Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

lauantaina, joulukuuta 27, 2014

Sijoitussuunnitelman tarkastelu jatkuu

Joulu on juhlittu ja kinkku lähes syöty. Olen pitänyt pari päivää taukoa sijoitusuutisten ja blogien lukemisesta ja keskittynyt aivan täysin muuhun eli yhdessäoloon, syömiseen ja pienemmässä määrin myös juomiseen: Nøgne ei pettänyt ja Imperial Rye Porter oli varsin mainiota.

Tänään kuntosalilla kinkkua sulatellessani tulin ajatelleeksi taas sijoitussuunnitelmaani. Jonkin verran ajatuksia herätti myös tämä Kauppalehden Aloittelijan palstalta löytyvä keskustelu. Sisällön voisi tiivistää niin, että moni esittää hyviä pointteja sekä rahastoihin sijoittamisen puolesta, että suorien osakesijoituksien puolesta. Omaan suunnitelmaani molemmat kuuluvat, mutta syystä tai toisesta erityisesti kehittyneiden markkinoiden rahastot ovat jääneet aika pienelle osuudelle. 

Kun viimeksi kirjoitin sijoitussuunnitelmastani epäröin useammankin salkkuyhtiöni kanssa sitä ovatko ne oikeasti laatuyhtiöitä. Asioita pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mikäli suurta (ja sitten analyytikoiden aktiivisesti seuraamaa) yhtiötä ei yleisesti pidetä laatuyhtiönä, ei minulla todennäköisesti ole perusteltua syytä väittää toista. Näin ollen en jatkossa enää lue Alma mediaa tai Yaraa laatuyhtiöksi. Aion jatkossa luokitella suorat osakesijoitukseni neljään eri kategoriaan, jotka ovat laatuyhtiöt, erikoistilanteet, pienet (mutta tuloksentekokykynsä osoittaneet) kasvuyhtiöt sekä pienet uransa alkupuolella ovat listaamattomat yhtiöt.

Laatuyhtiöihin luen jatkossa Aflacin, Atrionin, Fenix Outdoorin, Fortumin, IBM:n, Nokian renkaat, Nordean, Praxairin, Revenion, Sampon ja Tikkurilan. Nämä 11 (tulevaisuudessa mahdollisesti n. 12-13) yhtiötä muodostavat salkkuni selkärangan ja niiden osuus on tällä hetkellä 47% salkustani. Jatkossa osuus tosin tullee hieman pienemään hajautuksen myötä. Mielestäni kaikillä näistä yhtiöstä on kestävää kilpailuetua.

Erikoistilanteisiin luen Alma median, Munksjön sekä Yaran ja Stockmannin. Alma median uskon tällä hetkellä olevan hinnoitellun edullisemmin kuin mikä yhtiön pitkän aikavälin potentiaali on. Yhtiö on ainakin osin saavuttanut sähköisessä liiketoiminnassaan kilpailuedun, joka perustuu verkostovaikutukseen. Munksjön listautumisesta olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Tällä hetkellä rinnakkaislistaus Tukholmaan näyttää poistaneen ainakin osan aliarvotuksesta ja mielenkiinnolla seuraan saavuttaako yhtiö tulevaisuudessa tavoittelemansa 12% käyttökatteen. 

Yaran kohdalla päädyin hankkimaan yhtiötä, kun arvostus vaikutti olevan matala. Täytyy kuitenkin todeta, että en usko pystyväni ennustamaan (ainakaan markkinoita ja niitä seuraavia analyytikoita paremmin) mihin suuntaan Yaran liiketoiminta jatkossa kehittyy. Tällä hetkellä Yara on mukavasti plussalla salkussani ja olen alkanut harkita sen myymistä. Tilalle hankkisin ehkä Nordnetin Norja Superrahastoa (syynä tähän olisi myös verotekniset syyt, joiden vuoksi Yaran osinkoja verotetaan melko raskaalla kämmenellä). Stockmannin olen sijoittanut erikoistilanteisiin, koska sitä hankkiessani laskeskelin osien summan olevan korkeampi kuin osakekurssi (joka on arviostani laskenut 40%). Laskelmani ovat olleet selvästi virheelliset (kuten tästä merkinnästä voi lukea). Seppälän arvo on selvästikin negatiivinen ja uuden strategian myötä osakeantikin saattaa olla edessä. Yhtenä vaihtoehtona pidän sitä, että myisin noin puolet osakkeistani ja kuittaisin tappioilla Yaran myyntivoitot. Ihan kaikkia en viitsi myydä, sillä uskon edelleen, että yhtiön osien arvo on korkeampi kuin yhtiön osakkeiden markkina-arvo tällä hetkellä. Valitettavasti tappiollinen liiketoiminta syö jatkuvasti tuota arvoa ja sitä ei tietysti saada täysimääräisenä esiin, jos syystä tai toisesta jouduttaisiin pakkomyynteihin.

Yhteensä erikoistilanteet muodostavat salkustani noin 10% osuuden. Jatkossa osuus saa hieman laskea, mutta aion silti jatkossakin ajoittain sijoittaa tilanteisiin, joissa katson potentiaalisten tuottojen olevan riskin ottamisen arvoisia. Tätä kai joku voisi pelisalkuksikin nimittää, mutta mihinkään päiväkauppaan en aio silti alkaa.

Sitten on jäljellä vielä kategoria pienet kasvuyhtiöt. Näiltä yhtiöiltä vaadin, että niillä on näyttöä liiketoiminnan kannattavuudesta eli tappiollisiin start-upeihin en ole ajatellut sijoittaa. Pieniksi kasvuyhtiöiksi olen luokitellut Doron, First Internet Bancorpin, Protector Forsikringin, Restamaxin ja Siilin. Sijoittaessani tällaisiin yhtiöihin olen ottanut kriteeriksini, että minun pitää pystyä perustelemaan miksi uskon firman olevan parempi kuin millaisena Mr. Markkina sen näkee (eli miksi uskon voivani saavuttaa ylituottoja kyseiseen firmaan sijoittamalla). Doron ja INBK:n kohdalla tilanne ei ollut tämä kun hankin osakkeita ensimmäisen kerran. Yhtiöitä jonkin aikaa seurailtuani uskon kuitenkin, että markkinoiden näkymys molemmista on välillä ollut turhankin pessimistinen. Yhteensä pienet kasvuyhtiöt muodostavat yli 17% salkustani ja niiden osuutta aion jatkossa vähentää ohjaamalla säästöjä muualle.

tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Sijoitusten ja sijoitussuunnitelman tarkastelua

Aiemmin sijoitussuunnitelmasta kirjoittaessani kerroin millaisia maantieteellisiä ja toimialakohtaisia painotuksia olen yrittänyt noudattaa. En kuitenkaan muistaakseni ole avannut sen tarkemmin sitä, millä periaatteella valitsen sijoituskohteeni.

Olen määritellyt strategiakseni hankkia laatuyhtiötä koosta riippumatta kohtuulliseen hintaan. Ostot suoritan ajallisesti hajauttaen. Nämä laatuyhtiöt olen ajatellut omistaa pitkään. Lisäksi aion hankkia pienempia, institutionaalisten sijoittajien ulottumattomissa olevia, kasvavia yrityksiä jos hinta on mielestäni houkuttelevalla tasolla. Yksittäisen yrityksen painon pyrin pitkällä aikavälillä pitämään maksimissaan noin 10%:ssa ja minimissään noin 3%:ssa. Tavoitteeni on sijoittaa maksissaan noin 25 yritykseen, sillä enempää en pysy millään seuraamaan. Ehkä noin 20 voisi olla sopiva määrä. Tämän lisäksi olen ajatellut sijoittaa pienellä painolla muutamaan uransa alkutaipaleella olevaan mielenkiintoiseen listaamattomaan yritykseen. Tällä hetkellä näitä sijoituksia on salkussani 3 kappaletta ja niiden yhteispaino on noin 1,5% eli melko merkityksetön.

Mikä sitten on laatuyhtiö? Se onkin jo visaisempi kysymys. Buffet suosittelee sijoittamaan yhtiöihin, joilla on kestävä kilpailuetu, alalle tulo on vaikeaa ja yhtiöllä on kyky hyvään oman pääoman tuottoon. Lisäksi yhtiö ei saisi olla liian velkaantunut. Seligsonin Phoebus-rahastoa hoitava Anders Oldenburg kertoo sijoitusstrategiastaan Phoebus-blogin merkinnässä vuodelta 2007: "Jos onnistun löytämään oman toimialansa kannattavimpia yhtiöitä, joiden kasvunäkymät ovat kohtuulliset ja joiden kilpailuetu on pysyvä, jotka ovat vakavaraisia ja ennen kaikkea, joiden yritysjohto on poikkeuksellisen hyvä - ja jos vielä voin ostaa nämä jotakuinkin järkeviin hintoihin - se riittää!" "Järkevä hinta useimmiten edellyttää, että muut eivät pidä yhtiöitämme aivan yhtä hyvinä kuin minä. Mutta huomaavatko markkinat yhtiöiden laadun vuodessa, viidessä vuodessa vai myöhemmin, ei minua erityisemmin kiinnosta." 

Kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselta, mutta kuinka arvioida kestävää kilpailuetua? Lainsäädännöillä on tapana muuttua, patenteilla raueta ja teknologialla kehittyä tavoilla, joita on vaikea ennustaa vaikkapa kymmenen tai viidentoista vuoden päähän. Historia voi antaa jotain perspektiiviä asioihin, mutta kuuluisan kliseen mukaan se ei ole tae tulevasta. Alalle tulon hankaluudesta, oman pääoman tuotosta ja yhtiön velkaantuneisuudesta sentään pystyy kohtuullisen helposti informaatiota löytämään. Yritysjohdon arvioiminen on sitten ainakin minulle melko hankala tehtävä. Myös järkevä hinta on jonkin verran tulkinnanvarainen asia, eikä sen määrittäminen ole ainakaan aloittelijalle mikään helppo tehtävä. En myöskään keksi oikein muita tilanteita kuin yhtiöistä riippumattomat markkinaympäristön heikentymiset ja niistä aiheutuvat paniikkimyynnit, jolloin suuria ja analyytikoiden seuraamia yrityksiä voisi ehkä hankkia alennuksella.

Entäpä sitten pienemmät kasvuyritykset? Miksi hankkisin niitä löysemmin kriteerein kuin suurempia yrityksiä? Yksi tekijä saattaa olla se, ettei pieni yritys ole toiminut vielä kovinkaan pitkää aikaa ja näin ollen menestystä ei voi arvioida historian perusteella. Toisaalta en välttämättä aio omistaa kaikkia kasvuyrityksiä kovin pitkäaikaisesti vaan saatan harkita myös osakkeiden myyntiä, mikäli arvioimani aliarvostus purkautuu. Suoranaisiin käänneyhtiöihin taidan kuitenkin jatkossa välttää sijoittamista. Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt sijoittamaan kertaalleen myös erikoistilanteeseen.

Millaisiin yhtiöihin olen sitten muutoin kuluneen puolentoista vuoden aikana sijoittanut? Salkkuni suurista tai keskisuurista yhtiöstä laatuyhtiöiksi (harva kuitenkaan täyttää kaikkia laatuyhtiön kriteereitä) olen luonnehtinut Alma median (tästä voinee olla montaa mieltä, mutta mielestäni kyseessä on media-alan paras toimija Suomessa), Nokian renkaat, Aflacin, Sampon, Nordean (tämäkin arvio saattaa olla väärä, sillä uskoakseni ainakin Handelsbanken on parempi), IBM:n, Fortumin, Praxairin, Fenix Outdoorin sekä Tikkurilan. Pienistä yhtiöstä laadukkaina pidän Atrionia ja kenties myös Restamaxia (saa nauraa, mutta yhtiö on käsittääkseni kannattavampi kuin ravintola-ala Suomessa keskimäärin ja yhtiöllä alkaa olla myös mittakaavaetua. Johdon kyvykkyydestä en tosin ole aivan 100% vakuuttunut). Myös Protector Forsikringista, First Internet Bancorpista ja Reveniosta saattaa olla kehittymässä laatuyhtiöt. 

Siili on selvästi pieni kasvuyhtiö, jonka laadusta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Epäilen kuitenkin ettei sillä tule mitään erityisempää kilpailuetua olemaan ja en ole aivan varma soveltuuko se kuitenkaan sijoitusstrategiaani. Saatan ehkä päätyä myymään osakkeet jos arvostus jonain päivänä on kohdallaan. Doro ei myöskään täytä ainakaan tällä hetkellä laatuyhtiön kriteereitä ja siihen sijoittaminen oli selvä virhe. Yhtiö on kuitenkin viime aikoina tehnyt mielenkiintoisen kaupan, jonka myötä yhtiö laajentaa liiketoimintaansa iäkkäiden digitaalisiin hoivapalveluihin. 

Yaran suhteen en oikein osaa päättää onko kyseessä laatuyhtiön piirteitä sisältävä firma vai pelkkä bulkkituottaja. Yhtiön johtoa pidän ainakin osaavana. Munksjö taas edustaa eräänlaista erikoistilannetta. Lisäksi pidän sen pitkän aikavälin näkymiä vähintäänkin kohtuullisina. Aika näyttää tuleeko Munksjö jäämään salkkuuni pitkäaikaiseksi omistukseksi.

Ja sitten on jäljellä vielä yksi yritys, jota olin laadukkaaksi luullut: Stockmann. Nyt lienee jo selvää että arvioni oli väärä. Jatkossa tilalle pitänee keksiä jotain muuta. H&M ei minua kiinnosta, Axfoodin arvostus on tällä hetkellä melko järjetön ja Keskokaan ei oikein innosta. 

Laatuyhtiöiden osuus koko sijoitusvarallisuudestani on prosentteina mitattuna tällä hetkellä noin 42%. Kaikista osakeomistuksista ne kuitenkin muodostavat yli puolet. Jatkossa osuus saisi olla mieluusti ainakin 70% osakeomistuksista ja aionkin jatkossa keskittää ostoja kahteen ruplan runtelemaan laatuyhtiöön. Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa lisäilemään salkkuuni myös paria muuta pidempään kiikarissa ollutta laatuyhtiötä.

Tämän kirjoituksen myötä haluan myös toivottaa lukijoille oikein hyvää ja rentouttavaa joulua! Ja loppuun vielä olutsuositus joulupöytään: Alko on saanut valikoimiinsa kertaerän norjalaista Nøgne Ø Imperial Rye Porteria, jonka pitäisi olla erityisen maistuvaa.

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2014

Onko tässä mitään järkeä? Sijoitussuunnitelman tarkastelua.

Aloitin sijoittamisen noin puolitoista vuotta sitten. Alkuun suorien osakesijoitusten piti olla vain pieni mauste indeksiosuusrahastojen rinnalla. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että innostuin yhtiöiden seuraamisesta ja säästöön kertyneet rahat ovat ohjautuneet enimmäkseen suoraan osakkeisiin. Jonkin verran olen kuitenkin hankkinut myös aktiivista Seligsonin Phoebus-rahastoa, joka muodostaa tällä hetkellä noin 4% osuuden koko sijoitusvarallisuudestani.

En ole aiemmin juurikaan kyseenalaistanut strategiaani, mutta jostain syystä viime aikainen Venäjän tilanne on saanut minut pohtimaan asioita. Tiedän, että minulla on edelleen oppirahat osittain maksamatta ja esimerkiksi Stockmann on ollut selkeä virhesijoitus ja siihen sijoittamalla olen syyllistynyt liialliseen luottamukseen omiin kykyihini. Myös Nokian renkaita ostin aivan liian aikaisessa vaiheessa, mutta uskon siitä huolimatta edelleen sen olevan pidemmällä aikavälillä todennäköisesti vähintäänkin kohtuullinen sijoitus.

Sijoitusomaisuuteni on melko pieni ja sijoittamiseen käytössä oleva aikani rajallinen. Miksi edes kuvittelisin voivani lyödä yhtiöitä vuosikausia kokopäiväisesti seuranneet sijoitusammattilaiset? Eikö minun kannattaisi valita joko joku sopiva indeksiosuusrahasto tai aktiivinen rahasto, johon rahani pistäisin? Todennäköisesti kannattaisi, jos ajatellaan pelkästään tuottoa. Ihminen ei kuitenkaan usein ole erityisen rationaalinen olento, enkä minä ole poikkeus.

Miksi en sitten tunnusta tappiotani ja myy osakkeitani ja osta tilalle vaikkapa Seligsonin Phoebusta (jonka strategiaan ja salkunhoitajaan luotan)? Syitä on useampia, mutta tärkein lienee se, että yhtiöiden seuraaminen ja osakkeiden omistaminen on minusta mielenkiintoista. Haluan olla pitkäaikaisena omistajana yhtiöissä, joiden liiketoimintaan uskon. Saattaa kuulostaa typerältä, mutta olen valmis uhraamaan potentiaalisia tuottoja tämän periaatteen vuoksi. Syynä tähän saattaa olla myös se, että en usko olevani pohjimmiltani ns. kunnon kapitalisti. Minusta esimerkiksi se, että Ponssen säilyttää tuotantoaan sitkeästi Vieremällä, tekee yhtiöstä houkuttelevan sijoituskohteen. Kunhan vaan hinta on kohdallaan.

En myöskään tavoittele sijoitustoiminnassani taloudellista riippumattomuutta. En usko saavani säästettyä niin paljoa, että pystyisin edes saavuttamaan sitäennen eläkeikääni ainakaan pelkillä osinkotuotoilla. Toisaalta pidän (useimmiten) myös työstäni ja en haluaisi sitä jättää. Jonkin verran lyhempää viikkoa voisin toki mieluusti tulevaisuudessa tehdä. En myöskään halua elää mahdollisimman nuukasti. Työssänikin olen huomannut, että elämä saattaa tuoda tulleessaan myös erittäin ikäviä yllätyksiä. Aion nauttia elämästäni juuri nyt, mutta toisaalta en koskaan ole saanut erityistä mielihyvää kuluttamisesta. Tämän vuoksi minua ei toisaalta haittaa laittaa osaa palkastani säästöön, mutta toisaalta esimerkiksi perheen kesälomareissuista en ole valmis tinkimään.

Kaiken tämän itsetutkiskelun jälkeen olen päättänyt jatkaa kuten ennenkin. Phoebusta aion ostella pikku hiljaa lähinnä sivutuloista säästöön jäävillä rahoilla. Sen osuus saisi kuitenkin kasvaa mieluusti jopa 10-20% salkusta, mutta se vaatisi nykyistä suurempia sivutuloja. Lasten säästöt olen kuitenkin jo aiemmin päättänyt ohjata suoraan indeksirahastoon. Omissa sijoituksissani pyrin jatkossa ottamaan markkinaympäristön siinä mielessä paremmin huomioon, että pyrin pitämään erityisen riskialttiilla markkina-alueilla (Venäjä, Valko-Venäjä jne) toimivien yritysten painon "neutraalissa markkinatilanteessa" suhteellisen pienenä ja kasvatan niitä sitten sopivien kriisien yhteydessä (kuten esim. juuri nyt Venäjän suhteen toimin).

Stockmannin suhteen en edelleenkään aio tehdä muuta kuin odottaa. En toisaalta aivan täysin ymmärrä Inderesin logiikkaa siinä, miksi yhtiön arvo olisi nyt selvästi matalampi (ainakaan pitkällä aikavälillä) kun yhtiö ei päättänytkään pistää Lindexiä myyntiin. Syykuussa Stockmannista kirjoittaessani en kuitenkaan olisi uskonut yhtiön tuloksen painuvan tappiolle jo tänä vuonna.

perjantaina, joulukuuta 19, 2014

Tilannekatsaus: First Internet Bancorp ja Stockmannin strategiapäivitys

Seeking Alphassa julkaistiin jälleen mielenkiintoinen artikkeli First Internet Bancorpista. Kyseessä on Pro-artikkeli, joka kuitenkin on ilmeisesti noin viikon ajan kaikkien rekisteröityneiden käyttäjien luettavissa.

Kuten kaikki yhtiötä seuranneet ovat varmasti huomanneet, ei osakekurssi viimeisen reilun vuoden aikana ole kehittynyt erityisen mairittelevasti. Yli 30 $ tasolta ollaan tultu alas 16,75 $ tasolle. Syynä tähän on ollut non-interest incomin (jota en nyt osaa oikein luontevasti suomentaa) ja sitä myötä EPS:n romahdus, joka alkoi näkyä tuloksessa viime vuoden Q3:lla. Romahduksen syynä pidetään käsittääkseni asuntolainojen uudelleenrahoituksen hyytymistä. Viime aikoina sekä on-interest income, että EPS ovat kuitenkin kääntyneet kasvu-urille ja on myös huomioitavaa, että net interest income on ollut jatkuvasti kasvussa. Jatkossa INBK aikoo asuntopuolella ilmeisesti keskittyä lähinnä uusiin asuntolainoihin, mikä lienee Jenkkien korkotason noustessa järkevää.

Seeking Alphan artikkelin kirjoittaja toteaa, että INBK on viime aikoina tehnyt satsauksia juuri asuntolainaliiketoimintaa, joka tuo pankille juuri tuota non-interest incomia (sivumennen sanoen Jenkkien asuntolainasysteemi poikkeaa käsittääkseni esim. suomalaisesta ja siitä löytyy tietoa esimerkiksi täältä). INBK on onnistunut voittamaan asuntolainoissa markkinaosuuksia ja jatkossa kun rakentamisen odotetaan elpyvän pitäisi yhtiön tuottojenkin kasvaa. First Internet Bancorp on myös onnistunut kasvattamaan talletuksia ilman, että yhtiön ydinvakavaraisuus (Tier 1) on laskenut.

Tulevaisuudessa kirjoittaja odottaa yrityslainojen (C&I lending) kasvun alkavan näkyä liikevaihdossa. Talouden vahvistumisen pitäisi nostaa korkoja ja INBK:n lainatuottoihin tämän ei kirjoittajan mukaan pitäisi vaikuttaa kovinkaan negatiivisesti. Lisäksi asuntomarkkinat saattavat tarjota positiivisia yllätyksiä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Kulu/tuottosuhteen yhtiön johto ennustaa voivan laskea jopa hieman 40% pintaan liiketoiminnan kasvaessa.

First Internet Bancorpin osake hinnoitellaan edellä kuvattuun potentiaaliin nähden edelleen varsin edullisesti p/b-luvun ollessa 0,8. Toki on huomiotava, että kuluvan vuoden ROE on ollut vain 4,5%. Tulevaisuus näyttää lunastaako INBK sille asettamani odotukset.

Myös Stockmannin leiristä kuuluu uutisia. Yhtiön strategiapäivitystä on odotettu ja nyt se on viimein julkaistu. Lindexin myynnillä on spekuloitu, mutta nyt julkaistu ohjelma ei sellaiseen viittaa: "Stockmann-konserni harjoittaa myös jatkossa vähittäiskauppaa keskittymällä omiin vähittäiskaupan brändeihinsä, Stockmanniin ja Lindexiin, sekä tarjoamalla liiketiloja muille toimijoille. Stockmannin strateginen tavoite on muuttaa sekä verkko- että kivijalkamyymälät vaivattomiksi ja inspiroiviksi ostospaikoiksi. Samanaikaisesti yhtiö aikoo vähitellen karsia tai luopua muista toiminnoistaan, joita ovat Hobby Hall, Stockmann Beauty ja Seppälä". "Stockmannin hallitus on tehnyt strategisen päätöksen keskittyä konsernin pääliiketoimintoihin, joita ovat Stockmann Retail, Real Estate ja Lindex".

Eli Lindex tulee jatkossa olemaan osa ydinliiketoimintaa. Edelleen voinee Anders Oldenburgin tavoin kyseenalaistaa sen, mitä yhteistä Lindexillä ja tavarataloilla on eli miksi ne niputetaan yhteen. Mielestäni näyttää selvältä ettei Stockmannilla oikein riitä paukkuja molempien kehittämiseen. Myöskään kiinteistöistä ei olla luopumussa: "Nykyiset tavaratalokiinteistöt Helsingissä, Pietarissa, Tallinnassa ja Riiassa säilyvät konsernin omistuksessa".

Seppälän suhteen yhtiö aikoo sulkea runsaasti myymälöitä: "Seppälän toimintoja karsitaan, ja jäljelle jäävät vain parhaiten menestyvät myymälät Suomessa ja Virossa." "Päätökset myymälöiden sulkemisista Suomessa ja niiden vaikutuksista henkilöstömäärään tehdään tammikuun loppuun mennessä. Virossa nykyiset myymälät jatkavat toimintaansa, mutta kaikki Latvian ja Liettuan myymälät suljetaan vuoden 2015 aikana."

Stockmannin uusi strategia ei sisältänyt odotetun kaltaisia toimenpiteitä, joihin esimerkiksi Lindexin myynti olisi ollut luettavissa. Markkinat eivät strategiasta pitäneet ja B-osakkeen kurssi oli eilen reilun 3% laskussa. Suurin kysymysmerkki itselleni on se, miten aiotut toimenpiteet aiotaan rahoittaa. Stockmannin omavaraisuusaste oli Q3-katsauksen aikoihin 39% ja nettovelkaantumisaste 114%. Veikkaampa ettei myöskään Inderes ole strategiaan tyytyväinen ja uskoisin Stockmannin pian putoavan Top3-listalta pois.

Stockmannin osuus on reippaan kurssilaskun myötä kuitunut noin 2% salkustani. Jälkikäteen arvioiden yhtiöön sijoittaminen näyttää selvästi olleen virhe, mutta toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että osien summa on todennäköisesti arvokkaampi kuin osakkeen hinta on tällä hetkellä. Pelkäämpä vaan pahoin, että uusittu strategia tarkoittaa osakeantia lähitulevaisuudessa.

Lisäys klo. 10.00: Inderes reagoi odottamallani tavalla ja tiputti Stockmannin Top3-listaltaan tämänpäiväisessä aamukatsauksessa.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2014

Joko veri virtaa?

Ruplan kurssi on viime päivinä ollut jyrkässä pudotuksessa ja sitä myötä myös monen Helsingin pörssin Venäjään kytköksissä olevan yhtiön osakekurssi on laskenut rajusti. Esimerkiksi Nokian renkaiden osakekurssi on laskenut viikossa hieman yli 23 eurosta hetkellisesti jopa alle 19 euron tasolle (tällä hetkellä kurssi on 19,29 €).

Ruplan on välillä sanottu olevan jopa vapaassa pudotuksessa ja mitkään toimet eivät näytä ruplan alamäkeä toistaiseksi pysäyttäneen. Venäläisten on kerrottu hamstraavan dollareita sekä kaikenlaista muuta, minkä uskotaan jatkossa säilyttävän arvonsa ruplaa paremmin.

En ole seurannut taloutta aktiivisesti vielä kovinkaan pitkää aikaa, joten en aivan täysin usko ymmärtäväni milloin paniikki on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, joiden vallitessa kehotetaan hankkimaan muiden myydessä. Uutisoinnista päätellen sellainen tilanne ei kuitenkaan liene Venäjä-yhtiöissä enää kaukana.

Esimerkiksi Fyysikko on kirjoittanut Nokian renkaista mielenkiintoisen blogitekstin. Itse olen tällä hetkellä siinä mielessä valitettavassa tilanteessa, ettei minulle juuri nyt satu olemaan ylimääräistä käteistä ostoihin. Salkussani on kuitenkin yksi lyhyen koron rahasto, jonka olen nyt ajatellut myydä ja ostaa erän Nokian renkaita. Mikäli osakekurssien alamäki jatkuu, täytyy minun seuraavaksi miettiä onko aika myydä myös muita korkosijoituksia tai niihin verrattavia omaisuuseriä (käytännössä tämä tarkoittaa kehittyvien markkinoiden valtionlaina-ETF:ää sekä yhtä etuoikeutettua osaketta).

Toisaalta en haluaisi tulla yllätetyksi housut nilkoissa, mikäli edessä olisi laajempikin kurssilasku. Jos myyn nyt kaikki korkosijoitukseni niin jatkossa en hetkeen pysty hyödyntämään muita kurssilaskuja olemalla ostoksilla (toki pienen määrän pystyn vielä vararahastostani käyttää, mutta siihen on kovin mieluusti koske, koska ne rahat ovat muuta mahdollista akuuttia tarvetta varten säästössä).

maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Miten hyötyä öljyn hinnan laskusta?

Viimeaikainen öljyn hinnan lasku ei varmaankaan ole jäänyt keneltäkään sijoittajalta huomaamatta. Esimerkiksi öljyyn sidoksissa olevien norjalaisyhtiöiden (tai ehkä oikeammin Oslon pörssiin listattujen yhtiöiden), kuten Statoilin ja Seadrillin kurssit ovat laskeneet voimakkaasti. Kummankaan kurssi ei kuitenkaan (vielä) ole painut aivan finanssikriisin jälkeiselle tasolle, vaikka Seadrill ilmoitti hiljattain lopettavansa osingonmaksun toistaiseksi.

Myös yhdysvaltalaisten suurten öljy-yhtiöiden, kuten Chevronin ja Exxonin kurssit ovat laskeneet, mutta eivät kuitenkaan yhtä voimakkaasti kuin norjalaisten. Syynä tähän lienee ainakin osittain yhtiöiden osinkoaristokraatti-status.

Keskeinen kysymys nykytilanteessa lienee kuinka pysyvästä tilanteesta on kyse. Finanssikriisin jälkeinen pudotus johtui uskoakseni sekä arvostuskertoimien laskusta, että öljyn kysynnän tilapäisestä vähenemisestä. Tällä hetkellä syyksi öljyn alhaiseen hintaan on esitetty oletettua heikomman kysynnän lisäksi öljyn lisääntynyttä tarjontaa, joka johtuu ainakin ositain liuskeöljybuumista.

En osaa luotettavasti arvioida sitä, kuinka pitkään nykyinen tilanne tulee kestämään, mutta uskoisin tarjonnan säilyvän kohtuullisen runsaana ainakin jonkin aikaa. Tällöin erityisen hankalissa paikoissa sijaitsevia öljylähteitä tuskin tullaan hyödyntämään, eli en välttämättä lähtisi sijoittamaan sellaisten poraukseen erikoistuneen yhtiön osakkeisiin. En myöskään nykytilanteessa välttämättä haluaisi salkkuuni erityisen pahasti velkaantunutta yritystä, vaan mieluumminkin vahvan taseen omaavan yrityksen, jolla on edellytyksiä kestää vaikeita aikoja ja tehdä tarvittaessa myös yritysostoja, mikäli houkuttelevia tilaisuuksia ilmaantuu.

Tällä hetkellä en ole löytänyt vielä mielestäni yhtiötä, mutta muutamia on seurannassa. Mikäli blogin lukijoilla on asiaan liittyviä kommentteja, vinkkejä tai suosituksia niin otan niitä mieluusti vastaan.

perjantaina, joulukuuta 12, 2014

Yara International

Päätin kirjoittaa tänään salkkuni viimeisestä pörssilistatusta osakeomistuksesta, jota en vielä ole aiemmin käsitellyt. Syynä käsittelemättömyyteen lienee ainakin se, että vaikka Yara vaikuttaakin tekevän melko lailla bulkkitavaraa, ovat liiketoimintaympäristön lainalaisuuden yllättävän hankalasti hahmotettavia. Tämän vuoksi Yaraa käsittelevästä kirjoituksesta tulee todennäköisesti melko pitkä ja suhteellisen raskas. Yritän silti jaksaa avata hieman ajatuksiani.   

Yara on norjalainen lannoitetuottaja, joka valmistaa myös mm. eläintenruokaa. Finanssikriisistä yhtiö selvisi tehostamalla toimintaa ja laittamalla yritysostot jäihin. Yhtiö teki voittoa myös v. 2009 huolimatta vaikeasta markkinatilanteesta. Yhtiöllä ei tällä hetkellä ole juurikaan velkaa. Yara omistaa Länsi-Euroopan ainoan fosfaattikaivoksen, joka sijaitsee Siilinjärvellä.   

Yaralla on markkinoiden laajin lannoitevalikoima (yksittäisistä lannoiteaineista monimutkaisiin yhdisteisiin). Lähin vertailukohde (ja kilpailija) on ehkä CF Industries. Myös Potash Corp tuottaa jonkin verran typpeä, mutta sen tärkein valmiste on kali (englanniksi potash). Päätuotteet Yaralla ovat ammoniakki (joka on typen päälähde lannoituksessa, yleensä välituote), nitraatit ja NPK. Yara on onnistunut lisäämään NPK-lannoitteen myyntiä Euroopan ulkopuolella (kyseisen tuotteen suhteen katteet ovat ilmeisesti paremmat kuin esim. ureassa ja markkinat eivät heilu yhtä paljoa). Tällä hetkellä jo yli 50% Yaran myynnistä tulee muusta kuin peruslannoitteista ja tulevaisuudessa tavoitteena on keskittyä yhä enemmän parempikatteisiin erityislannoitteisiin.   

Kehittyvissä maissa typpilannoitus hoidetaan usein urea-muodossa, kun taas esim. USA:ssa lannoitus hoidetaan tehokkaammin jalostetummilla valmisteilla (joista valmistaja saa paremman katteen, mutta jotka vaativat parempaa teknologiaa levitykseen). Suurimman kustannuserän (n. 70%) ammoniakin tuotannossa muodostaa maakaasu. Kun viimeksi asian tarkisin niin maakaasun hinta Länsi-Euroopassa oli selvästi kalliimpi kuin esim. USA:ssa, mutta samaa tasoa kuin Ukrainassa. Nykytilanteesta en ole aivan varma. Kiina käyttää urean valmistukseen hiiltä, jonka hinta oli nousussa, mutta nyt talouskasvun hidastuttua hiilen hinta on ilmeisesti ollut jälleen laskussa. Kiina säätelee voimakkaasti ja usein ennalta-arvaamattomasti urean vientiä ulkomaille ja aiheuttaa siten suuria hinnanvaihteluita   

Ammoniakin kuljetus on hankalaa ja kallista. Se käytetään/jatkojalostetaan yleensä siellä, missä sitä valmistetaan. Ureaa sen sijaan on helpompi kuljettaa. Kiina käyttää valmistamansa ammoniakin lähes kokonaan, mutta vie ureaa. Suurimmat ammoniakin/urean vastaanottoajat (tuojat) ovat Eurooppa ja P-Amerikka.  

Maailman ammoniakin kulutus todennäköisesti tulee jatkossakin kasvamaan (ennuste on noin 2-3% vuosivauhti). Typpilannoitteita tuodaan Eurooppaan ilmeisesti lähinnä entisen Neuvostoliiton alueelta. Typpilannotteiden kysynnän ennustetaan vahvistuvan erityisesti Keski-Aasiassa ja Itä-Euroopassa. Jonkin verran myös Latinalaisessa Amerikassa. Typpeä käytetään mm. maissin lannoitukseen (joka vaatii sitä runsaasti). Esim. soijan viljelyssä se ei ole tärkeä. Maissin hinta on viime aikoina ollut historiallisen korkealla, mutta on nyt selvästi laskenut (sitä on käytetty mm. bioetanoliin, jonka valmistus on ilmeisesti kuitenkin USA:ssa vähenemässä, ainakin toistaiseksi). USA ja Kiina vastaavat suuresta osasta maailman maissintuotannosta. Esim. vehnän viljely jakautuu selvästi tasaisemmin. Suurin osa typpilannoitteista käytetään Euroopassa ja Aasiassa viljan (vehnä, ohra) viljelyyn. Aasiassa riisi on tärkin. Kiinassa myös vihannekset.   

Yaran suhteen vehnä on ainakin ollut tärkein viljelyskohde. Tilanne saattaa hieman muuttua nyt kun Yara on lisännyt panostustaan Brasiliaan, jossa suurin osa typpilannoitteista käytetään maissiin ja sokeriruo’on viljelyyn. Tulevaisuudessa Brasilian maatalouden ennustetaan kasvavan nopeimmin maailmassa.   

Analyytikot ennustavat, että CF Industriesin myyntikate (gross margin) tullee todennäköisesti jatkossa laskemaan nykyiseltä historiallisen korkealta tasolta lähemmäs normaalia alle 20%:a (tällä hetkellä 39%, viime vuonna 46%). Yaralla myyntikate on vaihdellut suurin piirtein välillä 20-25%. CF:n korkeaa katetta on tukenut nitraatteja vaativan maissin viljelyn (mm. bioetanoliksi, trendi kuitenkin käätymässä) ja sen lisäksi myös halpa maakaasun hinta. Tämän edun arvioidaan jatkossa kuitenkin jonkin verran tasoittuvan. Euroopassa Yara on kustannuksiltaan edullisin ammoniakin ja nitraatin tuottaja.   

Trinidad on yksi tärkemmistä ammoniakin viejistä, koska siellä on halpaa maakaasua ja lyhyt laivayhteys USA:an. Yaralla on Trinidadissa ilmeisesti pari tehdasta. Yara on viime aikoina laajentunut Brasiliaan, jossa se on ostanut Bungen. Tämän myötä Brasilia nousee Yaran tärkemmäksi lannoitemarkkinaksi yhdessä Euroopan kanssa.   

Typpilanotteiden tuotantoon vaikuttaa myös maakaasun hinta, joka tällä hetkellä on Norjassa kalliimpi kuin USA:ssa (jossa Yaran kilpailijat toimivat), mutta Norjalla on kuitenkin omat maakaasuvarat (ja Norjan valtio omistaa 36% Yarasta). Pitkällä tähtäimellä väestön kasvu ja lihatuotteiden käytön lisääntyminen tukevat lannoitteiden kysynnän kasvua. Yara on lisännyt läsnäoloaan houkuttelevalla kasvumarkkinalla (mm. Brasilia), jota voinee pitää hyvänä vetona. Etenkin kun Brasilian yritysosto toteutettiin ilmeisesti kohtuulliseen hintaan (n. 10 x EBITA). Ukrainan kriisi on ilmeisesti vaikuttanut lannotteiden hintoihin Yaran eduksi. Lannoitetehtaat Ukrainassa kärsivät Venäjän kaasutuonnin epävarmuudesta.   

Yaran tavoitteena on maksaa tuloksestaan 40-45% takaisin osakkeenomistajille, joko osinkoina tai omien osakkeiden takaisinostoina. Kuitenkin vähintään 30% on tarkoitus jakaa osinkoina. Osinko on ollut trendinomaisessa kasvussa niin, että vuoden 2004 2,25 NOK:n osingosta ollaan noustu viime vuoden 10 NOK:n osinkoon. Aivan jokavuotista osingon nosto ei kuitenkaan ole ollut, sillä toissavuonna osinkoa maksettiin 13 NOK. Yaran arvostuskertoimet ovat tällä hetkellä seuraavat: P/E 14,6, p/b 1.52 ja ROE 10,2%. Osinko% viime vuoden osingolle on 3,25.   

Olen pyrkinyt yleensä välttämään bulkkituottajiin sijoittamista, mutta mielestäni Yara vaikuttaa erinomaisen hyvin johdetulta ja vähintään kohtuullisesti asemoituneelta yritykseltä. Sen osuus salkustani on noin 4% ja olen toistaiseksi osuuteen tyytyväinen. Mainitaan nyt vielä sekin, että ainakin tämänpäiväisessä laskumarkkinassa Yaraa lukuunottamatta kaikki muut Pohjoismaiset sijoitukseni ovat punaisella (Siili tosin on +/- 0).

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Vertaislainaamaanko?

Salkun hajautusta miettiessä törmää nopeasti ongelmaan: nykyisellä korkotasolla ei korkotuottoa tahdo oikein saada muualta kuin kehittyvien markkinoiden valtionlainoista tai high yield-yrityslainoista. Jälkimmäisissä on kuitenkin se ongelma, että ne korreloivat melko vahvasti osakkeiden kanssa. Olenkin ajoittain mietiskellyt vertaislainausta yhtenä hajautusvaihtoehtona.

Myös vertaislainauksesta on kirjoitettu blogeihin jonkin verran ja esimerkiksi Salkunrakentajasta löytyy asiasta hyvä kirjoitus parin vuoden takaa: http://www.salkunrakentaja.com/2013/12/vertaislaina-tekee-sijoittajasta-lainanantajan/ Vertaislainoja tarjoavia palveluita on kuitenkin nykyisin enemmän kuin jutussa mainitus kolme.

Kenties tunnetuimmasta eli Fixurasta löytyy hyvä blogiteksti täältä: http://saituri.org/sijoittaminen/vertaislainaus-tuo-tuottoa-sunnuntaisijoittajille/ Kulut ovat melko kovat: alle 100 000 €:n sijoitussalkussa merkintäpalkkio on 2%. Lisäksi minimisijoitus on 1000 €. Toteutuneista sijoituksista menee myös 0,9% transaktiomaksu.

Lainaaja.fi kertoo saattavansa yhteen tavalliset ihmiset niin, että ihmiset voivat lainata rahaa toisilleen. Lainaa myönnetään 200-5000 € kuitenkin niin, että uusille asiakkaille maksimilaina on 600 €. Sijoittaja maksaa korosta 1 % tuottopalkkiona Lainaajalle. On myös hyvä huomioda, että korko on veronalaista tuloa, mutta luottotappioita ei yksityishenkilö voi verotuksessa vähentää. Sijoittajan saama korko määräytyy käänteisen huutokaupan kautta.

Toinen vertaislainoja tarjoava palvelu on Bondora. Yhtiö mainostaa tarjoavansa lainaa 100-10 000 €. Bondora tarjoaa sivuillaan myös taulukon keskimääräisistä tuotoista. Hinnaston löytäminen yhtiön sivuilta oli melko hankalaa, mutta kun sen lopulta onnistuin esiin kaivamaan, vaikuttaisi siltä ettei sijoituksen tekemisestä veloiteta mitään. Sen sijaan lainan ottamisesta veloitakaan hieman reilummalla prosentilla.

Vertaislainaamista harkittaessa kannattaa aina muistaa, ettei sijoituksella ole suojaa, mutta luottotappioriski on huomattava. Itse en henkilökohtaisesti kannata pikavippejä, mutta nähdäkseni vertaislainaus eroaa niistä jonkin verran. Asian eettistä puolta on kuitenkin syytä miettiä ja Arvosijoittaja onkin blogissaan pohtinut asian tätäkin puolta.

En ole nyt suin päin vertaislainaamista aloittamassa, mutta aion tutustua eri palveluntarjoajiin vielä syvällisemmin ja harkita asiaa kaikessa rauhassa. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!


sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

Case Olvi ja vapaan kassavirran merkitys

Kun joskus viime vuosituhannen lopulla tein ensi kertoja lähempää tuttavuutta Olvin oluisiin, ei keisseistä vielä oltu kuultukaan. Olut ostettiin joko sikspäkissä tai koreittain. Taisi silloin olla myös litran lasipulloja tarjolla. Myöhemmin tulivat myös 12-päkit, joita ei vielä mäyräkoiriksi kutsuttu. Ne olivat levempiä ja pullot oli pakattu muistaakseni 3x4-muotoon. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin käsitellä Olvia sijoitusmielessä enkä niiinkään viitata otsikolla yhtiön 24 tölkin pakkaukseen.

Olvin kotipaikka on Iisalmi ja siellä myös sijaitsee yksi yhtiön panimoista. Olvilla on liiketoimintaa myös Balttian maissa ja Valko-Venäjällä. Olvia on käsitelty kattavasti mm. Nordnet-blogissa: http://www.nordnetblogi.fi/ostoja-jatkettu-omxhn-parhaat-yhtiot-osa-4/04/12/2011/ ja http://www.nordnetblogi.fi/milla-helsingin-yhtioilla-todella-on-kilpailuetu-paras-a-luokka/19/02/2014/

Huomion arvoista on, että Olvin suurin osakkeenomistaja on yleishyödyllinen Olvi-säätiö, joka pitää hallussaan 52% äänivallasta ja 15% osakkeista. Säätiön luonteesta johtuen on epätodennäköistä, että Olvi poistuisi pörssistä hyväksytyn ostotarjouksen myötä. Yhtiö on onnistunut kasvattamaan liikevaihtoaan ja liikevoittoaan haastavissakin olosuhteissa. Lisäksi yhtiö on asemoitunut siinä mielessä fiksusti, että suomalaisten lisääntynyt alkoholin tuonti Virosta pelaa ainakin osittain Olvin pussiin: yhtiö omistaa A. Le Coqin. 

Kilpailijoihin verrattuna Olvin kannattavuusluvut ovat vahvaa keskikastia: liikevoittoprosentti oli vuonna 2012 9,8% (Royal Unibrew 10,82% ja Carlsberg 8,34%, Laitila 12%). ROE 19% (Royal Unibrew 27,8%, Carlsber 7,7%, Laitila 17%). Liikevoitto ennen veroja (EBIT) oli  10,3% kun se Royal Unibrewlla oli 14% ja Carlsbergilla 12%. Täytyy kuitenkin huomioida, että Olvi alkoi vasta viime vuonna soveltaa uutta kirjanpitokäytäntöä, jossa poistot ilmeisesti vastaavat muiden panimoalan toimijoiden käytäntöjä. Tätäkin aihetta on käsitelty Nordnet blogissa: http://www.nordnetblogi.fi/odottakaamme-olvilta-tulosennusteiden-nostoa/18/07/2013/

Vapaan kassavirran mallista olen kirjottanut jo aiemmin arvonmäärityksen yhteydessä. Olen edelleen sitä mieltä, että tulevien kassavirtojen nykyhetkeen diskonttaaminen sisältää niin monta epävarmuustekijää etten siihen kovinkaan usein luota. Joskus vapaan kassavirran laskemisesta on kuitenkin ollut minulle hyötyä. Olvi on yksi niistä tapauksista. 

Nordnet-blogista löytyy tästäkin asiasta (aloittelijallekin riittävän helppotajuinen) teksti: http://www.nordnetblogi.fi/vapaan-kassavirran-malli-osakkeen-arvonmaarityksessa/29/07/2013/ Tarkastellaanpi sitten vapaata kassavirtaa Olvin kohdalla viime vuoden tilinpäätöksen pohjalta: Olvin nettotulos vuonna 2013 oli noin 34,19 miljoonaa euroa. Tästä vähennetään investoinnit, joita tehtiin 31,98 miljoonalla eurolla. Poistoja tehtiin 13,63 miljoonalla ja tämä lisätään nettotulokseen. Käyttöpääoman muutos näytti olleen 2,45 miljoonaa euroa (vuotta aiemmin se oli negatiivinen) ja se vähennetään vielä nettotuloksesta. Vapaaksi kassavirraksi saan tällä tavoin 34,19-31,98+13,63-2,45= 13,39 miljoonaa euroa. Yhtiöllä on noin 17 miljoonaa osaketta, joten osaketta kohti tämä tekee noin 78,6 senttiä.

Osinkoa Olvi jakoi viime vuonna 65 senttiä, joka oli vain noin 40% raportoidusta osakekohtaisesta tuloksesta (1,61 €). On kuitenkin hyvä huomata, että suurin osa tuloksesta uppoaa investointeihin. Vapaasta kassavirrastaan yhtiö jakoi osinkona noin 82%. Tästä päästäänkin Buffetin ja kumppanien vanhaan viisauteen siitä, millaista liiketoimintaa mieluiten omistaa. Meneekö tulos investointeihin vai voidaanko se jakaa tavalla tai toisella omistajille? Olvin tapauksessa investointitarve vaikuttaa olevan melko jatkuva

Olvi vaikuttaa olevan tällä hetkellä suhteellisen edullisesti hinnoiteltu P/E:n ollessa 13,6. Osinkotuotto nykykurssilla (22,0 €) on viime vuoden osingolla kuitenkin vain 2,95% ja P/FCF onkin jo selvästi korkeampi: lähes 28. En pidä osingon huomattavaa nostoa ensi keväänä todennäköisenä johtuen juuri kuvaamistani seikoista. Uskon Olvin olevan hyvä (ellei jopa) yhtiö, mutta nykyhinnoilla en siihen tule koskemaan. Itsearvoisesti en kuitenkaan pidä panimolaitteiston omistamista huonona juttuna ja siitä ehkä myös lisää myöhemmin.

torstaina, joulukuuta 04, 2014

Sijoittaisinko listaamattomaan yhtiöön? Zipuli Oy

Omistan tällä hetkellä hyvin pienen määrän kahden listaamattoman yhtiön osakkeita. Toinen niistä on pienpanimo, josta kirjoitan ehkä myöhemmin kattavamman kuvauksen. Toinen yhtiöstä on myös panino: skotlantilainen Brew Dog (josta olen myös muutaman sanan jo aiemmin kirjoittanut). Kumpikin sijoitus on tehty lähinnä toiminnan tukemismielessä, mitään suuria tuottoja en odota.

Listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisessa yksi houkuttelevimmista seikoista on osinkojen kevyt verotus, josta kirjoitin jo aiemin. Muutoin en nyt lähde tässä kovinkaan syvällisesti listaamattomien riskeistä tai mahdollisuuksista kirjoittamaan ja niistä on kirjoitettu muuallakin, esim. täällä. Seuraavaksi käsittelemäni yhtiö ei kuitenkaan välttämättä ole erityisen vakavarainen yhtiö eikä niin ollen sovellu välttämättä osinkoja arvostavalle sijoittajalle.

Listaamattomien yritysten osakkeilla voi käydä kauppaa esimerkiksi Privanetissa. Toinen vaihtoehto on start up-yrityksiin keskittyvä Invesdor (joka tarkalleen ottaen keskittyy joukkorahoitukseen). Invesdorin yritykset ovat usein varsin tuoreita, joten niihin liittyvät riskit ovat myös melkoiset. Invesdorin sivuja huvikseni selaillessani huomioni kiinnittyi yritysesittelyyn nimeltä Juuresta Latvaan ja Pihkaan, jonka taustalla on Zipuli Oy-niminen yhtiö.

Yhtiön keskiössä on Helsingissä sijaitseva Ravintola Juuri, jossa en henkilökohtaisesti ole koskaan käynyt, mutta jonka ohi kävellessäni olen ajatellut haluavani paikkaa joskus testata. Yhtiö itse kuvaa ravintolaa näin: "Juuri syntyi takomaan rumpua kotimaisten makujen puolesta ja osoittautui menestykseksi pian avaamisensa jälkeen." Zipuli kostuu Juuren lisäksi Latva-nimisestä baarista ja Marimekon henkilöstöravintola Maritorista.

"Suomalainen ruokakulttuuri on kokoelma maakuntien keittiöitä, pitkiä perinteitä ja tuoreita ideoita. Näitä elementtejä yritysryppäämme hyödyntää tarjotessaan asiakkaille makuelämyksiä. Filosofiamme kulmakiviä ovat paikallisuus, puhtaus ja autenttisuus. Uskomme vakaasti, ettei laadukkaan ja herkullisen ruoan tarvitse välttämättä olla ylettömän kallista ja osoitamme sen käytännössä päivittäin. Tämä on johtanut asetelmaan, jossa sekä asiakkaat että ravintoloitsijat voittavat. Tämä jos mikä, kannustaa meitä ponnistamaan entistä korkeammalle ja pidemmälle."

Lisäksi yhtiö on laajentumassa henkilöstöravintoloihin: "Pitkän suunnittelun päätteeksi päätimme lähteä rakentamaan Suomeen uudenlaista henkilöstöravintolakonseptia, joka haluaa muuttaa tavan, jolla työskentelevä Suomi syö työpäivien aikana. Ensimmäinen Pihka avattiin maaliskuussa 2014 Ruoholahteen Dimensio- toimistotaloon. Pihka on uudenlainen ajatus siitä, miltä henkilöstöravintola voi maistua." "Suurten makujen lisäksi myös ruoan terveellisyys ja monipuolisuus ovat olennainen osa Pihkan konseptia."

Mielestäni yhtiön perusajatus on hyvä ja uskoisin, että terveellisille ja kohtuuhintaiselle lähiruualle on kysyntää. Ruokaa on tarkoitus myydä myös mukaan: "Pihkojen yhteyteen tehdään oma Juuren Puoti- deli konsepti: Kevytrakenteinen hyllystö upotettavalla kylmälaitteella. Delissä tulee olemaan myynnissä Juuren Puodin omia brändituotteita noin 20-40% ja loput tuotteista ovat sekä päivittäin käytössä olevia tuotteita  että kuratoimiamme tuotteita." Yhtiö aikoo jatkossa saada tuotteitaan myyntiin myös vähittäistavarakauppoihin. Tätä pitäisin melko haastavana, mutta mielenkiintoisena ajatuksena.

Sitten lukuja: Vuonna 2013 Zipulin liikevaihto oli noin 2893 tuhatta euroa. Voittoa syntyi samana vuonna 43 tuhatta eli nettotulosprosentti oli (laskujeni mukaan) noin 1,48. Käyttökate% (EBITDA%) oli 5,3. Vertailun vuoksi esimerkiksi Restamaxin käyttökate% oli samana vuonna 14,1 ja nettotulosprosentti 9,5 eli selvästi parempi. Tietysti on hyvä huomata, että kyse on täysin eri kokoluokan yrityksistä. Zipulin toiminta oli kuitenkin viime vuonna voitollista, mikä on tietysti hyvä asia. Tämän vuoden ensimmäinen puolikas on tosin ollut tappiollinen, mutta yhtiö ennustaa käyttökatetta kuitenkin kertyvän tänä vuonna saman verran kuin viime vuonna.

Zipuli Oy tarjoaa merkittäväksi 1075-1300 osaketta hintaan 101,80 €. Ennestään yhtiöllä on 9823 osaketta ja lisäksi yhtiöllä on vaihtovelkakirjalaina, joka "on laskettu liikkeeseen 8.3.2013 ja on määrältään 20.000€. Maksettava takaisin viimeistään 8.3.2015 ja voidaan vaihtaa 625 osakkeeseen". Näin ollen laskujeni mukaan yhtiön arvo on annin perusteella 1173-1196 tuhatta euroa. P/S-luku olisi tällöin viime vuoden tulokselle noin 0,4. Vertailun vuoksi Restamaxin vastaava luku on 0,8. P/E Zipulilla on korkeahkot 27,3. Yhtiö ennustaa kuitenkin liikevaihdon kasvavan tulevaisuudessa jopa 30% vuosivauhtia ja kannattavuuden samalla paranevan. Ensi vuoden ennustetulle tulokselle EV/EBITDA olisi 4,6. Tämän vuoden ennusteelle se on 7,7.

Miksi yhtiö sitten kerää lisää rahaa? "Sijoitus vahvistaa Zipuli oy:n rahoituspohjaa. Pääoma tullaan käyttämään Pihka-konseptin laajentamiseen uusiin toimipisteisiin sekä Pihkan osana toimivan Juuren Puoti-delin kehittämiseen ja laajentamiseen. Lisäksi pääomaa käytetään Pihka-brandin tuotekehitystyöhön. Yrityksen tavoite on avata 10-30 uutta Pihka-yksikköä seuraavien viiden vuoden aikana."

Painavampi syy lienee kuitenkin tämä: "Zipuli Oyn rahoituskanavien ollessa käytännössä tyhjät, on yrityksen ollut pakko tehdä investointinsa sekä isot rakenteelliset korjaukset (Juuri 2012) oman kassansa kautta. Tämä on johtanut negatiiviseen pääomaan, joka on jo lähellä nollatasoa kuluvan tilikauden aikana, investoinneistakin huolimatta ja joukkorahoitusta huomioimatta. Kuluvan tilikauden ensimmäinen vuosipuolikas on alijäämäinen johtuen monesta investoinnista loppu vuoden tapahtumiin/ Pihkaan". Negatiivinen pääoma voi olla varsin huono juttu ja on joka tapauksessa selvää ettei yhtiöllä tule hetkeen olemaan varaa voitonjakoon.

Tällä hetkellä Zipuli on saanut kasaan 64% tavoittelemastaan sijoituspotista. Antia on jäljellä vielä 13 päivää. Yhtiön liikeidea vaikuttaa ihan toteuttamiskelpoiselta, mutta mitään erityisempää kestävää kilpailuetua sillä ei mielestäni ole. Yhtiön vaikea taloudellinen tilanne nostaa lisäksi riskitasoa. Jään vielä kuitenkin harkitsemaan pientä sijoitusta lähinnä toiminnan tukemismielessä, sillä mielelläni näkisin terveelliseen (sekä) suomalaiseen ruokaan keskittyviä ravintoloita enemmänkin katukuvassa.

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2014

Salkun säätöä: lisää Venäjä-vauratta ja Seligsonin Aasia-rahastolle lähtöpassit

Sijoitussuunnitelmasta kirjoittaessani mainitsin, että olen sijoittanut pelinappuloitani pienellä panoksella myös Seligsonin Russian Prosperity-rahastoon. Nyt olen korottanut panostani hieman. Syy tähän ei ole niinkään se, että pyrkisin tekemään asioista itsearvoisesti toisin kuin muut tai että rahaston arvo on laskenut (sillä se on tehnyt sitä syystä). Myönnän kuitenkin, että minut tähän toimenpiteeseen herätti tämä blogikirjoitus: http://laiskasijoittaja.blogspot.fi/2014/12/osto-ohjelma-seligson-russian-prosperity.html

Suurin syy ostokseeni on se, että mielestäni rahaston sisältämät osakket on tällä hetkellä hinnoiteltu edullisesti. Vaikka Venäjän talous ei kasvaisi jatkossa yhtään, uskoisin sijoitukseni olevan kannattavan. Olisi tietysti kiva osata poimia salkkuun vain ne rahastot/osakkeet, joilla on edessään loistava tulevaisuus (tai ainakin parempi kuin yleisesti luullaan), mutta kuten Nils Bohr on joskus todennut: "Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen". Koska en sitä osaa tehdä, yritän poimia salkkuuni edullisesti hinnoiteltuja rahastoja ja kohtuullisesti hinnoiteltuja osakkeita (erityisesti osakkeiden suhteen vaadin myös, että yhtiöillä on ostohetkellä näköpiirissään vähintäänkin kohtuullinen tulevaisuus).

Toisin kuin yleensä en rahoittanut ostoja tällä kertaa tuloillani, vaan myin yhden salkkuni mikroskooppisimmista sijoituksistani pois. Kyseessä oli Seligsonin Aasia Indeksirahasto ja sen osuus salkustani oli vain hieman alle 0,5%. Syynä myyntiin oli lähinnä se, että olen huomannut etten pysty seurata kaikki omistamiani rahastoja ja osakkeita riittävästi. Indeksisijoittamisessa se ei tietysti ole välttämättä ongelma, mutta koska olen valinnut strategian, jossa yritän valistuneeseen arvaukseen perustuen allokoida säästöön jääviä varoja järkevimmältä tuntuvaan kohteeseen, tulisi minun pystyä seuraamaan kohteita edes jollain tavalla. 

Seligsonin Aasia Indeksirahastoa hankin alunperin siksi, että halusin sijoittaa Aasian kehittyviin markkinoihin. Myöhemmin huomaisin, että rahasto sijoittaakin pääasiassa Japaniin (49%) ja Australiaan (28%). Korea, Hong Kong ja Singapore edustavat yhteensä noin 22%:a. Kaikki tämä olisi tietyisti ilmennyt Seligsonin sivuilta, jos vaan olisin alkuinnostuksessani malttanut perehtyä asioihin kunnolla. Mutta eipä hätää. Rahasto ehti tuottaa muutaman prosentin samalla kun Venäjä-rahasto laski aika reippaasti. Saattaa tietysti olla, että Russian Prosperityn arvo laskee entisestään, mutta pidemmällä aikavälillä pitäisin sen arvostusta melko maltillisena. P/E on 5,6-luokkaa, p/b 0,8 ja osinkotuottokin on lähempänä 7. Aasia Indeksirahastonkaan hinnoittelu ei tosin aivan järjettömältä vaikuta, sillä P/E on 12,9 ja p/b 1,23. Pohjois-Amerikka-rahastolla vastaavat luvut ovat jo noin 16,9 ja 2,2. Toki kohdemaiden taloustilanteet sekä rahastojen yritysjakaumat ovat erilaiset, joten vertailu on vain hyvin suuntaa antava. 

Venäjän merkitys sijoituksilleni on tällä hetkellä jo erittäin huomattava. Koska sijoitushorisonttini on (toivon mukaan) pitkä, en kuitenkaan kaihda riskiä. Tulevaisuudessa jokin toinen kriisi tarjonnee mahdollisuuden hajauttaa riskiä tekemällä kohtuuhintaisia ostoksia jostain muualta. Sitä odotellessa aion jatkaa nykyisen kriisin koettelemien yhtiöiden osakkeiden ostoja pitäen silmät samalla auki muillekin tilaisuuksille.


Säästä rahastoihin ilman osto- ja myyntikuluja

maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Revenio Group

On aika sukeltaa jälleen salkkuni syövereihin ja käsitellä toinen (muistaakseni) vielä käsittelemättömistä salkkuyhtiöistäni.

Jälleen kerran viittaan esittelyn suhteen muiden laatimiin kirjoituksiin. Revenio Group Oyjn tapauksessa yhtiön sijoittajasivuilta löytyy linkkejä varsin moneen esitykseen, joista uusin näyttäisi olevan Inderesin esittely lokakuun lopulta.

Yhtiöstä on kirjoitettu varsin kattavasti myös Kauppalehden keskustelupalstalla. Revenion tarina osoittaa mielestäni sen, miten pienyhtiöitä seuraava sijoittaja pystyy saamaan huimaa tuottoa, mikäli vaan haistaa liiketoiminnan trendit jo ennen kuin ne hyppäävät tilinpäätöksistä tai analyysitalojen katsauksista kaikkien silmille. Yhtiö on tällä hetkellä muuttumassa hyvää vauhtia puhtaaksi terveysteknologiakonserniksi. Kunpa olisin itsekin ymmärtänyt hypätä kelkkaan jo aiemmin. En silti valita, sillä oma junaannousuni tapahtui 11,75 € keskihintaan, mitä voinee ainakin nykyiseen kurssitasoon verrattuna pitää kohtuullisena suorituksena.

Oma henkilökohtainen käsitykseni on, että Revenio tulee jatkossakin tekemään tasaisen vahvaa tulosta Icaren ansiosta. Omamittaus saattanee avata jonkin verran uusia markkinoita, mutta en usko että sillä tulee olemaan niin dramaattinen vaikutus, kuin esim. Kauppalehden keskustelupalstan hurjimmissa visioissa povataan. Oscaren suhteen en ole oikein muodostanut mitään selkeää mielipidettä. DXA-mittaus mielletään käsittääkseni hyvin laajalti kuitenkin ns. kultaisena standardina, johon tutkimuksetkin (käsittääkseni) ainakin toistaiseksi perustuvat. Oscaren etu on tietysti se, ettei sen käytössä tutkittavaa altisteta ionisoivalle säteilylle. Etu vanhaan menetelmään ei kuitenkaan ole niin silmiinpistävä kuin esimerkiksi Icaren etu on Schötzin tonometriin verrattuna (joka on näihin päivään saakka ollut ainoa käytössä oleva silmänpainemittari monissa terveyskeskuksissa).

Nordnet kertoo Revenion arvostuksen olevan tämän päivän (14,90 €) kurssilla P/E 42,29 ja p/b 7,75. Oma pääoman tuotto oli viime vuonna 29%. Osinko% oli 2,03. Kauppalehden mukaan reaali-P/E on 25. Inderes ennustaa tälle vuodelle 0,59 €:n EPS:a, jolloin P/E olisi myös noin 25. Ensi vuoden tulokseksi ennustetaan 0,8 € osaketta kohti, jolloin P/E olisi nykyisellä kurssilla noin 18,6. Ei erityisen halpaa, muttei myöskään kallista. Olettaen toki, että liiketoiminta kehittyy yhtä positiivisesti myös tulevaisuudessa.

Revenion osuus salkustani on noin 4% ja olen siihen toistaiseksi melko tyytyväinen. Nykyinen arvostus on sen verran haastava, että en ole aivan heti lisää hankkimassa, mutta en toisaalta poiskaan myymässä. Mikäli markkinat hinnoittelevat yhtiön jatkossa noin 20 P/E luvulla ilman, että tulevaisuudennäkymissä tapahtuu olellista heikentymistä niin tulen todennäköisesti tekemään lisää ostoksia.