Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

keskiviikkona, joulukuuta 30, 2015

Ajatuksia menneestä ja tulevasta

Vuoden ollessa lopuillaan lienee jälleen sopiva hetki suunnata ajatukset hetkeksi kinkusta ja konjakista sijoituksiin ennen rakettaja ja kuohuvaa.

Herkuille perso piensijoittaja reflektoi hiljattain blogissaan kahta vuottaan sijoittajana ja muutamassa kohtaa en voinut muuta kuin nyökytellä tekstiä lukiessani. Näinhän se menee. "Ylimääräiset" säästöt on sijoitettu ja jotain isompaa hankintaakin saattaa olla tulossa. Elämäntilanne, jossa "voin seurata tilannetta, miettiä vaihtoehtoja ja seurata osinkojen kertymistä. Tämä ei ole huono vaihtoehto, tosin hieman kyllä tylsä" kuulostaa hyvinkin tutulta.

Välillä kiireen hetkeksi hellittäessä tulee pohdiskeltua myös elämän suuria kysymyksiä. Huomaan ehkä yrittäneeni välillä pihistellä rahan kanssa hieman turhaankin, jotta sijoitettavaa jäisi. Tasapainotila järkevän kulutuksen ja säästämisen välillä on vaikea. Jos rahan menoa ei kontrolloi yhtään, niin mitään ei taatusti jää säästöön. Toisaalta vanha klisee siitä, että lapset ovat vain kerran pieniä on totta. Lisäksi elämä on rajallinen ja huomista ei kukaan voi koskaan täysin varmasti tietää. Pitäisi vaan kyetä ymmärtämään mitkä ovat oikeasti sellaisia asioita, joihin rahojansa kannattaa pistää.

Jokin aika sitten luin Madventures-Rikun kolumnin matkustelusta. Hän viittasi tutkimukseen, jonka mukaan tavara ei tee ihmistä onnelliseksi, mutta matkustelu tekee. Voin osittain tämän väitteen allekirjoittaa. Valmistumisen jälkeen tekemääni 10 viikon Etelä-Amerikan kiertämistä en vaihtaisi 600 Koneen osakkeeseen, vaikka suurin piirtein sen verran reissulle taisi tulle hintaa (Koneen silloisella pörssikurssilla). Toisaalta pari vuotta sitten ostamani lähes uusi auto on myös tuonut paljon helpotusta elämään ja onhan sillä ajaminen sekä maantiellä, että kaupungissa paljon mukavampaa kuin aiemmalla vanhalla autollani.

Tällä hetkellä toivoisin, että voisin tehdä aavistuksen vähemmän töitä ilman, että tulotasoni merkittävästi kärsisi. Työmatkat lasten päiväkodista hakemisineen nielaisevat niin ison osan ajasta etten viikolla tahdo saada juuri mitään aikaan. Urheilu on jäänyt pelottavan vähälle. Lisäksi olen ottanut muutamia melko huonosti palkattuja, mutta minulle mieleisiä lisätöitä. Motivaationi niihin on kuitenkin korkea, koska niissä saan toteuttaa sitä, mitä uskon oikeasti haluavani tehdä. Ammattiinikin olen melko lailla tyytyväinen, mutta työn toteutus on valitettavan huonoa lähes joka paikassa. Keväämmällä tosin sivutöideni ansiosta on tiedossa pari selvästi rahakkaampaankin keikkaa, joista toiseen liittyy mieluisalla tavalla myös matkustaminen.

Ensi vuonna tarkoitus on siis tehdä hieman vähemmän töistä ja syksyllä aioinkin jäädä lyhyellä virkavapaalle työstäni tehdäkseni hetken toista hieman kevyempää, mutta aavistuksen huonommin palkattua työtä, jonka työsidoinnaisuus on kuitenkin selvästi nykyistä työtäni vähäisempi. Aion myös ensi vuonna matkustella hieman ja tarkoitus olisi lisäksi yrittää jaksaa viikonloppuisin keksiä mukavaa tekemistä koko perheen voimin. Näiden lisäksi aion ottaa tavoitteekseni ehtiä harrastamaan liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa sekä lisäksi tietysti arjen hyötyliikunnat, kuten tilanteen salliessa kauppamatkat pyörällä jne.

Sijoituspuolella odotettavissa lienee tylsyyden sietämisen opettelua. Onneksi minulla on kuitenkin melko paljon muitakin mielenkiinnon kohteita ja olen osittain jo opetellutkin olemaan seuraamatta pörssikursseja päivittäin tai edes viikottain kuluneen vuoden aikana.

Hyvää uutta vuotta.

sunnuntaina, joulukuuta 20, 2015

Onko tässä mitään järkeä? Sijoitusten tarkastelua vuodelta 2015

Nyt kun vuosi alkaa olla taas lopuilla, lienee paikallaan tarkastella miten on mennyt. Viime vuoden tuottoja en näköjään ole tänne kirjannut, mutta syyskuussa 2014 laskeskelin saaneni vuodessa vähän reilun 6% tuohon.

Mutta pidemmittä löpinöittä itse asiaan. Tarkastellaanpa ensin vertailun vuoksi lasteni sijoitusten tuottoa. Lasten salkut koostuvat siis kahdesta hyvin hajautetusta pörssinoteeratusta rahastosta. Vuosituotto on 6,8% ja vuoden alusta tuottoa on kertynyt 4,6%. Esim. Helsingin kasvuindeksi on tuottanut hieman reilut 10% ja NASDAQ100 on suurin piirtein lasteni salkkujen kanssa tasoissa.

Entä oma salkkuni sitten? Vuoden tuotto on 30% ja vuoden alusta 28%. Varsin mukavat luvut siis, vaikka osa varallisuudestani on Seligsonin rahastoissa, jotka eivät ole näissä luvuissa mukana. Suurin omistukseni Phoebus on tuottanut vuodessa 9,5% eli rahastojen mukaan ottaminen laskee tuottojani jonkin verran. En nyt kuitenkaan ole ainakaan vielä jaksanut alkaa Exelin kanssa touhuamaan.

Vertailun vuoksi edellisen kahden vuoden tuotto on 35% eli suurin osa tuotoista on tullut tänä vuonna. Venäjän ja erityisesti Nokian renkaisen osuus tuotosta on merkittävä, mutta myös dollarin vahvistuminen sekä muutama yksittäinen onnistuminen (Atrion, INBK, Protector Forsikring ja Revenio) ovat olleet vaikuttamassa hyvään tulokseen. Huonoiten ovat pärjänneet Fortum ja IBM, joista ensinmainittua tulin ostaneeksi aivan liian kalliilla keväällä.

Entä jatko sitten? Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Salkussani on muutama yhtiö, joide osakkeet eivät mielestäni nauti vielä niiden täyden potentiaalin mukaista arvostusta (BMW, Nixu ja Technopolis sekä toivottavasti myös Alma media, Munksjö ja Gilead). Toivottavasti ainakin osa niistä kuuluu ensi vuoden voittajiin. Tämän vuoden perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että oman tien kulkeminen saattaa sittenkin kannattaa ja aionkin jatkaa strategiani mukaista osakepoimintaa jatkossakin.

torstaina, joulukuuta 10, 2015

Outotec, Oksaharju ja Oldenburg

"Kaivossektorin näkymät painuvat edelleen" alaotsikoi Inderes eilen aamukatsauksessaan. Syynä on Kiinan talouskasvun hidastumisesta johtuva raaka-aineiden hintojen lasku. Suuret kaivosyhtiöt leikkaavat investointejaan ja tämä heijastuu myös esimerkiksi Outotecin, Metson ja Atlas Copcon kursseihin.

Miten tällaiseen tilanteeseen ollaan oikein päädytty? Nopeasti ajateltuna tuntuu kummalliselta, että maailmassa, jossa on enemmän populaa kuin koskaan, metallien kysyntä voi äkisti näin romahtaa. Etenkin kun Kiinankin taloudesta saatiin jälleen myös positiivisia uutisia esimerkiksi inflaation osalta.

Kaivan jälleen esiin toisen suosikkiguruni (arvatkaa kuka se toinen on) kirjoituksen aiheesta. Oldenburg kertoo, että "Vuosina 2000-2004 kaivoksiin investoitiin noin 25 miljardia dollaria vuodessa, vuosina 2008-2011 keskimäärin 100 miljardia". Hän arvelee, että investoinnit tulevat jatkumaan korkealla tasolla "kunnes riittävä tuotantokapasiteetti aiheuttaa metallien hintojen laskun tasolle, jolla uusien kaivosten avaaminen ei ole enää järkevää."

Oldenburg viittaa myös Outotecin sijoittajaesitykseen joka sittemmin on, syystä tai toisesta, kadonnut johonkin: "Outotec kertoo, että metallien kysyntä on ikuisessa nousukiidossa, koska kehittyvien maiden kasvu on niin voimakasta. Ehkä niin onkin, mutta minusta kyseessä voi yhtä hyvin olla vain väliaikainen buumi, jonka jälkeen investointitarpeet laskevat suunnilleen normaalille tasolle, kunhan metallien hinnat ovat ensin normalisoituneet." Oldenburg toteaa, että: "Ero on hyvin ratkaiseva, jos mietit sijoittamista Outoteciin – tuleeko yhtiön liikevaihto jatkossakin olemaan tasoa 2 miljardia, vai esimerkiksi neljäsosa siitä?"

Tällä hetkellähän esimerkiksi Kiinan talous kasvaa edelleen, mutta painopiste on siirtymässä investoinneista kulutukseen. Tällaisessa tilanteessa hyötyjät eivät ole samoja. Kaivosyhtiöillä saattaakin olla edessä vielä monta laihaa vuotta.

Kuinka sitten arvioida kaivosalalla toimivien (tai yleensäkin syklisten) yhtiöiden järkevää arvostustasoa. Tästäkin aiheesta löytyy Oldenburgin kirjoittama kattava teksti Phoebus-blogista vuodelta 2013, jossa hän toteaa, että: "yhtiön järkevää arvostusta on huomattavasti vaikeampaa hahmottaa syklisten kuin vakaiden yhtiöiden kohdalla. Pyrin kaikissa yhtiöissä ”normalisoimaan” tuloksen suhdanteiden yli tarkastelemalla 10-15 vuoden tulostrendejä suhteessa toimialan muihin yhtiöihin. Mutta normalisoiminen on vaikeampaa, jos tulos on eri suhdanteissa kaikkea maan ja taivaan välillä."

Olennaisinta on siis tarkastella tulosta riittävän pitkällä aikavälillä, joka esimerkiksi kaivosyhtiöiden kohdalla ei ole viisi vaan enemmänkin viisitoista vuotta. Nähdäkseni tähän ansaan lankeaa esimerksi Jukka Oksaharju kirjoittaessaan Outotecin osto-ohjelmastaan vuonna 2013. Näin jälkikäteen minun on tietysti helppo täältä blogini porsliinitornista huudella ja rehellisyyden nimissä mainittakoon, että itsekin menin Outotecia hetkeksi hankkimaan, mutta myin onnekseni osakkeet sitten pienellä voitolla pois Oldenburgin kirjoituksen luettuani ja tajuttuani etten oikeasti osaa yhtään hahmottaa miten pitkään kaivosalan ahdinko tulee kestämään. En myöskään väitä, ettei Oksaharju olisi tätä samaa saattanut tietää, sillä hänen Nordnet-blogin kirjoituksethan eivät ole sijoitussuosituksia (kuten esim. tämä bloginikaan ei ole) ja saattaa siksi olla ettei hän tämänkään vuoksi tuhlannut aikaansa perusteellisempaan analyysiin pidemmältä ajanjaksolta.

Joka tapauksessa kaivosalan yrityksiä kannattanee siis tarkastella riittävän pitkällä aikavälillä. Piensijoittajalta tämä vaatii jonkin verran ylimääräistä vaivaa, sillä luvut joutuu usein onkimaan vanhoista vuosikertomuksista (jos joku tietää jonkun luotettavan maksuttoman palvelun, josta tietoa esim. suomalaisten tai ruotsalaisten yhtiöiden EPS:stä, ROE:sta ja EBIT%:sta 10-15 v ajalta niin kertokoon ihmeessä muillekin ja edistäköön markkinoiden tehokkuutta). Helpompi vaihtoehto olisi tietysti omistaa se kuuluisa kristallipallo, josta voisi sitten katsoa hetken, jolloin sykli on kääntymässä niin etteivät muut sitä ole hoksanneet, mutta sellaista ei joulupukki minulle viime joulunakaan vielä saanut toimitettua hartaasta toiveestani huolimatta.

tiistaina, joulukuuta 08, 2015

Velalla vai ilman

Blogikirjoittelu on muiden kiireiden vuoksi jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle. Salkussanikaan ei ole juuri mitään ihmeempiä mullistuksia tapahtunut. Päädyin kuitenkin tekemään luottohakemuksen Nordnet.fi Superluottoa ajatellen.

En ole juurikaan muuttanut ajatuksia velalla sijoittamisesta, mutta toisaalta ajattelin ettei noin halvalla lainaa kuitenkaan saa juuri mistään muualta. Mistä sitä koskaan varmasti tietää, vaikka sitä johonkin joku päivä tarvisi. Saa nyt nähdä käykö tässä niin, että luistan hitaasti periaatteistani ja huomaan joku päivä sijoittavani kuitenkin velaksi.

Itse asiassa päätin jo sen verran lainaa testata, että hankin muutaman Technopoliksen osakkeen aiemmin hankkimieni kaveriksi. Velkaa salkussa on tällä hetkellä noin 2% sen arvosta ja tuo pitäisi olla helppo kuitata keväällä esim. osingoista. Enempää en ainakaan näillä arvotustasoilla ajatellut lainaa ottaa.