkitsen itse tilanteen kuitenkin niin, että suurimmat ongelmat on jo ratkaistu, koska asia on nyt tuotu julkisuuteen. Ja huhuja aiheesta on liikkunut jo useamman kuukauden ajan.
Myös Inderes on ruotinut tilannetta aamukatsauksessaan. "Ilmoitetulla kauppahinnalla Uniperin arvostus olisi mielestämme kohtuullinen, sillä sen edellisen 12 kuukauden luvuilla laskettu EV/EBITDA olisi 5,5x ja tasepohjainen P /B olisi 0,6x. Selkeästi Fortumin vastaavia kertoimia (EV/EBITDA noin 12,5x ja P /B 1,1x) alhaisempi". Toisaalta analyysitalo näkee Uniperillä olevan paljon hiilidioksipäästöiltään Fortumin strategiaan sopimatonta ja riskialttiimpaa sähköntuotantoa, joten huokeampi hintalappu on perusteltu. Inderes näkee, että Fortum kykenee hankkimaan E.ON:n osuuden venyttämättä velkaantumistavoitetta, mutta suurempi osuus vaatisi ainakin tilapäisesti suurempaa velkataakkaa ja laskisi Fortumin osingonmaksukykyä ainakin hetkelliseesti.
Fortumin tarjous Uniperin osakkeista on 22 euroa kappaleelta. Salkunrakentajan mukaan tämä vastaa "36 prosentin preemiota suhteessa Uniperin osakkeen hintaan toukokuun lopussa, eli ajankohtaan ennen Uniperia koskevia yrityskauppahuhuja." Noin vuoden takaiseen 10 euron listautumishintaan nähden preemio on toki vieläkin suurempi. Näkisin, että Fortum tulee todennäköisesti saamaan ainakin jonkin verran Uniperin osakkeita hankittua myös tähän hintaan. Toisaalta markkinat näyttävät uskovan vieläkin kovempaan hintaan, sillä Uniperin osake vaihtaa tällä hetkellä omistajaansa 22,5 euron kappalehintaan.
Mitäkö minä sitten ajattelen tilanteesta? Markkinat ainakin ilahtuivat, sillä Fortumin osake nousi eilen reilut 4%. Näkisin kaupan tässä tilanteessa ihan järkeväksi siirroksi. Osakekurssit toki ovat kohonneet ennätyskorkealle, mutta ymmärtääkseni sähkön hinnoissa ei olla lähelläkään huippulukemia. Mikäli Fortum saavuttaa Uniperissa määräävän aseman, voidaan strategiaan huonosti sopivat liiketoiminnot myydä ja lyhentää velkaa. Uskoakseni kauppa on piensijoittajan näkökulmasta järkevä, mikäli kassa pystytään investoimaan liiketoimintaan, joka tuottaa lisäarvoa vuosikymmeniä. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut jakaa verkkojen myynnistä saadut voitot osakkeenomistajille, jolloin niistä olisi joutunut maksaa reippaasti veroa.
Myös Inderes on ruotinut tilannetta aamukatsauksessaan. "Ilmoitetulla kauppahinnalla Uniperin arvostus olisi mielestämme kohtuullinen, sillä sen edellisen 12 kuukauden luvuilla laskettu EV/EBITDA olisi 5,5x ja tasepohjainen P /B olisi 0,6x. Selkeästi Fortumin vastaavia kertoimia (EV/EBITDA noin 12,5x ja P /B 1,1x) alhaisempi". Toisaalta analyysitalo näkee Uniperillä olevan paljon hiilidioksipäästöiltään Fortumin strategiaan sopimatonta ja riskialttiimpaa sähköntuotantoa, joten huokeampi hintalappu on perusteltu. Inderes näkee, että Fortum kykenee hankkimaan E.ON:n osuuden venyttämättä velkaantumistavoitetta, mutta suurempi osuus vaatisi ainakin tilapäisesti suurempaa velkataakkaa ja laskisi Fortumin osingonmaksukykyä ainakin hetkelliseesti.
Fortumin tarjous Uniperin osakkeista on 22 euroa kappaleelta. Salkunrakentajan mukaan tämä vastaa "36 prosentin preemiota suhteessa Uniperin osakkeen hintaan toukokuun lopussa, eli ajankohtaan ennen Uniperia koskevia yrityskauppahuhuja." Noin vuoden takaiseen 10 euron listautumishintaan nähden preemio on toki vieläkin suurempi. Näkisin, että Fortum tulee todennäköisesti saamaan ainakin jonkin verran Uniperin osakkeita hankittua myös tähän hintaan. Toisaalta markkinat näyttävät uskovan vieläkin kovempaan hintaan, sillä Uniperin osake vaihtaa tällä hetkellä omistajaansa 22,5 euron kappalehintaan.
Mitäkö minä sitten ajattelen tilanteesta? Markkinat ainakin ilahtuivat, sillä Fortumin osake nousi eilen reilut 4%. Näkisin kaupan tässä tilanteessa ihan järkeväksi siirroksi. Osakekurssit toki ovat kohonneet ennätyskorkealle, mutta ymmärtääkseni sähkön hinnoissa ei olla lähelläkään huippulukemia. Mikäli Fortum saavuttaa Uniperissa määräävän aseman, voidaan strategiaan huonosti sopivat liiketoiminnot myydä ja lyhentää velkaa. Uskoakseni kauppa on piensijoittajan näkökulmasta järkevä, mikäli kassa pystytään investoimaan liiketoimintaan, joka tuottaa lisäarvoa vuosikymmeniä. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut jakaa verkkojen myynnistä saadut voitot osakkeenomistajille, jolloin niistä olisi joutunut maksaa reippaasti veroa.
sunnuntaina, syyskuuta 17, 2017
"Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon"
Mitkä ovat avaimet vaurastumiseen? Kova palkkako? Vai kulujen pitäminen kohtuullisina. Pitää asua halvalla ja ajaa vanhalla autolla. Tai kaikkein mieluiten olla omistamatta autoa ollenkaan. Tuttua juttua varmaankin suurimmalle osalle sijoitusblogien lukijoista. No minäpä kerron sitten tähän väliin, mitä olen viime aikoina mennyt tekemään.
Kuten blogiani pidempään seurannut saattaa tietää, on säästämisen tahtini hiipunut kuluneen vuoden aikana. Syynä on ainakin kaksi uutta kuluerää: isompi asunto lähempänä keskustaa ja uusi auto. Sanomattakin lienee selvää, että nämä molemmat eivät ole järkeviä hankintoja, jos ajatellaan asiaa vain säästöön jäävän rahan kannalta. Mutta asiassa on toinenkin puoli.
Edellinen auto oli kyllä aivan toimiva, mutta koska saimme keväällä kolmannen lapsen, niin tarvitsimme auton, johon mahtuu kolme turvaistuinta/istuinkoroketta takapenkille. Lisäksi säilytystilaa oli muutenkin hyvä olla riittävästi. Toki järkevintä olisi ollut ostaa auto käytettynä, mutta laskeskelimme, että meillä on hyvin varaa myös uuteen. Ja kyllähän sitä nyt kerran elämässään haluaa päästä myös aivan uuden auton rattiin. Sellaisen, jonka värin ja lisävarusteet on itse saanut valita.
Vaihtoehtona auton hankinnan rahoittamiseksi oli joko myydä sijoituksia ja maksaa auto käteisellä tai ottaa parin vuoden rahoituslaina. Lopulta kallistuin jälkimmäisen kannalle, koska korko oli matalampi, kuin esimerkiksi osakesalkkuni osinkotuotto. Sijoituksena auto on umpisurkea, mutta toisaalta esim. peruutustutka helpottaa arkea sen verran paljon, että olen ostokseen kuitenkin tyytyväinen. Ja kalliimpien huippumerkkien sijaan valintana oli kuitenkin hinta-laatu-suhteeltaan mielestäni parempi Skoda. Sen verran olen kuitenkin asiaa taloudellisuuden kannalta ajatellut, että nykyinen auto on tarkoitus ajaa lähes loppuun. Nykyisellä kilometrimäärällä siihen pitäisi mennä ainakin 15 vuotta. Katsotaan nyt tuleeko tuota kuitenkaan noin kauaa pidettyä.
Myös uuden asunnon hankinta tuli ajankohtaiseksi perhekoon kasvun myötä. Aiempi asunto oli tullut hankittua melko edullisesti, mutta sijanti ei ollut kovinkaan optimaalinen. Työmatkoihin upposi helposti 45 minuuttia päiväkotireissuineen. Olimme pitkään haaveilleet muutosta mukavammalle asuinalueelle lähemmäs keskustaa. Keväällä sopiva asunto viimein löytyi monen vuoden etsinnän jälkeen. Hinta oli kova, mutta olimme laskeneet meillä olevan siihenkin varaa. Päiväkoti on 50 metrin päässä ja alue on muutoinkin mukava. Työmatka hoitoo nykyisin oman auton sijaan tarvittaessa kätevästi myös bussilla tai pyörällä. Uudessa asunnossa kaikille lapsille on sitten aikanaan omat huoneet.
Kaiken kaikkiaan olen siis rikkonut ainakin kahta säästämisestä bloggaavien perussääntöä kohtaan hankkimalla kalliin auton ja isomman asunnon. Uuden auton sijaan olisi voinut kartuttaa eläkekassaani reilulla 20 000 eurolla. Silloin olisin kuitenkin joutunut toteamaan, että koko perhe ei kerralla autoon mahdu ja käynnit kaukana asuvilla isovanhemmilla olisivat olleet ainakin hetken ajan mahdottomia. Toki vaihtoehtona olisi ollut myös hieman edullisempi käytetty auto.
Sinnittelemällä pienemmässä asunnossa eläkekassa kasvaisi ehkä 500 euroa enemmä kuussa. Toisaalta vapaa-aikaa minulla olisi vähemmän työmatkojen syödessä aikaa. Uskon viihtyisän asuinympäristön osaltaan myös parantavan elämänlaatua ja olen valmis maksamaan enemmän siitä, että saan asua minulle mieluissa paikassa.
En kuitenkaan ole missään nimessä lopettamassa säästämistä, vaikka tahti tuleekin nyt hidastumaan ainakin parin vuoden ajaksi. Sijoitusvarallisuuttani (johon en laske mukaan esim. asuntoa tai autoa) laskiessani huomasin kuitenkin, että omaisuutteni on ylittänyt Charlie Mungerin hankalimmaksi vaiheeksi julistaman rajapyykin: "The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it." Toki Mungerin nuoruudessa satatuhatta taalaa oli paljon isompi juttu, kuin vähän vajaa 84 000 euroa on nykyään. Olen silti tyytyväinen tuon rajapyykin saavuttamisesta.
Elämä on täynnä valintoja ja näin vaikuttaa siltä, että syksyn saavuttua useampikin talousbloggari on pohdiskellut valintojaan. Melko harvoin mistään valinnasta pystyy kuitenkaan lopulta tietämään oliko se hyvä vai ei, koska vaihtoehtoista skenaariota ei ole mahdollista havainnoida. En todennäköisesti olisi ostanut uutta autoa juuri nyt, jos olisin vuosi sitten tiennyt unelma-asunnonkin lopulta löytyvän. Toisaalta nämä isot hankinnat on nyt tehty ja siitä huolimatta olen onnistunut saamaan hieman rahaa säästöön. Toivon kuitenkin ehtiväni hieman lyhentää asuntolainaa ennen kuin korkotaso nousee nykyisestä merkittävästi.
Kuten blogiani pidempään seurannut saattaa tietää, on säästämisen tahtini hiipunut kuluneen vuoden aikana. Syynä on ainakin kaksi uutta kuluerää: isompi asunto lähempänä keskustaa ja uusi auto. Sanomattakin lienee selvää, että nämä molemmat eivät ole järkeviä hankintoja, jos ajatellaan asiaa vain säästöön jäävän rahan kannalta. Mutta asiassa on toinenkin puoli.
Edellinen auto oli kyllä aivan toimiva, mutta koska saimme keväällä kolmannen lapsen, niin tarvitsimme auton, johon mahtuu kolme turvaistuinta/istuinkoroketta takapenkille. Lisäksi säilytystilaa oli muutenkin hyvä olla riittävästi. Toki järkevintä olisi ollut ostaa auto käytettynä, mutta laskeskelimme, että meillä on hyvin varaa myös uuteen. Ja kyllähän sitä nyt kerran elämässään haluaa päästä myös aivan uuden auton rattiin. Sellaisen, jonka värin ja lisävarusteet on itse saanut valita.
Vaihtoehtona auton hankinnan rahoittamiseksi oli joko myydä sijoituksia ja maksaa auto käteisellä tai ottaa parin vuoden rahoituslaina. Lopulta kallistuin jälkimmäisen kannalle, koska korko oli matalampi, kuin esimerkiksi osakesalkkuni osinkotuotto. Sijoituksena auto on umpisurkea, mutta toisaalta esim. peruutustutka helpottaa arkea sen verran paljon, että olen ostokseen kuitenkin tyytyväinen. Ja kalliimpien huippumerkkien sijaan valintana oli kuitenkin hinta-laatu-suhteeltaan mielestäni parempi Skoda. Sen verran olen kuitenkin asiaa taloudellisuuden kannalta ajatellut, että nykyinen auto on tarkoitus ajaa lähes loppuun. Nykyisellä kilometrimäärällä siihen pitäisi mennä ainakin 15 vuotta. Katsotaan nyt tuleeko tuota kuitenkaan noin kauaa pidettyä.
Myös uuden asunnon hankinta tuli ajankohtaiseksi perhekoon kasvun myötä. Aiempi asunto oli tullut hankittua melko edullisesti, mutta sijanti ei ollut kovinkaan optimaalinen. Työmatkoihin upposi helposti 45 minuuttia päiväkotireissuineen. Olimme pitkään haaveilleet muutosta mukavammalle asuinalueelle lähemmäs keskustaa. Keväällä sopiva asunto viimein löytyi monen vuoden etsinnän jälkeen. Hinta oli kova, mutta olimme laskeneet meillä olevan siihenkin varaa. Päiväkoti on 50 metrin päässä ja alue on muutoinkin mukava. Työmatka hoitoo nykyisin oman auton sijaan tarvittaessa kätevästi myös bussilla tai pyörällä. Uudessa asunnossa kaikille lapsille on sitten aikanaan omat huoneet.
Kaiken kaikkiaan olen siis rikkonut ainakin kahta säästämisestä bloggaavien perussääntöä kohtaan hankkimalla kalliin auton ja isomman asunnon. Uuden auton sijaan olisi voinut kartuttaa eläkekassaani reilulla 20 000 eurolla. Silloin olisin kuitenkin joutunut toteamaan, että koko perhe ei kerralla autoon mahdu ja käynnit kaukana asuvilla isovanhemmilla olisivat olleet ainakin hetken ajan mahdottomia. Toki vaihtoehtona olisi ollut myös hieman edullisempi käytetty auto.
Sinnittelemällä pienemmässä asunnossa eläkekassa kasvaisi ehkä 500 euroa enemmä kuussa. Toisaalta vapaa-aikaa minulla olisi vähemmän työmatkojen syödessä aikaa. Uskon viihtyisän asuinympäristön osaltaan myös parantavan elämänlaatua ja olen valmis maksamaan enemmän siitä, että saan asua minulle mieluissa paikassa.
En kuitenkaan ole missään nimessä lopettamassa säästämistä, vaikka tahti tuleekin nyt hidastumaan ainakin parin vuoden ajaksi. Sijoitusvarallisuuttani (johon en laske mukaan esim. asuntoa tai autoa) laskiessani huomasin kuitenkin, että omaisuutteni on ylittänyt Charlie Mungerin hankalimmaksi vaiheeksi julistaman rajapyykin: "The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it." Toki Mungerin nuoruudessa satatuhatta taalaa oli paljon isompi juttu, kuin vähän vajaa 84 000 euroa on nykyään. Olen silti tyytyväinen tuon rajapyykin saavuttamisesta.
Elämä on täynnä valintoja ja näin vaikuttaa siltä, että syksyn saavuttua useampikin talousbloggari on pohdiskellut valintojaan. Melko harvoin mistään valinnasta pystyy kuitenkaan lopulta tietämään oliko se hyvä vai ei, koska vaihtoehtoista skenaariota ei ole mahdollista havainnoida. En todennäköisesti olisi ostanut uutta autoa juuri nyt, jos olisin vuosi sitten tiennyt unelma-asunnonkin lopulta löytyvän. Toisaalta nämä isot hankinnat on nyt tehty ja siitä huolimatta olen onnistunut saamaan hieman rahaa säästöön. Toivon kuitenkin ehtiväni hieman lyhentää asuntolainaa ennen kuin korkotaso nousee nykyisestä merkittävästi.
tiistaina, syyskuuta 12, 2017
Päivitys Tikkurilan tilanteeseen
Selaisin Indersin 11.9. aamukatsausta, kun silmiini sattui seuraavaa: "Hollantilainen AkzoNobel laski perjantaina kuluvan vuoden tulosohjeistustaan". Kyseessähän on Tikkurilan kilpailija. "Johto syytti tästä maalimarkkinoiden vaikeaa tilannetta, joka johtuu epäsuotuisista valuuttakurssimuutoksista, väliaikaisista häiriöistä hankinta- ja valmistustoiminnassa sekä marginaalipaineista ennakoitua korkeampien raaka-ainehintojen takia." Tikkurila ei siis ole lainkaan yksin vaikeuksiensa kanssa. Toki yhtiöllä oli ongelmia myös mm. toiminnanohjausjärjestelmän kanssa.
Inderes jatkaa: "Nopeasti kohonneet raaka-ainekustannukset liittyvät arviomme mukaan etenkin
alkuvuonna Huntsmanin Porin pigmenttitehtaan tulipaloon, joka poisti ison osan maaliteollisuudelle tärkeästä titaanidioksidin kapasiteetista markkinoilta ja aiheutti häiriöitä maaliteollisuuden hankinta-ja valmistustoimintaan." "AkzoNobelin tulosvaroitus vahvistaa arviomme siitä, että alalla on tällä hetkellä poikkeuksellisen laajoja ongelmia raaka-aineiden saatavuudessa ja hinnoissa,
minkä takia emme odota Tikkurilan alkuvuonna nähtyjen tulospaineiden helpottavan lähikvartaaleina". Näin varmaan saattaa ollakin, mutta toisaalta tämä kertoo mielestäni siitä, että hinnankorotuspaineita tulee olemaan kaikilla. Voi toki olla, että maaliteollisuus joutuu jonkin aikaa tyytymään normaalia matalampiin liikevoittomarginaaleihin, mutta pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta sillä ei välttämättä ole kovinkaan suurta merkitystä. Myöskään toimintaympäristö ei nähdäkseni uutisen myötä muutu mitenkään epäsuotuisammaksi Tikkurillle.
En osaa ennustaa, kuinka pitkään maaliteollisuuden vaikeudet jatkuvat. Sen kuitenkin tiedän, että parhaat ostopaikat ovat jo takana siinä vaiheessa, kun/jos tulevaisuus näyttää taas positiiviselta. Salkussani olisi vielä tilaa hieman isommallekin nipulle Tikkurilaa ja saattaa olla, että aloitan varovaiset ja ajallisesti hajautetut ostot lähiaikoina ainakin, mikäli hinta vielä nykyisestäkin tippuu. Parempi aikoja odotellessa Tikkurila tullee kuitenkin tarjoamaan (etenkin korkotasoon suhteutettuna) varsin kohtuullista osinkoa.
Tikkurilan tilannetta seuraillessa päädyin kuitenkin tekemään pitkästä aikaa pienen oston, kun lisäsin Svenska Handelsbankenia hitusen hieman päälle 116 kruunun hintaan. Osakkeen kurssi onkin laskenut kohtuullisen lähelle alkuperäistä hankintahintaani. P/b on tällä hetkellä aavistuksen yli 1.6. Muistaakseni yhtiö on aiemmin normaalissa korkotilanteessa pystynyt noin 15% oman pääoman tuottoon. Tällä hetkellä luku on toki selvästi matalampi, mutta tullee jossain vaiheessa korjaantumaan. Ehkä pankin omistaminen on myös jonkinlainen suojaus asuntovelalliselle nousevia korkoja ajatellen.
Inderes jatkaa: "Nopeasti kohonneet raaka-ainekustannukset liittyvät arviomme mukaan etenkin
alkuvuonna Huntsmanin Porin pigmenttitehtaan tulipaloon, joka poisti ison osan maaliteollisuudelle tärkeästä titaanidioksidin kapasiteetista markkinoilta ja aiheutti häiriöitä maaliteollisuuden hankinta-ja valmistustoimintaan." "AkzoNobelin tulosvaroitus vahvistaa arviomme siitä, että alalla on tällä hetkellä poikkeuksellisen laajoja ongelmia raaka-aineiden saatavuudessa ja hinnoissa,
minkä takia emme odota Tikkurilan alkuvuonna nähtyjen tulospaineiden helpottavan lähikvartaaleina". Näin varmaan saattaa ollakin, mutta toisaalta tämä kertoo mielestäni siitä, että hinnankorotuspaineita tulee olemaan kaikilla. Voi toki olla, että maaliteollisuus joutuu jonkin aikaa tyytymään normaalia matalampiin liikevoittomarginaaleihin, mutta pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta sillä ei välttämättä ole kovinkaan suurta merkitystä. Myöskään toimintaympäristö ei nähdäkseni uutisen myötä muutu mitenkään epäsuotuisammaksi Tikkurillle.
En osaa ennustaa, kuinka pitkään maaliteollisuuden vaikeudet jatkuvat. Sen kuitenkin tiedän, että parhaat ostopaikat ovat jo takana siinä vaiheessa, kun/jos tulevaisuus näyttää taas positiiviselta. Salkussani olisi vielä tilaa hieman isommallekin nipulle Tikkurilaa ja saattaa olla, että aloitan varovaiset ja ajallisesti hajautetut ostot lähiaikoina ainakin, mikäli hinta vielä nykyisestäkin tippuu. Parempi aikoja odotellessa Tikkurila tullee kuitenkin tarjoamaan (etenkin korkotasoon suhteutettuna) varsin kohtuullista osinkoa.
Tikkurilan tilannetta seuraillessa päädyin kuitenkin tekemään pitkästä aikaa pienen oston, kun lisäsin Svenska Handelsbankenia hitusen hieman päälle 116 kruunun hintaan. Osakkeen kurssi onkin laskenut kohtuullisen lähelle alkuperäistä hankintahintaani. P/b on tällä hetkellä aavistuksen yli 1.6. Muistaakseni yhtiö on aiemmin normaalissa korkotilanteessa pystynyt noin 15% oman pääoman tuottoon. Tällä hetkellä luku on toki selvästi matalampi, mutta tullee jossain vaiheessa korjaantumaan. Ehkä pankin omistaminen on myös jonkinlainen suojaus asuntovelalliselle nousevia korkoja ajatellen.
maanantaina, syyskuuta 11, 2017
Tuottoa Brewdogista osa 2: shekin lunastus
Kirjoittelin huhtikuussa Brewdogin osakkeiden ostotarjouksesta. Osakkailla oli kaksi vaihtoehtoa: myydä 15% osakkeista (maksimi 40 osaketta) tai pitää omistus ennallaan ja saada sikspäkki uutuusolutta. Itse valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Brewdog ei minusta ole tällä hetkellä ainakaan mitenkään maltillisesti arvostettu, vaikka en nyt aivan tarkkoja tunnuslukuja jaksanutkaan laskea. Itse sijoituskin tuli alunperin tehtyä enemmänkin oluen, kuin rahan takia eli siinä mielessä edes pieni tuotto on plussaa.
En sen tarkemmin perehtynyt siihen, miten rahat oli tarkoitus toimittaa, mutta oletin että pankkisiirrolla varmaankin. Yllätyksekseni posti kuitenkin toi minulle toukokuun lopulla shekin, joka oli kirjoitettu aavistuksen alle 80 punnalle. Pienestä printistä lukaisin, että lunastusaikaa on 6 kuukautta. Edellisen kerran olenkin tainnut saada shekin ylioppislahjaksi joskus muutama vuosi sitten. Arvasin kuitenkin lunastusurakan kovaksi, joten päätin lykätä sitä hieman. Etenkin kun oli kaikenlaista muutakin kiirettä.
Kesällä satuin olemaan klo. 14 tienoille liikkeellä entisen pankkini konttorin lähistöllä (pankin vaihto liittyi asuntolaineen, ei tähän tapahtumaan). Ajattelin, että saattaisin onnistua lunastamaan shekkini samalla. Vaan eipä onnistunut. Kassapalvelut ovat käytössä nykyisin vain klo. 10-13. Eipä tarvitse päivätöissä olevan ihmisen juuri niitä yrittää hyödyntää.
Kesällä asuntolaina-asioita hoitaessani mainitsin shekin ohimennen pankkineuvojalleni. Hän kehotti varaamaan myöhemmin ajan asian hoitamista varten ja lupasi perehtyä asiaan. Asia unohtui hetkeksi, mutta päätin ottaa sen uudelleen työn alle, ettei shekki vain pääse vanhenemaan. Pankin asiakasneuvojalta sain tietää, että shekin voi lunastaa myös kaupungin keskustasta pankin asiakaspalvelusta ilman ajanvarausta.
Tänään pääsin lähtemään hieman aikaisemmin töistä. Koska kyseessä ei ole alku- tai loppukuu tai edes keskiväli, niin päätin koittaa onneani. Astuin sisään hienoon konttoriin. Yritin etsiä vuoronumeromasiinaa, mutta asiat olivat muuttuneet: vuoronumeron saamiseksi piti asia esittää virkailijalle. Epäonnistuin vastaamaan heti ensimmäiseen shekin luonnetta koskeneeseen kysymykseen, joten päätin kaivaa mystisen paperin laukustani nähtäville. Sen tehtyäni sain kuulla lauseen, joka tuli toistumaan vielä monta kertaa: "Näissä tämän alueen shekeissä on yleensä vain 20 tai 40 päivän lunastusaika". Yritin vedota shekissä lukevaan 6 kk:n lunastusaikaan, mutta en saanut siihen oikein mitään muuta vastausta, kuin että katsotaan.
Istuuduin penkille odottamaan. Jonoa ei juuri ollut. Vartin päästä tuli minun vuoroni. Päädyin kesätyöntekijän tiskille. Hän ei osannut minua auttaa, vaan haki apuun kokeneemman virkailijan, joka ei myöskään osannut auttaa. Tämän jälkeen apua lähdettiin hakemaan takahuoneesta, josta palattuaan virkailija kertoi jälleen 20 päivän lunastusajasta. Vetosin jälleen shekissä lukevaan 6 kuukauden lunastusaikaan, jonka virkailija kertoi muuttavan tilanteen kokonaan. Käytännön toimissa tarvittiin kuitenkin jälleen apua ja auttamaan tullut kokeneempi työntekijä kiinnitti jälleen kerran taas huomiota lunastusaikaan. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut jo noin 40 minuuttia. Sain kuulla, että lunastuskulut olisivat noin 20 euroa ja mikäli shekin myöntäjä palauttaa shekin, niin joutuisin ne silti maksamaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä toista kertaa en shekkiä varmasti enää jaksa yrittää lunastaa.
Lopulta noin 45 minuutin jälkeen asia tuli hoidettua ja nyt saan jännityksellä odotella, saanko rahoja tililleni. Reilun 90 punnan myyntituotosta käteeni jää kaikkien kulujen jälkeen hyvällä tuurilla noin 60 puntaa eli lähes 67 euroa. Mitä tästä sitten opimme? Ainakin sen, että toiseen maahan tehdyn listaamattoman yhtiön kohdalla rahojen saanti myyntitilanteessa saattaa olla aavistuksen hankalaa. Jollakin tapaa koko shekkien kanssa pelaaminen tuntuu aivan muinaiselta touhulta, mutta ilmeisesti britit ja myös jenkit niitä edelleen aika yleisesti harrastavat.
En sen tarkemmin perehtynyt siihen, miten rahat oli tarkoitus toimittaa, mutta oletin että pankkisiirrolla varmaankin. Yllätyksekseni posti kuitenkin toi minulle toukokuun lopulla shekin, joka oli kirjoitettu aavistuksen alle 80 punnalle. Pienestä printistä lukaisin, että lunastusaikaa on 6 kuukautta. Edellisen kerran olenkin tainnut saada shekin ylioppislahjaksi joskus muutama vuosi sitten. Arvasin kuitenkin lunastusurakan kovaksi, joten päätin lykätä sitä hieman. Etenkin kun oli kaikenlaista muutakin kiirettä.
Kesällä satuin olemaan klo. 14 tienoille liikkeellä entisen pankkini konttorin lähistöllä (pankin vaihto liittyi asuntolaineen, ei tähän tapahtumaan). Ajattelin, että saattaisin onnistua lunastamaan shekkini samalla. Vaan eipä onnistunut. Kassapalvelut ovat käytössä nykyisin vain klo. 10-13. Eipä tarvitse päivätöissä olevan ihmisen juuri niitä yrittää hyödyntää.
Kesällä asuntolaina-asioita hoitaessani mainitsin shekin ohimennen pankkineuvojalleni. Hän kehotti varaamaan myöhemmin ajan asian hoitamista varten ja lupasi perehtyä asiaan. Asia unohtui hetkeksi, mutta päätin ottaa sen uudelleen työn alle, ettei shekki vain pääse vanhenemaan. Pankin asiakasneuvojalta sain tietää, että shekin voi lunastaa myös kaupungin keskustasta pankin asiakaspalvelusta ilman ajanvarausta.
Tänään pääsin lähtemään hieman aikaisemmin töistä. Koska kyseessä ei ole alku- tai loppukuu tai edes keskiväli, niin päätin koittaa onneani. Astuin sisään hienoon konttoriin. Yritin etsiä vuoronumeromasiinaa, mutta asiat olivat muuttuneet: vuoronumeron saamiseksi piti asia esittää virkailijalle. Epäonnistuin vastaamaan heti ensimmäiseen shekin luonnetta koskeneeseen kysymykseen, joten päätin kaivaa mystisen paperin laukustani nähtäville. Sen tehtyäni sain kuulla lauseen, joka tuli toistumaan vielä monta kertaa: "Näissä tämän alueen shekeissä on yleensä vain 20 tai 40 päivän lunastusaika". Yritin vedota shekissä lukevaan 6 kk:n lunastusaikaan, mutta en saanut siihen oikein mitään muuta vastausta, kuin että katsotaan.
Istuuduin penkille odottamaan. Jonoa ei juuri ollut. Vartin päästä tuli minun vuoroni. Päädyin kesätyöntekijän tiskille. Hän ei osannut minua auttaa, vaan haki apuun kokeneemman virkailijan, joka ei myöskään osannut auttaa. Tämän jälkeen apua lähdettiin hakemaan takahuoneesta, josta palattuaan virkailija kertoi jälleen 20 päivän lunastusajasta. Vetosin jälleen shekissä lukevaan 6 kuukauden lunastusaikaan, jonka virkailija kertoi muuttavan tilanteen kokonaan. Käytännön toimissa tarvittiin kuitenkin jälleen apua ja auttamaan tullut kokeneempi työntekijä kiinnitti jälleen kerran taas huomiota lunastusaikaan. Aikaa oli tässä vaiheessa kulunut jo noin 40 minuuttia. Sain kuulla, että lunastuskulut olisivat noin 20 euroa ja mikäli shekin myöntäjä palauttaa shekin, niin joutuisin ne silti maksamaan. Päätin kuitenkin ottaa riskin, sillä toista kertaa en shekkiä varmasti enää jaksa yrittää lunastaa.
Lopulta noin 45 minuutin jälkeen asia tuli hoidettua ja nyt saan jännityksellä odotella, saanko rahoja tililleni. Reilun 90 punnan myyntituotosta käteeni jää kaikkien kulujen jälkeen hyvällä tuurilla noin 60 puntaa eli lähes 67 euroa. Mitä tästä sitten opimme? Ainakin sen, että toiseen maahan tehdyn listaamattoman yhtiön kohdalla rahojen saanti myyntitilanteessa saattaa olla aavistuksen hankalaa. Jollakin tapaa koko shekkien kanssa pelaaminen tuntuu aivan muinaiselta touhulta, mutta ilmeisesti britit ja myös jenkit niitä edelleen aika yleisesti harrastavat.
sunnuntaina, syyskuuta 03, 2017
Ajatuksiani Tikkurilan kilpailukyvystä
Viimeksi Tikkurilasta kirjoittaessani pohdiskelin ohimennen yhtiön kilpailukykyä tai sen mahdollista puutetta. Sama asia nousi esiin myös kommenteissa, joten ehkä lienee paikallaan laatia kokonainen blogimerkintä aiheesta. Olen kirjoitellut Tikkurilasta vuosien varrella useampaankin otteeseen, mutten näköjään ole käsitellyt liiketoimintaa erityisesti kilpailuetujen kannalta. Laatuyhtiönä olen firmaa sen sijaan kertonut pitäväni.
Kilpailueduista löytyy internetistä paljon hyvää tekstiä. Esim. Random Walker on kirjoittanut hyvän jutun niiden tunnistamisesta. Tiivistetysti kilpailuetuna voi pitää jotain seuraavista: "Yritys omistaa ainutlaatuista aineetonta pääomaa tai yritys saavuttaa johtavan aseman markkinoilla, joilla tuotteen vaihtamiskustannukset ovat suuret tai yritys on selkeä markkinajohtaja liiketoiminnassa, jossa liiketoimintamalli perustuu ns. ”verkostovaikutuksiin” tai yritys toimii suuressa mittakaavassa."
Ensimmäinen kohta on näistä mielestäni vaikein arvioitava. Patentit (joita niitäkin Tikkurilalla toki on esim. pinnoitteissa, mutta mielestäni niiden osuus kokonaisuuteen on aika vähäinen) ovat toki melko helposti ymmärrettävä esimerkki tästä, mutta esimerkiksi brändi on paljon hankalammin määritettävissä. Lienee selvää, etteivät muut kohdat kuitenkaan tule Tikkurilan kanssa kysymykseen. Rakennukset voi maalata eri firman maaleilla ilman, että siitä koituu mitään suurempaa kustannusta tai hankaluutta. Erityisempää verkostovaikutustakaan ei taida olla: maalin ostaja ei kai hirvittävästi hyödy siitä, että muutkin haluavat ostaa saman firman maalia. Tikkurilan mittakaava ei myöskään ole mitenkään erityisen suuri maalimarkkinoilla. Esimerkiksi Akzo Nobelin liikevaihto oli vuonna 2016 14,2 miljardia dollaria verrattuna Tikkurilan 572 miljoonaan eli hieman reiluun puoleen miljardiin euroon. Vaikka Tikkurila onkin suurin esim. Suomessa ja Ruotsissa, niin maailman mittakaavassa sijoitus on 25. Eli jäljelle jää siis brändi.
Samaan johtopäätökseen on päätynyt myös Phoebuksen Anders Oldenburg, joka kirjoitti 11.8.2011 esitellessään Tikkurilan uutena salkkuyhtiönä näin: "Kilpailukyky perustuu brändeihin, jotka ovat erittäin vahvoja ainakin Suomessa ja Ruotsissa."
Vuonna 2015 yhtiön kilpailukykyyn palattiin blogissa seuraavasti: "Esimerkiksi Tikkurilalla, kuten useimmilla kulutustavarayhtiöillä, tärkeimpiä menestytekijöitä ovat vahva ja luotettava brändi, hyvä jakelun peitto sekä tuotteiden riittävä uudistuminen (joskin maali-alalla, poiketen useimmista kulutustavara-aloista, vanhojen sävyjen saatavuuden varmistaminen on sekin hyvin tärkeää). Sävytyskonsepti taas on maali-alalle uniikki tapa pyrkiä lukitsemaan kilpailuetua jakelussa." Tämän vuoden sekoilut uuden toiminnanohjauksen kanssa saattavat siis olla Tikkurilalle haitallisempia, kuin jollekin muulle yhtiölle. Toivottavasti ne ovat kuitenkin pian takana.
Johtopäätöksenä voisi todeta Tikkurilan omaavan ainutlaatuista aineetonta pääomaa. Itse ainakin hyvin herkästi valitsisin Tikkurilan valmistaman maalin, ellei hinnassa nyt kovin dramaattista eroa olisi. Eli hinnoitteluvoimaa on, muttei välttämättä kuitenkaan mitenkään mahdottoman paljoa. Uskon edelleen kuitenkin yhtiöön ja jatkan omistamieni osakkeiden päällä istumista. Lisäostoksia en kuitenkaan nykykurssilla ole valmis tekemään. Mikäli orastavasta talouskasvusta huolimatta Tikkurilan maalimarkkina jatkuu sateisena, olen valmis tarkistamaan mielipiteeni yhtiöstä (on myös syytä muistaa Oldenburgin olleen todella pitkään sitä mieltä, että Stockmannin vaikeudet ovat ohimeneviä.).
Kilpailueduista löytyy internetistä paljon hyvää tekstiä. Esim. Random Walker on kirjoittanut hyvän jutun niiden tunnistamisesta. Tiivistetysti kilpailuetuna voi pitää jotain seuraavista: "Yritys omistaa ainutlaatuista aineetonta pääomaa tai yritys saavuttaa johtavan aseman markkinoilla, joilla tuotteen vaihtamiskustannukset ovat suuret tai yritys on selkeä markkinajohtaja liiketoiminnassa, jossa liiketoimintamalli perustuu ns. ”verkostovaikutuksiin” tai yritys toimii suuressa mittakaavassa."
Ensimmäinen kohta on näistä mielestäni vaikein arvioitava. Patentit (joita niitäkin Tikkurilalla toki on esim. pinnoitteissa, mutta mielestäni niiden osuus kokonaisuuteen on aika vähäinen) ovat toki melko helposti ymmärrettävä esimerkki tästä, mutta esimerkiksi brändi on paljon hankalammin määritettävissä. Lienee selvää, etteivät muut kohdat kuitenkaan tule Tikkurilan kanssa kysymykseen. Rakennukset voi maalata eri firman maaleilla ilman, että siitä koituu mitään suurempaa kustannusta tai hankaluutta. Erityisempää verkostovaikutustakaan ei taida olla: maalin ostaja ei kai hirvittävästi hyödy siitä, että muutkin haluavat ostaa saman firman maalia. Tikkurilan mittakaava ei myöskään ole mitenkään erityisen suuri maalimarkkinoilla. Esimerkiksi Akzo Nobelin liikevaihto oli vuonna 2016 14,2 miljardia dollaria verrattuna Tikkurilan 572 miljoonaan eli hieman reiluun puoleen miljardiin euroon. Vaikka Tikkurila onkin suurin esim. Suomessa ja Ruotsissa, niin maailman mittakaavassa sijoitus on 25. Eli jäljelle jää siis brändi.
Samaan johtopäätökseen on päätynyt myös Phoebuksen Anders Oldenburg, joka kirjoitti 11.8.2011 esitellessään Tikkurilan uutena salkkuyhtiönä näin: "Kilpailukyky perustuu brändeihin, jotka ovat erittäin vahvoja ainakin Suomessa ja Ruotsissa."
Vuonna 2015 yhtiön kilpailukykyyn palattiin blogissa seuraavasti: "Esimerkiksi Tikkurilalla, kuten useimmilla kulutustavarayhtiöillä, tärkeimpiä menestytekijöitä ovat vahva ja luotettava brändi, hyvä jakelun peitto sekä tuotteiden riittävä uudistuminen (joskin maali-alalla, poiketen useimmista kulutustavara-aloista, vanhojen sävyjen saatavuuden varmistaminen on sekin hyvin tärkeää). Sävytyskonsepti taas on maali-alalle uniikki tapa pyrkiä lukitsemaan kilpailuetua jakelussa." Tämän vuoden sekoilut uuden toiminnanohjauksen kanssa saattavat siis olla Tikkurilalle haitallisempia, kuin jollekin muulle yhtiölle. Toivottavasti ne ovat kuitenkin pian takana.
Johtopäätöksenä voisi todeta Tikkurilan omaavan ainutlaatuista aineetonta pääomaa. Itse ainakin hyvin herkästi valitsisin Tikkurilan valmistaman maalin, ellei hinnassa nyt kovin dramaattista eroa olisi. Eli hinnoitteluvoimaa on, muttei välttämättä kuitenkaan mitenkään mahdottoman paljoa. Uskon edelleen kuitenkin yhtiöön ja jatkan omistamieni osakkeiden päällä istumista. Lisäostoksia en kuitenkaan nykykurssilla ole valmis tekemään. Mikäli orastavasta talouskasvusta huolimatta Tikkurilan maalimarkkina jatkuu sateisena, olen valmis tarkistamaan mielipiteeni yhtiöstä (on myös syytä muistaa Oldenburgin olleen todella pitkään sitä mieltä, että Stockmannin vaikeudet ovat ohimeneviä.).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)