Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

torstaina, huhtikuuta 28, 2016

Ei aivan viime vuoden tasoinen spektaakkeli: Restamaxin yhtiökokous

Kirjoitin viime vuonna pienen raportin Restamaxin yhtiökokouksesta. Yhtiön johto sai silloin vastattavakseen tiukkoja kysymyksiä mm. henkilöstövuorausfirman ostoon sekä yksittäiselle henkilöille myönnetystä lainasta. Vastuuvapaudesta jouduttiin tällöin äänestämään.

Viime vuoteen verrattuna tämän vuoden yhtiökokous oli varsinainen läpihuutojuttu. Ainoa kysymys esitettiin osingonjakopolitikkaa koskien (jos nyt en aivan väärin kuullut niin kysyjänä oli muuten sijoittajapiireissä melkoisen tunnettu henkilö) ja siihenkin vastaus oli melko ympäripyöreä. Etukäteen olin ajatellut kysymyksiä kenties tulevan esimerkiksi henkilöstövuokrauksen asiakkaan konkurssia koskien. Lisäksi minua olisi kiinnostanut se, miten yhtiö aikoo pitää yllä nykyistä (pääosin epäorgaanista) kasvuvauhtia maksamalla näin avokätistä osinkoa. Velan määrällekin tullee jokin raja jossain välissä vastaan (tätäkin seikkaa olen jo aiemmin käsitellyt blogissani). Lisäksi olisin kuullut mieluusti lisää henkilöstövuokrauksen lääkäripalveluita välittävästä osiosta. En nimittäin ole tähän nimeen missään törmännyt, vaikka työtäni terveydenhuollon piirissä teenkin. Näitä asioita olisi tietysti voinut kysellä firman johdolta virallisen kokouksen jälkeenkin jos vaan olisi viitsinyt/uskaltanut/muistanut. Ehkä ensi vuonna sitten.

Yhtiö esitteli myös uutta strategiaansa. Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä mitä järkeä tässä vaiheessa olisi lähteä ulkomaille kun kotimaassakin riittää aivan hyvin vielä tilaa laajentua. Ainoa mieleeni jäänyt perustelu oli Ruotsin virkeämpi talouskasvu, mutta siinäkin mielessä Restamax on mielestäni myöhässä. Ainakin minä ymmärtäisin niin, että yritysostoja kannattaa tehdä mieluummin silloin kun taloudessa menee huonommin ja hinnat ovat inhimillisempiä. Tietysti jos näkee Suomen juttuneen jatkuvaan taantumaan Ruotsin ollessa matkalla kohti auvoisampia aikoja, saattaa laajentuminen olla järkevää.

Yhtiökokous vahvisti edelleen näkymystäni Restamaxista. Kyseessä on mielenkiintoinen yhtiö, jolla on mielestäni toimivia konsepteja ja itsekin olen ajoittain firman ravintoloissa asioinut. Toisaalta näen myös riskejä ja sen vuoksi en halua Restamaxin osuutta salkustani kovin suureksi kasvattaa. Nykyinen 2,7% osuus vaikuttaa aika sopivalta.




tiistaina, huhtikuuta 26, 2016

Q1-tuloksia: Kone ja Revenio

Tuloskausi on täällä taas. Tällä kertaa vuoden ensimmäisen neljänneksen osalta. Aloitetaanpa salkun kahdesta korkeat kasvuodotukset omaavasta firmasta (P/E:t Nordnetin mukaan 20.4 ja 31.9).

Koneen suoritus tiivistynee katsauksen otsikointiin: "Vahva operatiivinen kehitys; tilaukset laskivat korkealta tasolta". Ne eivät kuitenkaan vähentyneet kaikkialle tasaisesti: "Tilaukset laskivat Kiinassa, kun taas Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueella sekä Pohjois-Amerikassa ne kasvoivat." Yhtiö odottaa Kiinan markkinan hieman hyytyvän, mutta muualla kasvua on luvassa. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli mielestäni melko yllätyksetön raportti ja hyvä niin. Tasaisen vahva meno sopii minulle paremmin kuin hyvin. Taitaapa kuitenkin olla niin etten myöskään ole Konetta juuri tällä hetkellä lisäämässä, vaikka se pidemmällä tähtäimellä suunnitelmissa onkin (yhtiön osuus salkustani on tällä hetkellä 2,5% eli melko pieni).

Entäs Revenio sitten? Lyhyemmällä aikajänteellä yhtiötä omistavien hymy on saattanut olla melko tiukassa ainakin siitä saakka, kun ketju "Revenio - syypää sun hymyyn" näki päivänvalon Kauppalehden keskustelupalsta (itse ketjulla tuskin on firman menestykseen ollut vaikutusta, mutta hieman ironisesti näyttää käyneen niin, että aiemmin varsin positiivinen uutisvirta kääntyi ketjun perustamisen aikoihin astetta negatiivisemmaksi). Tosin mahtuuhan tähän väliin myös reilu 8% nousu Icaren seuraavan mallin FDA-luvan myöntämisen johdosta. Osavuosikatsaus kuitenkin aiheutti ainakin pienimuotoisen laskun. Kun en itse jaksa lyhyen aikavälin kurssimuutoksia yrittää arvailla, kiinnitän kurssikehityksen sijaan enemmän huomiota siihen, miten firman bisnes etenee. Katsotaanpa.

"Liikevaihdon kasvu jatkui. Kannattavuus jäi hieman edellisvuodesta johtuen pääosin suunnitelmien mukaisista kasvupanostuksista". Kuulostaa ainakin tähän saakka ihan hyvältä. Prosentteina ilmaistuna liikevaihdon kasvu oli muuten 12,9%. Liiketulos laski 6,2%. Erityisen ilahduttavaa oli kuitenkin se, että: "Anturimyynti kasvoi voimakkaasti, ollen 23 % edellisvuotta suurempaa, ollen 28 % kokonaismyynnistä". Mielestäni anturimyynti on yksi Revenion kilpailuvalteista, sillä vaikka uusien silmänpainemittarien menekki jossain vaiheessa varmaankin tulee tasoittumaan niin anturimyynti tullee tässä vaiheessa paikkaamaan tilannetta. Patenttien umpeutuminen toki saattaa tulla tätä skenaariota hieman sotkemaan. Suurin kysymysmerkki lyhyellä aikavälillä on kuitenkin Homen FDA-lupa, jonka suhteen esimerkiksi Inderes on kuitekin aamukatsauksessaan melko positiivinen. Yhtiö jättänee uuden hakemuksen syksyllä.

Jälkikäteen katsottuna Revenio oli varsin loistava sijoituskohde noin 11 euron osakekohtaiseen hintaan. Jälkikäteen on helppo todeta, että osakkeita olisi kannattanut lapioida salkkuun molemmin käsin. Muistin virkistämiseksi täytyykin vilkaista mitä muuta ostelin alkuvuodesta 2014. Salkkuuni näyttää päätyneen samoihin aikoihin myös Fenix Outdooria 277 kruunun hintaan (kurssi tällä hetkellä 410 kr) sekä Praxairia 126 dollarin hintaan (kurssi tällä hetkellä 119 $). Keväämmällä olen ostanut myös Nokian renkaita 31 eurolla (kurssi nyt 31,9 €). Aivan metsään muutkaan ostokseni eivät siis menneet, mutta ylivoimaisesti paras tuotto olisi Reveniosta silti irronnut. Lopullinen tuotto tietysti syntyy osingoista sekä siitä, mihin hintaan osakkeet mahdollisesti joskus myyn.

sunnuntaina, huhtikuuta 24, 2016

Tuotosta ja velasta

Kiirettä on jälleen pitänyt ja näyttääkin siltä, että jatkossakin tulen päivittämään blogiani melko harvoin. Tämä johtuu osittain myös siitä, etten ole viime aikoina oikein ehtinyt tai edes jaksanut tehdä syvällisempiä analyysejä yhtiöistä. Sijoitettavaa rahaa ei ole oikein ollut, mutta en toisaalta jaksa sitäkään kauheasti surra. Olen saanut kerättyä mielestäni kohtuullisen osakesalkun ja voin antaa sen kaikessa rauhassa tuottaa korkoa korolle.

Pohdiskelin tässä yksi päivä kuitenkin velkaa. Olin hieman yllättänyt siitä, miten monet piensijoittajat tuntuivat lyttäävän asuntosijoittamisen P.Ohattan Vieläkin pahempi taloudellinen virheeni -blogikirjoituksen kommenteissa. Toki asuntosijoittamiseen liittyy usein velan käyttö, mutta onko se toisaalta kuitenkaan niin paha asia? En aio tässä kirjoituksessa nyt muutoin ottaa kantaa nykyiseen yksiöiden hintatasoon kuin vaan toteamalla, että alhaisten korkojen seurauksena paljon sellaista normaalisti korkosijoituksiin tarkoitettua rahaa ohjautuu muihin matalariskisiksi koettuihin omaisuusluokkiin. Katsotaapa vaikka Elisan kurssia viime vuosilta.

Jos velka kerran on niin paha asia, niin miksi suurin osa yrityksistä sitä kuitenkin sitten ottaa? Ja kuinka pörssiyrityksen ottama velka eroaa piensijoittajan asuntosijoitukseen ottamasta velasta? Velasta lukiessani ja yhtiöiden tilinpäätöksiä tarkastellessani olen tullut siihen käsitykseen, että vakaata ja tasaista tuottoa tekevä yritys voi ottaa enemmän velkaa kuin yhtiö, jonka liiketoiminta on enemmän riippuvainen talouden sykleistä. Erityisesti säännellyllä alalla toimivan, matalaa, mutta tasaista tuottoa tekevän firman on järkevää ottaa jonkin verran velkaa. Tämä selittänee esimerkiksi sen, miksi sähkönsiirtoverkon omistaminen lienee kannattavampaa yhtiölle, jolla ei ole sen lisäksi muita riskialttiimpia liiketoimintoja, vaan joka pystyy venyttämään velan määrän maksimiin.

Entäpä miten asuntosijoitukseen otettu velka eroaa pörssiyrityksen ottamasta velasta? Ellei käytä pörssiosakkeiden ostamiseen lainarahaa, niin niihin sijoittamalla ei voi hävitä kuin korkeintaan sijoittamansa rahasumman verran. Sijoitusasunnon velka sen sijaan tulee maksaa, vaikka asunto ei mitään tuottaisikaan. Jos uskomme markkinoiden tehokkuuteen niin kohoneesta riskistä pitäisi siis saada korkeampaa tuottoa. Jokainen voi pohdiskella sitä, toteutuuko tämä tällä hetkellä.

Lisäksi kannattaa tarkkaan harkita sitä, mikä on itselle sopiva riskitaso eli kuinka paljon valmis rahoittamaan esimerkiksi asuntosijoitustaan velalla. Esimerkkiä voinee katsoa vaikkapa siitä, minkä verran velkarahaa eri asuntosijoitusyhtiöt/-rahastot ovat käyttäneet. Eri toimijoiden nimiä voi poimia vaikkapa seuraavista blogikirjoituksista: Sijoittaja-Tursas - Rahastokokemuksia: OP-Vuokratuotto ja Herkuille perso piensijoittaja - Miten sijoittaa kiinteistöihin ostamatta asuntoja?

Velkaantuneisiin yhtiöihin sijoittaessa kannattaa kuitenkin muistaa myös tämä Anders Oldenburgin viisaus: "kovin velkaantuneen yhtiön osakkeenomistaja ei suinkaan omista yhtiönsä liiketoimintaa, vaan ainoastaan option hankkia se".

torstaina, huhtikuuta 14, 2016

Myynti Nixu

Nixun hieman alle vuoden kestänyt vierailu salkussani lienee melko tyypillinen kuvaus siitä, millaisiin impulsiivisiin osakekauppoihin tulee joskus syyllistyttä.

Hankin pienen siivun Nixua salkkuuni 8.6.2015 osakekohtaiseen hintaan 4,62 €. Samana päivänä kirjoittelin blogiini merkinnän, jossa arvelin ettei yhtiöllä ole mitään suurempaa vallihautaa liikentoiminta ympärillä, mutta toimiala on kuuma ja mahdollista on, että yhtiö jossain vaiheessa ostetaan pois.

Nyt kun lähes vuosi on kulunut niin tilanne on aika lailla muuttumaton. Nixun kasvu on ollut hieman hitaampaa kuin esimerkiksi Inderes ennusti, mutta toisaalta kannattavuus on ollut hieman parempi. Osakkeen kurssi on aavistuksen noussut vuoden aikana ja eilen myin osakkeeni hintaan 4,95 €.

Miksi sitten päädyin tällaiseen ratkaisuun? Eihän mahdollisuus yrityskauppaan ole mihinkään hävinnyt? Ensinnäkään en usko, että mahdollisessa yrityskauppatilanteessa Nixusta maksettaisiin mitään aivan tähtitieteellisiin summiin nousevaa preemiota. Yhtiöllä ei käsittääkseni ole esimerkiksi sellaisia patentteja, joista jokin isompi toimija voisi laskea saavansa jakelukanaviensa ansioista merkittävää hyötyä. Lisäksi näkisin, että Nixun arvostus, joka Inderesin arvion mukaan tälle vuodelle on noin P/E 17, ei ole mitenkään erityisen matala. Markkinat siis odottavat kasvua, joka ei nyt ainakaan vuoden alussa tule toteutumaan.

Toisaalta Nixun osuus salkussani on ollut sen verran pieni, etten ole jaksanut yhtiön asioihin kovinkaan syvällisesti paneutua. Salkussani oli ennen Nixun myyntiä 23 yhtiötä, joka on mielestäni jonkin verran liikaa. Tavoitteena olisi päästä ehkä noin 15 todella laadukkaaseen firmaan, joiden asioita uskoisin jaksavani riittävästi seurata. Vaihtoehtona olisi ollut joko ostaa Nixua lisää tai myydä vanhat pois ja päädyin nyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Lisäpontta päätökselleni antoi Nixun tiedote ensimmäisen vuosineljänneksen liikevaihdosta, joka siis ilmeisesti laski vertailujaksosta (4,5 miljoonaa tänä vuonna, vuosi sitten 4,6 miljoonaa).

Viime kesäkuussa Nixua hankkiessani ennustin, että saisin "muita harkitsemiani osakkeita (mm. Fortumia ja Restamaxia) myöhemmin vielä nykyiseen tai edullisempaan hintaan." Molempien osalta ennustukseni piti paikkansa, vaikka jätinkin elokuisesta dipistä (jota ei tietenkään elokuussa vielä tiennyt tilapäiseksi laskuksi) hankkimatta Restamaxia ja ostin sen sijaan Konetta. Fortumia olen tankkaillut heinäkuusta alkaen laskevaan hintaan. Tällä hetkellä osakkeen kurssi on hieman päälle 12 € kun se kesäkuussa 2015 oli 16-17 €. Sinällään Nixun ostaminen oli siis kohtuullisen kannattavaa ja sain siitä arvonnousuna 33 sentin osakekohtaisen tuoton (-kaupankäyntipalkkiot) sekä vielä 9 sentin osingon (josta menee toki veroja). Kulujen jälkeen tuotto oli kuitenkin edelleen selvästi positiivinen kun Helsingin pörssin kasvuindeksi on samassa ajassa painunut noin 5% miinukselle.

Mitä sitten tein Nixusta vapautuneille rahoilla. Ostin Fortumia tietysti. En tosin aivan kaikilla myynnistä irronneilla varoilla.

Harva osake on viime aikoina saanut osakseen yhtä paljon negatiivista huomiota kuin valtiollinen energiayhtiömme. Milloin Pohjoismaiden sähkönkulutus on painumassa nollaan tai Venäjä tulee kansallistamaan Fortumin Siperian voimalaitokset. Sähköverkkojen myyntirahat hukataan Intian aurinkoon tai Puolan kaasuun. Sijoittajat pettyivät myös yhtiön laskiessa sijoitetun pääoman tuottotavoitettaan.

Toisaalta Fortum on houkutellut myös kokeita sijoittajia. Kauppalehti kirjoitti joulukuussa aiheesta otsikolla Peter Seligson tankkaa nyt Fortumia. Seligson kertoo lehden haastattelussa seuraavaa: "Pörssi on hyvin kaksijakoinen tällä hetkellä. Tunnetut, tasaista tulosta tekevät yhtiöt kiinnostavat. Vähemmän tunnetut ja etenkin sellaiset, joiden tuloksenteossa on ohimeneviä ongelmia, eivät kiinnosta ketään" Seligson jatkaa: ”Olen alkanut ostaa Fortumia. Siinä on suhdanneongelma tällä hetkellä, mutta halpahan se on”.

Myös Inderes on analysoinut Fortumia. Pari päivää vanhasta aamukatsauksesta löytyy seuraavaa: "Fortumin taloudellisiin tavoitteisiin kuuluu, että yhtiön nettovelka suhteessa vertailukelpoiseen käyttökatteeseen olisi noin 2,5x yli suhdannesyklin. Vuoden 2015 lopussa kerroin oli -1,7x, kun yhtiön nettovelka oli -2,2 miljardia euroa. Arvioimme Fortumin käyttökatteen olevan noin miljardi euroa vuonna 2016, eli taloudellisten tavoitteiden puitteissa Fortumilla olisi Intian investointien jälkeen noin 4 miljardia euroa investoitavaa pääomaa." Jos tälle 4 miljardille löytyy jatkossa tuottotavoitteen täyttäviä investointikohteita niin nopealla jakolaskussa se tekisi osakekohtaiseen tulokseen noin 40 senttiä lisää. Saattaa siis olla, että nykyinen osinkotaso saattaa tulla pysymään myös tulevaisuudessa. Toisaalta Fortum on luvannut jakaa ylimääräisen kassan omistajille, mikäli sopivia investointikohteita ei löydy.

Nixun myynti oli mielestäni askel kohti virtaviivaisempaa salkkua. Fortum on tietysti pieni kysymysmerkki, mutta jälleen näkisin pidemmällä aikavälillä riskin alaspäin olevan selvästi pienemmän kuin potentiaalin ylöspäin. Aika näyttää menikö analyysini ihan metsään.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2016

Seligsonilta uusi rahasto: Tropico LatAm

Pari päivää sitten sähköpostiini oli ilmestynyt Seligsonin uusin neljännesvuosikatsaus. Kyseessä on aina merkittävä päivä, sillä oikeastaan vain Buffettin kirjoittama Berkshiren vuosikatsaus sisältää mielenkiintoisempaa ilmaista sijoitusluettavaa. Seligsonin katsaus ei ainakaan äskettäin vielä ollut luettavissa yhtiön kotisivuilla, mutta eiköhän se sinne lähipäivinä kaikkien luettavaksi ilmesty.

Tällä kertaa katsaus sisälsi myös esittelyn uudesta rahastosta: Seligson & Co Tropico LatAm. Kyseessä on pääosin (neuraalissa tilanteessa 70%) Brasiliaan, mutta myös Chileen, Peruun ja Kolumbiaan sijoittava aktiivisesti hallinnoitu rahasto. "Tarvitaanko jälleen yhtä uutta aktiivista rahastoa?" kysyy valistunut sijoittaja perustellusti. Ehkä ei, mutta katsotaan nyt lähemmin kuitenkin.

Olen jo aiemmin esimerkiksi Evli Emerging Frontier-rahastosta kirjoittaessani todennut uskovani kehittyvillä markkinoilla toimivien aktiivisten rahastojen pystyvän järkevällä strategialla aikaansaamaan aivan oikeaa hyötyä sijoitajalle. Passiivisia rahastojakin on toki tarjolla, mutta usein niissä esimerkiksi pankkisektorin tai raaka-aineiden painotus on turhan suuri. Kasvavan keskiluokan kulutuksesta hyötyvät firmat ovat indeksissä mukana usein hyvin pienillä osuuksissa. Muutoinkin taloussykli näyttäisi nyt olevan nytkähtänyt ainakin toistaiseksi raaka-aineista ja investoinneista kulutukseen.

Esimerkiksi Evlin Emerging Frontier onkin pärjännyt indeksilleen mukavasti (punaisella rahasto, indeksi vihreällä):

Seligsonin esittämä kuva Russian Prosperityn pärjäämisestä antaa myös kuvan siitä, että kyseinen rahasto olisi pärjännyt hyvin indeksille ja niin se onkin. Hintaindeksille. Ei siis kokonaistuotolle. Sen suhteen Morningstar piirtää seuraaan kuvaajan:


Kolme tai neljä vuotta lienee kuiteknin liian lyhyt aika lopullisten johtopäätösten tekemiseen. Siitä huolimatta uskoisin, että jos aktiivisuudesta aikoo joskus maksaa niin kehittyvien markkinoiden kanssa siinä saattaa olla järkeä. Tätä ajatusta tukevat myös vilkaisut PYN Eliten ja Skagenin Kon-Tikin tuottoihin (jälkimmäisen kohdalla kannattaa 3 v sijaan klikata kohtaa maks).

Millainen sitten on Tropicon aktiivinen strategia? Seligson kertoo rahaston pyrkivän sijoittamaan pysyviä kilpailuetuja omaaviin yhtiöihin, joiden hinta on kohdallaan. Kuulostaako tutulta? Ainakin minä kiinnostuin.

Aktiivisella rahastolla on toki kuluja, joista suurin on 1,4% hallinnointi ja säilytyspalkkio. Evlin Emerging Frontier-rahaston 1,9%:iin verrattuna se vaikuttaa kohtuulliselta. Tuottosidonnainen palkkio 15% maksetaan siitä kokonaistuotosta, joka ylittää rahaston vertailuindeksin tuoton kalenterivuosittain. Verrattuna Evlin päivittäin määräytyvään tuottosidonnaiseen palkkiooon (20 % vertailuarvona käytettävän 8 % vuotuisen tuoton ylittävästä tuotosta High Water Mark –periaatteella) Tropico LatAmin palkkio vaikuttaa mielestäni reilummalta. Aktiivisuudesta maksetaan vain, mikäli sillä oikeasti saavutetaan hyötyä. Toki aina voi jossitella siitä, että kyllähän sattumankin ansiosta tuotto joskus ylittää vertailuindeksin ja reilumpaa olisi katsoa esim. 10 v jaksoa. Käytännössä vaan 10 v taitaisi olla vähän turhan pitkä aika kenelle tahansa salkunhoitajalle palkkioita odotella. Tropico LatAm ei myöskään peri merkintäpalkkiota vuoden 2016 aikana (tämän jälkeen alle 5000 e sijoituksista palkkio on 1%). Lunastuspalkkio 0,5% peritään vain alle puolen vuoden sijoituksista, mikä on mielestäni järkevää ja kohtuullista.

Harkitsen vakavasti rahaston ottamista mukaan salkkuuni. Todennäköisesti tulen siirtämään pienehkön sijoitukseni Seligsonin Kehittyvät markkinat-rahastosta sinne ja säästämään rahastoon syksyn aikana jonkin verran lisää. Syynä tähän on mm. Kehittyvät markkinat-rahaston passiiviseksi rahastoksi suurehkot kulut (hallinnointi ja säilytys n. 1%) ja se, että haluan mieluummin valikoida tarkasti itse, millä kehittyvillä/frontier-markkinoilla olen mukana. Joku voi myös ihmetellä mikä ihmeen hinku minulla on sijoittaa ongelmissa rypevään Brasiliaan. Siihen vastauksen saatatte löytää aiemmista kirjoituksista ja Seligsonin katsauksesta.

Ja loppuun vielä pieni Siili-uutinen: odotuksieni mukaisesti anti keskeytettiin. Kohta nähdään paljonko osakkeita kukakin sai.

sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2016

Siilin listautumisanti: osallistua vaiko ei?

Siili Solutions tiedotti aikovansa siirtyä First Northista pörssin päälistalle ja laajentaa siinä samalla omistajapohjaa osakeannin myötä. "Merkintäaika alkaa 4.4.2016 kello 9.30 ja päättyy 15.4.2016 kello 16.30, ellei merkintäaikaa keskeytetä tai pidennetä. Merkintäaika voidaan keskeyttää aikaisintaan 8.4.2016 klo 16.30." On siis aika tehdä päätösiä siitä, osallistuako antiin vai ei.

Siili kuuluu salkkuni onnistuineisiin sijoituksiin ja pidän sitä melko hyvänä yhtiönä: kasvustrategian toteuttaminen on onnistunut varsin hyvin, mutta toisaalta yhtiöllä ei ole mitään erityisempää vallihautaa liiketoimintansa ympärillä suojaamassa sitä kilpailulta. Toistaiseksi se ei ole menoa kuitenkaan haitannut. Olen kirjoittanut yhtiöstä blogiini jo aiemminkin mm. otsikolla "Ajatuksia Siilistä".

Tarkastellaanpa sitten itse antia. Tarjolla on 500 000 uutta osaketta. Splitin jälkeen yhtiöllä on ennestään osakkeita aavistuksen päälle yli 6 miljoonaa. Tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin osakkeita hankkineiden omistus laimenee hieman alle 10%, mikäli antiin ei lähde mukaan. Automaattisesti tämä ei välttämättä ole huono asia. Yhtiö saattaa tarvita rahoitusta esimerkiksi kasvuun (tällöin rahoituksen hakeminen osakeannilla on järjevää varsinkin, mikäli johto uskoo kurssin heijastelevan yhtiön pitkän aikavälin arvoa. Tällaisessa tilanteessa anti on reilu myös vanhoja omistajia kohtaan). Siilin tase on tosin tällä hetkellä melko vahva (nettovelkaantumisaste selvästi negatiivinen), joten joko kyseessä on ennalta varautuminen tai sitten yhtiöllä on kiikarissa jotain selvästi isompaa ostettavaa. Positiivista on se, etteivät omistajat (käsittääseksi) ole myymässä omia osakkeitaan annissa.

Annissa tarjotaan merkittäväksi osakkeita 7,25 € hintaan, joka on jostain syystä edelleen hieman alle perjantain kurssin (7,4 €). Minun järkeni mukaan osakkeen hinnan olisi pitänyt aika nopeasti asettua merkintähintaan, etenkin kun osinkokin on jo irrottunut, mutta tutkimattomat ovat Herra Markkinan tiet. Siilin arvoksi muodostuu osakeannin jälkeen noin 47 miljoonaa euroa, mikäli anti merkitään kokonaan (preemiohinnoittelu pörssiss tarkoittanee kai toisaalta sitä, että markkinat eivät usko antia merkittävän kokonaisuudessaan).

Entäpä yhtiön arvostus sitten? Vuoden 2015 tilinpäätös kertoo seuraavaa: "Vuoden 2016 liikevaihdon arvioidaan olevan 46–51 miljoonaa euroa ja käyttökatteen (EBITDA) 4,6–5,1 miljoonaa euroa". 2015 tulos oli noin 6% liikevaihdosta eli ennusteen keskivaiheille osuvalla liikevaihdolla tulosta syntyisi noin 2,8 miljoonaa. Tällöin P/E-luku olisi noin 16,8. Ei mikään aivan hirvittävän korkea kasvuyritykselle.

Tarkastellaanpa sitten vielä kassavirtaa. Investointeja Siili on tehnyt 2015 1,2 miljoonalla ja vuonna 2014 2,7 miljoonalla. 2013 investoitiin 0,7 miljoonaa ja sitä edeltävänä vuonna 0,2 miljoonaa. Vaikka osa Siilin kasvusta on orgaanista, on investointien osuus siitä huolimatta huomattava. Käyttöpääoman muutokset näyttävät nopealla vilkaisulla melko pieniltä, mikä yhtiön liiketoiminta-ala huomioden vaikuttaa minusta uskottavalta. Poistojen osuus on myös melko pieni (viime vuonna noin 0,5 miljonaa). Näyttäisi siltä, että Siili pystyy jakamaan suurinpiirtein puolet tuloksestaan osinkona ja ylläpitämään silti kasvuaan. Mielestäni yhtälö vaikuttaa melko houkuttelevalta, sillä moni pääomavaltaisemmalla alalla toimiva yhtiö joutuu rahoittamaan kasvunsa joko velalla tai osakeanneilla. Siilillä riittää kasvusta huolimatta hilloa vielä jaettavaksikin (osa muistakin kasvuyrityksistä jakaa osinkoa, mutta samalla velkaantuminen kasvaa).

En ole vielä lopullista päätöstä antiin osallistumisesta tehnyt, mutta ei tätä ainakaan hinnoittelulla olla nähdäkseni pilattu. Merkintöjä voi Siilin tiedotteen mukaan tehdä joko pääjärjestäjä Alexanderin nettipalvelussa tai toimipisteessä. Lisäksi merkintä onnistuu myös "Invesdor Oy:n internetpalvelussa www.invesdor.com/siili". 

lauantaina, huhtikuuta 02, 2016

Suomen hoivatilat ja Okmetic. Mitä näistä opin?

Kirjoitin Okmeticista pienen analyysin noin vuosi sitten. Silloin pidin arvostusta kohtuullisena ja epäilin että Okmetic saattaa olla tulevaisuudessa yritysoston kohteena. En kuitenkaan lopulta sijoittanut osakkeeseen. Näin jälkikäteen tarkasteltuna se näyttää olleen virhe.

Yhtiö nimittäin julkaisi eilen seuraavan pörssitiedotteen: "National Silicon Industry Group julkistaa hallituksen suositteleman vapaaehtoisen Julkisen Ostotarjouksen kaikista Okmetic Oyj:n osakkeista ja optio-oikeuksista" "Tarjottava vastike on 9,20 euroa käteisenä jokaisesta osakkeesta, jonka osalta Ostotarjous on pätevästi hyväksytty. Lisäksi Yhdistymissopimuksessa on sovittu, että Okmeticin hallitus ehdottaa enintään 0,65 euron osinkoa osaketta kohti Okmeticin 7.4.2016 pidettävän yhtiökokouksen päätettäväksi. 0,65 euron osakekohtainen osinko maksetaan Okmeticin osakkeenomistajille arviolta 18.4.2016 eikä se vähennä osakkeista tarjottavaa vastiketta"

Okmeticin osake vaihtoi omistajaansa ennen tarjousta noin 7,6 €:n hintaan. Tiedotteen myötä kurssi nousi lähes 25%. Preemio ei tosin ole poikkeuksellisen korkea small cap-yritykselle ja tarjouksen läpimenokaan ei ilmeisesti ole aivan varmaa, sillä kaikkien suurimpien omistajien kanta tarjouksen hyväksymiseen ei ilmeisesti ole vielä tiedossa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että vuosi sitten Okmetic olisi ollut varsin hyvä sijoitus, vaikka pörssi viime keväänä muutoin olikin jonkinlaisessa kuplahinnoittelussa. Jätin tilaisuuden käyttämättä, koska koin etten tunne toimialaa tarpeeksi ja lisäksi minulla oli jotain muuta kiikarissa. Nyt kun Nordnetista tutkin viime vuoden huhtikuun ostoja, huomaan ostaneeni kahta osaketta: Fortumia hieman päälle 18 € hintaan sekä Andrew Pelleriä 15,8 CAD:n hintaan. Kaikille lienee tässä vaiheessa jo selvää, että ensimmäinen ostos oli virhe (ainakin tuohon hintaan). Andrew Peller sen sijaan vaikuttaa tässä vaiheessa olleen jopa Okmeticiakin parempi sijoitus: Yhtiön osaketta vaihdetaan tällä hetkellä 29,2 CAD:n hintaan. Kurssivaihtelut huomioiva Nordnet kertoo osakkeen nousseen ostohetkestäni noin 63%.

Palataan vielä Fortumiin. Ostin sitä Nordean myynnistä saamillani rahoilla. Myin Nordeat 11,7 euron hintaan. Nordean kurssi on tällä hetkellä 8,4 €. Aavistin siis aivan oikein sen, että yhtiö oli ainakin lievästi ylihintainen. Alas on tultu lähes 30%. Fortum vaihtaa omistajaansa hieman päälle 13 eurolla eli samaiset noin 30%. Aika näyttää oliko vaihdos kannattava (veroseuraamuksia siitä ei vuoden aikana realisoimieni myyntitappioiden vuoksi pitäisi tulla). Taustalla oli joka tapauksessa haluni vähentää pankkiosakkeiden osuutta salkustani.

Suomen hoivatiloista kirjoittelin myös hetki sitten. Kaupankäynti yhtiön osakkeilla alkoi viime viikolla. Välillä kurssi kävi jo hieman päälle 4 eurossa, mutta asettui noin 3,7 euron tuntumaan perjantaina. Tämä on kuitenkin selvästi yli listautumishinnan (3,2 €). Olen päättänyt toistaiseksi pitää melko vaatimattoman osakemääräni (1,6% salkustani). Jos kurssi jostain syystä sopivasti laskee niin saatan ostaa hieman lisääkin. Lisäostoille asetan itselleni rajaksi 3,54 €, jota alemmalta tasolta lasken todennäköisesti saavani tälle itselleni riittävän tuoton (tyydyn noin 8% tuottoon, jonka lasken saavani, mikäli osake laskee tuota hintatasoa alemmaksi. Arvioni perustuu yhtiön ilmoittamaan 7,1% nettotuottoon korjattuna vuoden 2017 NAV:lla, jonka pitäisi jo tehdyistä sopimuksista johtuen ilmeisesti olla melko hyvin ennakoitavissa).

Otsikon kysymykseen vastaisin itselleni seuraavaa: oma analyysi kannattaa tehdä huolella ja siihen myös luottaa. Olen edelleen sitä mieltä, että pienissä yrityksissä ja niiden arvonmäärityksessä piilee piensijoittajalle suurin mahdollisuus hyviin tuottoihin. Vaikka markkina kokonaisuudessaan olisi ylihinnoiteltu, voi etenkin pienistä yrityksistä löytyä varsin houkuttelevia sijoituskohteita, kuten Okmetic ja Andrew Peller osoittavat. Toisaalta kaikkiin tilaisuuksiin ei tarvitse eikä voikaan tarttua. Pelkän absoluuttisen tuoton (tai tappion) lisäksi kannattaakin aina vertailla myös vaihtoehtoisen kohteen tuottoja.