Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

sunnuntaina, syyskuuta 03, 2017

Ajatuksiani Tikkurilan kilpailukyvystä

Viimeksi Tikkurilasta kirjoittaessani pohdiskelin ohimennen yhtiön kilpailukykyä tai sen mahdollista puutetta. Sama asia nousi esiin myös kommenteissa, joten ehkä lienee paikallaan laatia kokonainen blogimerkintä aiheesta. Olen kirjoitellut Tikkurilasta vuosien varrella useampaankin otteeseen, mutten näköjään ole käsitellyt liiketoimintaa erityisesti kilpailuetujen kannalta. Laatuyhtiönä olen firmaa sen sijaan kertonut pitäväni.

Kilpailueduista löytyy internetistä paljon hyvää tekstiä. Esim. Random Walker on kirjoittanut hyvän jutun niiden tunnistamisesta. Tiivistetysti kilpailuetuna voi pitää jotain seuraavista: "Yritys omistaa ainutlaatuista aineetonta pääomaa tai yritys saavuttaa johtavan aseman markkinoilla, joilla tuotteen vaihtamiskustannukset ovat suuret tai yritys on selkeä markkinajohtaja liiketoiminnassa, jossa liiketoimintamalli perustuu ns. ”verkostovaikutuksiin” tai yritys toimii suuressa mittakaavassa."

Ensimmäinen kohta on näistä mielestäni vaikein arvioitava. Patentit (joita niitäkin Tikkurilalla toki on esim. pinnoitteissa, mutta mielestäni niiden osuus kokonaisuuteen on aika vähäinen) ovat toki melko helposti ymmärrettävä esimerkki tästä, mutta esimerkiksi brändi on paljon hankalammin määritettävissä. Lienee selvää, etteivät muut kohdat kuitenkaan tule Tikkurilan kanssa kysymykseen. Rakennukset voi maalata eri firman maaleilla ilman, että siitä koituu mitään suurempaa kustannusta tai hankaluutta. Erityisempää verkostovaikutustakaan ei taida olla: maalin ostaja ei kai hirvittävästi hyödy siitä, että muutkin haluavat ostaa saman firman maalia. Tikkurilan mittakaava ei myöskään ole mitenkään erityisen suuri maalimarkkinoilla. Esimerkiksi Akzo Nobelin liikevaihto oli vuonna 2016 14,2 miljardia dollaria verrattuna Tikkurilan 572 miljoonaan eli hieman reiluun puoleen miljardiin euroon. Vaikka Tikkurila onkin suurin esim. Suomessa ja Ruotsissa, niin maailman mittakaavassa sijoitus on 25. Eli jäljelle jää siis brändi.

Samaan johtopäätökseen on päätynyt myös Phoebuksen Anders Oldenburg, joka kirjoitti 11.8.2011 esitellessään Tikkurilan uutena salkkuyhtiönä näin: "Kilpailukyky perustuu brändeihin, jotka ovat erittäin vahvoja ainakin Suomessa ja Ruotsissa." 

Vuonna 2015 yhtiön kilpailukykyyn palattiin blogissa seuraavasti: "Esimerkiksi Tikkurilalla, kuten useimmilla kulutustavarayhtiöillä, tärkeimpiä menestytekijöitä ovat vahva ja luotettava brändi, hyvä jakelun peitto sekä tuotteiden riittävä uudistuminen (joskin maali-alalla, poiketen useimmista kulutustavara-aloista, vanhojen sävyjen saatavuuden varmistaminen on sekin hyvin tärkeää). Sävytyskonsepti taas on maali-alalle uniikki tapa pyrkiä lukitsemaan kilpailuetua jakelussa." Tämän vuoden sekoilut uuden toiminnanohjauksen kanssa saattavat siis olla Tikkurilalle haitallisempia, kuin jollekin muulle yhtiölle. Toivottavasti ne ovat kuitenkin pian takana. 

Johtopäätöksenä voisi todeta Tikkurilan omaavan ainutlaatuista aineetonta pääomaa. Itse ainakin hyvin herkästi valitsisin Tikkurilan valmistaman maalin, ellei hinnassa nyt kovin dramaattista eroa olisi. Eli hinnoitteluvoimaa on, muttei välttämättä kuitenkaan mitenkään mahdottoman paljoa. Uskon edelleen kuitenkin yhtiöön ja jatkan omistamieni osakkeiden päällä istumista. Lisäostoksia en kuitenkaan nykykurssilla ole valmis tekemään. Mikäli orastavasta talouskasvusta huolimatta Tikkurilan maalimarkkina jatkuu sateisena, olen valmis tarkistamaan mielipiteeni yhtiöstä (on myös syytä muistaa Oldenburgin olleen todella pitkään sitä mieltä, että Stockmannin vaikeudet ovat ohimeneviä.).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti