"Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon"

Mitkä ovat avaimet vaurastumiseen? Kova palkkako? Vai kulujen pitäminen kohtuullisina. Pitää asua halvalla ja ajaa vanhalla autolla. Tai kaikkein mieluiten olla omistamatta autoa ollenkaan. Tuttua juttua varmaankin suurimmalle osalle sijoitusblogien lukijoista. No minäpä kerron sitten tähän väliin, mitä olen viime aikoina mennyt tekemään.

Kuten blogiani pidempään seurannut saattaa tietää, on säästämisen tahtini hiipunut kuluneen vuoden aikana. Syynä on ainakin kaksi uutta kuluerää: isompi asunto lähempänä keskustaa ja uusi auto. Sanomattakin lienee selvää, että nämä molemmat eivät ole järkeviä hankintoja, jos ajatellaan asiaa vain säästöön jäävän rahan kannalta. Mutta asiassa on toinenkin puoli.

Edellinen auto oli kyllä aivan toimiva, mutta koska saimme keväällä kolmannen lapsen, niin tarvitsimme auton, johon mahtuu kolme turvaistuinta/istuinkoroketta takapenkille. Lisäksi säilytystilaa oli muutenkin hyvä olla riittävästi. Toki järkevintä olisi ollut ostaa auto käytettynä, mutta laskeskelimme, että meillä on hyvin varaa myös uuteen. Ja kyllähän sitä nyt kerran elämässään haluaa päästä myös aivan uuden auton rattiin. Sellaisen, jonka värin ja lisävarusteet on itse saanut valita.

Vaihtoehtona auton hankinnan rahoittamiseksi oli joko myydä sijoituksia ja maksaa auto käteisellä tai ottaa parin vuoden rahoituslaina. Lopulta kallistuin jälkimmäisen kannalle, koska korko oli matalampi, kuin esimerkiksi osakesalkkuni osinkotuotto. Sijoituksena auto on umpisurkea, mutta toisaalta esim. peruutustutka helpottaa arkea sen verran paljon, että olen ostokseen kuitenkin tyytyväinen. Ja kalliimpien huippumerkkien sijaan valintana oli kuitenkin hinta-laatu-suhteeltaan mielestäni parempi Skoda. Sen verran olen kuitenkin asiaa taloudellisuuden kannalta ajatellut, että nykyinen auto on tarkoitus ajaa lähes loppuun. Nykyisellä kilometrimäärällä siihen pitäisi mennä ainakin 15 vuotta. Katsotaan nyt tuleeko tuota kuitenkaan noin kauaa pidettyä.

Myös uuden asunnon hankinta tuli ajankohtaiseksi perhekoon kasvun myötä. Aiempi asunto oli tullut hankittua melko edullisesti, mutta sijanti ei ollut kovinkaan optimaalinen. Työmatkoihin upposi helposti 45 minuuttia päiväkotireissuineen. Olimme pitkään haaveilleet muutosta mukavammalle asuinalueelle lähemmäs keskustaa. Keväällä sopiva asunto viimein löytyi monen vuoden etsinnän jälkeen. Hinta oli kova, mutta olimme laskeneet meillä olevan siihenkin varaa. Päiväkoti on 50 metrin päässä ja alue on muutoinkin mukava. Työmatka hoitoo nykyisin oman auton sijaan tarvittaessa kätevästi myös bussilla tai pyörällä. Uudessa asunnossa kaikille lapsille on sitten aikanaan omat huoneet.

Kaiken kaikkiaan olen siis rikkonut ainakin kahta säästämisestä bloggaavien perussääntöä kohtaan hankkimalla kalliin auton ja isomman asunnon. Uuden auton sijaan olisi voinut kartuttaa eläkekassaani reilulla 20 000 eurolla. Silloin olisin kuitenkin joutunut toteamaan, että koko perhe ei kerralla autoon mahdu ja käynnit kaukana asuvilla isovanhemmilla olisivat olleet ainakin hetken ajan mahdottomia. Toki vaihtoehtona olisi ollut myös hieman edullisempi käytetty auto.

Sinnittelemällä pienemmässä asunnossa eläkekassa kasvaisi ehkä 500 euroa enemmä kuussa. Toisaalta vapaa-aikaa minulla olisi vähemmän työmatkojen syödessä aikaa. Uskon viihtyisän asuinympäristön osaltaan myös parantavan elämänlaatua ja olen valmis maksamaan enemmän siitä, että saan asua minulle mieluissa paikassa.

En kuitenkaan ole missään nimessä lopettamassa säästämistä, vaikka tahti tuleekin nyt hidastumaan ainakin parin vuoden ajaksi. Sijoitusvarallisuuttani (johon en laske mukaan esim. asuntoa tai autoa) laskiessani huomasin kuitenkin, että omaisuutteni on ylittänyt Charlie Mungerin hankalimmaksi vaiheeksi julistaman rajapyykin: "The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it." Toki Mungerin nuoruudessa satatuhatta taalaa oli paljon isompi juttu, kuin vähän vajaa 84 000 euroa on nykyään. Olen silti tyytyväinen tuon rajapyykin saavuttamisesta. 

Elämä on täynnä valintoja ja näin vaikuttaa siltä, että syksyn saavuttua useampikin talousbloggari on pohdiskellut valintojaan. Melko harvoin mistään valinnasta pystyy kuitenkaan lopulta tietämään oliko se hyvä vai ei, koska vaihtoehtoista skenaariota ei ole mahdollista havainnoida. En todennäköisesti olisi ostanut uutta autoa juuri nyt, jos olisin vuosi sitten tiennyt unelma-asunnonkin lopulta löytyvän. Toisaalta nämä isot hankinnat on nyt tehty ja siitä huolimatta olen onnistunut saamaan hieman rahaa säästöön. Toivon kuitenkin ehtiväni hieman lyhentää asuntolainaa ennen kuin korkotaso nousee nykyisestä merkittävästi.