Pienpanimoanti nro X: Maku Brewing

Pienpanimo-buumi ei ota laantuakseen. Parin ei-niin-houkuttelevan osakeannin (esim. 1, 2) jälkeen en voi väittää varauksettomasti innostuneeni kuullessani jälleen uudesta osakeannista: tällä kertaa Maku Brewingin (http://makubrewing.com/osakeanti/). Toisaalta Makun anti eroaa esim. Sangenin vastaavasta siinä, että olen sentään päässyt testaamaan valmista tuotetta. Etenkin saison on miellyttänyt makuhermojani, eikä Amber Alekaan huono ole. Golden Alekin taisi olla paras maitokauppavahvuinen vastine suuresti kesäjuomina arvostamilleni belgialaisille blonde aleille.

Ensimmäisenä annin sivuilla hyppää silmään linkki "Kyllä, haluan jo sijoittaa". Minä haluan kuitenkin ensin tutustua ehtoihin: Yhtiön tarkoituksena on kerätä 239 800 euroa (varsin tarkkaan ovat pääoman tarpeensa arvioineet tai sitten eivät vaan tykkää tasaluvuista) kasvun rahoittamiseen. Vanhat omistajat eivät ilmeisesti ole omiaan myymässä. Hyvä.

Edut ovat varsin maltilliset, mutta olutharrastajalle suunnatut: mm. Live-tastingia ja osakas-olutta. Yhtiö on siirtynyt tölkkeihin, mikä näyttäisi ainakin markettivahvuisissa oluissa olevan isompien pienpanijoiden trendi. Logistisesti järkevää ja tölkki pitää hiilihapot pulloa varmemmin. Voi kertoa järkevästä pääoman käytöstä ja suunnitelmallisuudesta.

Osakesarjoja on kaksi. Nyt tarjolla on (luonnollisesti) B-osakkeita. Osuus voitonjakoon on molemmilla sarjoilla yhtäläinen. Hyvä tämäkin. Ääniä on 1 vastaan A-sarjan 2. Fair enough. Henkilöstölle suunnataan kannustimena 20 osaketta. Hyväksyn. Yhtiö on itse jopa ilmoittanut markkina-arvonsa annin jälkeen: 3,1 miljoonaa. Suurin piirtein saman verran kuin Pyynikin ja Sorin. Jälkimmäisen kohdalla tosin sillä sai vain reilut puolet panimolta. Pyynikkiin verrattuna Maku Brewingillä on tosin myös jonkin verran velkaa, mutta en nyt lähde sitä ottamaan tähän laskelmaan mukaan, koska en ole ostamassa vanhojen omistajien osuuksia vaan sijoittamassa uutta pääomaa.

Vuodelle 2018 yhtiö povaa noin 1,7 miljoonan liikevaihtoa ja noin 150 000 euron kokonaistulosta. P/S olisi noin 1,8 eli Pyynikin ennusteen luokkaa samalle vuodelle. Vertailun vuoksi Olvin tämänhetkinen luku on 1,7. P/E nouseekin sitten jo tasolle 20,7. Perusteltavissa ehkä kuitenkin jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tällä hetkellähän toiminta on tappiollista, kuten useilla muillakin kasvavilla panimoilla.

Tässä vaiheessa lienee aiheellista niin sanotusti nostaa norsu huoneen kissapöydälle: Mihin perustuu oletus, että kaikki nämä about 60 pienpanimoa kasvavat ja alkavat kannattaa, kun alkoholin kokonaiskulutus kuitenkin vähenee, vaikkakaan monien mielestä ei riittävän nopeasti. Tähän yhtiö mielestäni onnistuu vastaamaan antiesitteessään. Suomessa pienpanimoiden osuus myynnistä oli v. 2015 n. 3,5%, kun se Briteissä on puolet suurempi ja Jenkeissä jopa yli kymmenen prosenttia. Kasvulle voisi olettaa olevan tilaa. Tosin täytyy muistaa Suomessa 10 %:n juovan puolet alkoholista ja heitä tuskin tämä buumi erityisesti kiinnostaa. Mutta vaikka vain puoletkin kansasta lisäisi pienpanimo-oluiden litkimistä niin kasvuvaraa lienee useampi prosentti. Siihen mahtunee jokunen pienpanimo. Se tuleeko Maku olemaan yksi voittajista on toki hieman auki, mutta perustuotteet ovat mielestäni kunnossa. Toki sen lisäksi tarvitaan myös onnistunutta markkinointia ja epäilemättä ripaus onneakin. Markkinontiin Maku on kuitenkin ymmärtääkseni satsannut ja muutoinkin firman organisaatio ja suunnitelmallisuus vaikuttaa astetta mietitymmältä kuin nyt vaikkapa Pyynikillä (josta kuitenkin myös tykkään ehkä juuri osittaisen spontaniuden ja intohimolla tekemisen vuoksi).

Yhtiön nettisivuilta löytyy myös yhtiöjärjestys ja tasekirja. Yhtiöjärjestyksessä ei mielestäni mitään suuria kummallisuuksia ollut. A-osakkeiden suhteen muilla osakkailla on ennakko-oikeus osakkeiden lunastukseen osakkeita myydessä, mutta sitä ei sovelleta B-osakkeisiin. Ymmärrän pykälän takana olevan pointin, mutta koska A-osakkeiden äänivalta on vain tuplat B-osakkeiden vastaavasta ja niiden lukumäärä on kuitenkin varsin suuri, pidän pykälää hieman erikoisena. B-osakkeisiin sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta eli siitä sijoituspäätökseni ei jää kiinni.

Tuloslaskelmaa lukiessa huomio kiinnittyy samaan, kuin muillakin pienpanimoille, joiden tuloksia olen päässyt tarkastelemaan. Yksi suurin selitys tappiolle on kohta "Liiketoiminnan muut kulut", joita ei sitten sen kummemmin avata. Oletettavasti tämä kohta pitää sisällään ainakin myynti- sekä vuokrakuluja. Epäilisin, että näinkin paljon tilaa vievässä valmistusprosessissa jälkimmäinen menoerä lienee merkittävä. Poistoja tehtiin edellisvuotta enemmän, mikä kertoo nähdäkseni investoinneista isompaan panimolaitteistoon. Mitään ihmeempää en taseestakaan löydä. Yhtiöllä on  pitkäaikaista velkaa noin 250 000 euroa, mikä vaikuttaa ihan kohtuulliselta määrältä. Vuosikertomuksesta 2015 käy myös ilmi, että yhtiö lisäsi poistoja verotuksen sallimaan maksimiin tehden sitä kirjanpidollisesti noin 42 000 euroa enemmän tappiota kuin aiemmin käytössä olleilla poistoajoilla. 2015 tappio olisi siis ollut vain noin 10 000 euroa ilman tätä kassavirtaan vaikuttamatonta menetelmää. Vuoden 2016 odotetaan kuitenkin olevan vahvasti tappiollinen (n. 140 000 euroa). 2017 yhtiö ennustaa jo positiivista tulosta.

Sitten yhteenvetoa. Arvostus ei ole halpa, mutta ei mikään tähtitieteellinenkään. Ehdoista en löytänyt mitään hämärää ja johto vaikuttaa minusta pätevältä. Toimialana pienipanimot ovat oluthipsteripiireissä vielä jonkin verran in, vaikkakin ehkä pientä antiväsymystä on jo ilmassa. Varsinaiset rahamiehet eivät käsittääkseni ainakaan toistaiseksi ole alasta suuremmin innostuneet, vaikkakin Saimaan Panimo taisi osittain päätyä Hartwallin juomasuvun haltuun. Riskeinä on mm. alkoholilainsäädäntö (vaikkakin "II-olut maitokauppoihin"-hype näyttää vähän keskustalaisilla laantuneenkin) sekä vaikeasti ennustettavat pidemmän ajan trendit (tällä hetkellä näyttää, että pienpanimo-oluiden myynti kasvaa jatkuvasti, mutta onko kyseessä pysyvä ilmiö vai hetkellinen trendi on vielä epäselvää. Itse epäilen kyllä vahvasti, että ilmiö on jossain mittakaavassa tullut jäädäkseen myös Suomeen). Tällaisilla pienillä tekijöillä myös avainhenkilöstöön kohdistuvat riskit ovat olemassa. Mitä jos panimomestari saa tarpeekseen ja lähtee Rivieralle maalaamaan merimaisemia? Entä mistä löytyy Maku Brewingille sopiva markkinarako? Yhtiö ei ole markkinoiden ensimmäinen suuri (Laitilan etu tietyllä tapaa), ei trendikkäin (kenties jonkun Vallilan panimon tai muun vastaavan pääkaupunkiseudun pienpanimon etu, joka ei toisaalta nähdäkseni ole lainkaan pysyvä: Punavuoren hipsteri vaihtaa suosikkia kuin metsuri pipoa), ei omaa laajaa joukkoa aktiivisia osakkeenomistajia (Pyynikki) eikä myöskään omista muinaisviljoja pursuvia viljelysmaita (Malmgård, en tosin tiedä omistavatko oikeasti minkä verran peltoa). Toki eräs riski on myös annin toteutuminen: osakkeista on merkattu 58% nyt kun jäljellä on vajaa kuukausi. Itse päädyin muutaman osakkeen merkkaamaan, mutta tätä pitkähköksi venynyttä pohdiskelua ei pidä miksikään sijoitussuositukseksi kenenkään mieltää.