Tammikuu on edennyt kohta jo puoleen väliin, mutta joulusta kertyneet kaksi ylimääräistä kiloa eivät ole vielä suostuneet lähtemään mihinkään. Itse asiassa kiloja taitaa olla viime syksystä tullut neljäkin. Silloin kuljin vähintään kerran viikossa 15 kilometrin työmatkani pyörällä ja söin terveellisemmin kuin nyt. Pyöräillessäni ajattelin usein monenlaisia asioita. Sijoittamistakin. Mieleen on jäänyt erityisesti eräs sateinen ja tuulinen päivä kun pohdiskelin Seadrillia. Silloin öljyn hinta oli vasta alkanut laskea ja osinko houkutti. Toki ilmassa oli jo arvailuita siitä, tullaanko osinkoa jatkossa leikkaamaan, mutta nykytason piti olla turvattu vuoteen 2016 saakka. Toisin kuitenkin kävi.
Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen siihen, että pystyin vastustamaan kiusausta hankkia osaketta. Mukana oli varmasti jonkin verran tuuria, sillä enhän minä voinut mistään varmasti tietää, että öljyn hinta jatkaa laskuaan. Yksi tekijä kuitenkin esti ostokseni ja se löytyy sijoitussuunitelmastani: En kelpuuta laatuyhtiösalkkuuni firmoja, joiden tulos on laskussa ja jotka ovat pahasti velkaantuneita. Seadrillin kohdalla päätös oli tämän vuoksi lopulta helppo. Jonkin toisen yhtiö kohdalla tilanne ei kuitenkaan välttämättä olisi yhtä yksinkertainen, sillä kysymys on lopulta siitä uskonko yhtiön pystyvän vastaamaan veloistaan kaikissa markkinatilanteissa ja tämä riippuu tietysti toimialasta.
Nykyisin sijoitussuunnitelmaani kuuluvat myös erikoistilanteet, mutta sellaiseksikaan Seadrillista ei minusta ole. Jotta erikoistilanne olisi houkutteleva, olisi taustalla hyvä olla nähtävissä jokin katalyytti, joka tuo yhtiön todellisen arvon esiin (tämän teesin olen muuten muistaakseni lainannut melko suoraan Arvosijoittajalta). Öljyn hintaa en ainakaan minä pysty veikkaamaan tulevaisuuteen kovinkaan hyvin, vaikka kaipa se joskus nykytasolta nousee. Esimerkiksi Munksjön kohdalla selvä katalyytti oli rinnakkaislistaus Tukholman pörssiin. Stockmannin kohdalla sen piti olla Lindexin myynti, joka valitettavasti jäi ainakin toistaikseksi toteutumatta.
Pyöräilin myös erään Tukholman pörssiin listatun yhtiön toimipisteen ohi. Sinivalkoiseen kylttiin oli kirjailtu tyylikkäästi Atlas Copco. Yhtiö on esitelty seikkaperäisesti mm. My Road to Half a Milloin-blogissa. Yhtiö toimii neljällä eri alalla, joista yksi on kaivosteollisuus. Yhtiön liikevaihto ja sitä myötä osakekurssi on viime aikoina ollut lievässä vastatuulessa johtuen kaivosteollisuuden heikosta suhdannetilanteesta. Yhtiön liikevaihdosta lähes puolet tulee kuitenkin palveluliiketoiminnasta, mitä voinee pitää positiivisena asiana. Suomalaisista kilpailijoista mieleen tulevat lähinnä Metso ja Outotec. Metsollakin puolet liikevaihdosta tulee palveluliiketoiminnasta kun Outotecilla osuus on nykyisin noin 40% projektien liikevaihdon laskettua selvästi.
Atlas Copcon b-osakkeen kurssi on vaikeuksista huolimatta noussut vuoden aikana 23%. 4-tradersin ennusteen mukainen P/E-luku on vuodelle 2014 21.4 ja EV/EBITDA 13,4. Metson osake on vuoden aikana pysynyt samoissa hinnoissa (+0.78%) ja P/E ja EV/EBITDA ovat 17.1 ja 8.61. Outotecin osakkeen kurssi on vuodessa laskenut 41,6 % ja sen P/E ja EV/EBITDA ennusteet ovat 63.9 ja 13.1. Mitä tästä sitten pitäisi päätellä? Ehkei mitään, sillä yhtiötä ei voine suoraan verrata toisiinsa, mutta aion jatkossa perehtyä hieman tarkemmin Atlas Copcoon ja erityisesti Metsoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti