Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

keskiviikkona, syyskuuta 30, 2015

Alma Media ja Talentum yhdistyvät

Alma Media julkaisi eilen pörssitiedotteen, jossa se kertoi yhdityvänsä Talentumiin: "Yhdistyminen toteutetaan siten, että Alma Media tarjoutuu hankkimaan kaikki Talentumin liikkeeseen lasketut ja ulkona olevat osakkeet ja osakkeisiin oikeuttavat arvopaperit, jotka eivät ole Talentumin tai sen tytäryhtiöiden omistuksessa."

"Alma Medialla on, suoraan tai välillisesti, hallussaan 32,14 prosenttia Talentumin osakkeista ennen vaihtotarjousta. Vaihtotarjouksessa yhtiö tarjoaa osakevastikkeena 0,25 uutta yhtiön osaketta ja käteisvastikkeena 0,70 euroa kustakin Talentumin osakkeesta."

Tässä siis yksi syy siihen, miksi keväällä jaettiin osinkoa vähemmän kuin mitä olin odottanut. Salkunrakentajan sivuilta löysin myös analyysiä tilanteesta: "FIM:n mukaan -- kauppahinta jakautuu noin 21 miljoonan euron käteisvastikkeeseen ja noin 19 miljoonan eurona osakevastikkeeseen."

Alman tiedotteessa kerrotaan lisäksi, että: "Tarjousvastike vastaa noin 14,3 prosentin preemiota verrattuna Talentumin osakkeen päätöskurssiin (1,17 euroa) Helsingin Pörssissä 28.9.2015 perustuen Alma Median osakkeen päätöskurssiin (2,55 euroa) samana päivänä."

Preemio vaikuttaa mielestäni melko normaalilta yrityskaupalta. Salkunrakentajasta löyisin myös seuraavaa: "FIM laskee, että Talentumin kuluvan vuoden ennusteilla yrityskaupan EV/EBIT –kerroin olisi noin 13,5x. 'Yhdistymisessä tavoiteltavat synergiat ovat noin 4-5 miljoonaa euroa, joka kohdistettuna ostettavaan yhtiöön laskisi EV/EBIT kertoimen noin 7'." Mielestäni hinta vaikuttaa varsin kohtuulliselta, mikäli synergiat toteutuvat.

Alma tiedotteesta käy myös ilmi, ettei kyseessä vaikuttisi olevan vihamielinen yritysvaltaus: "Talentumin hallitus on ilmoittanut pitävänsä vaihtotarjousta Talentumin osakkeenomistajien edun mukaisena ja suosittelevansa osakkeenomistajia ja optio-oikeuksien haltijoita hyväksymään vaihtotarjouksen." "Ehdotetun yhdistymisen odotetaan luovan merkittävää arvoa sekä Alma Median että Talentumin osakkeenomistajille perustuen muun muassa suuremman liiketoiminnallisen kokonaisuuden tuomiin etuihin digitalisoituvilla mediamarkkinoilla, konkreettisiin kustannussynergioihin sekä yhdistyneen yhtiön tilaajapotentiaalin hyödyntämiseen."

Entä mitäpä viime aikoina depressioon taipuvainen Herra Markkina on uutisesta tykännyt? Seppo Saarion mukaanhan tällaisissa yrityskaupoissa markkinoiden ensireaktio kertoo usein sen, onko kaupasta osakkeenomistajille hyötyä. Alman kurssi laski 0,39%, mikä on mielestäni melko neutraali reaktio. Talentumin kurssi nousi odotetusti, mutta "vain" 11,97%, mikä on siis vähemmän kuin maksettava preemio. Tulkitsen tämän niin, etteivät markkinat ole aivan täysin vakuuttuneet siitä kannattaako fuusio Talentumin kannalta.

Yksi hyöty tästä kuitenkin lienee melko varma. Enää en sekota Talentumia ja Talenomia toisiinsa kun ensinmainittu lakkaa olemasta itsenäisenä pörssiyhtiönä.

keskiviikkona, syyskuuta 23, 2015

Paljonko pitää pahan päivän varalla?

Kuinka paljon käteistä olisi hyvä olla patjan alla säästössä yllättäviä tilanteita varten? Tähän kysymykseen löytyy varmasti vähintäänkin sata erilaista vastausta. Jonkun mielestä vuoden tai parin nettopalkan verran. Toisen mielestä luottokortin luottoraja riittää turvaksi. Ainakin sen verran, että voi nukkua yönsä hyvin, voisi olla yleispätevä neuvo.

Minkä verran tämä sitten käytännössä mahtaisi olla? Sitä olen mietiskellyt. Aivan vuosipalkan vertaa tuskin, mutta toisaalta kuukausipalkkaa enemmän varmaan kuitenkin, olen pähkäillyt. Nyt olen keksinyt uuden tavan yrittää määrittää sopivaa summaa.

Avuksi tarkasteluun otan maksuvalmiussuhteen eli Quick ration. Sijoitus.org kertoo tästä tunnusluvusta seuraavaa: "Maksuvalmiussuhde Quick ratio lasketaan suhteuttamalla yrityksen rahoitusomaisuus lyhytaikaisiin velkoihin. Rahoitusomaisuuteen lasketaan mukaan rahat, pankkisaamiset, saamiset, sekä rahoitusarvopaperit. Luku kuvaa yrityksen kykyä selviytyä lyhytaikaisista veloistaan omaisuudellaan. Quick ration lukuarvolla 1 yrityksen rahoitusomaisuus ja lyhytaikaiset velat ovat samansuuruiset. Yleisesti suhdeluvut luokitellaan seuraavasti: hyvä = yli 1, tyydyttävä = 0,5 - 1, heikko = alle 0,5. Tunnusluku soveltuu lähinnä saman toimialan yritysten vertailuun, sekä yksittäisen yrityksen maksuvalmiuden tarkkailuun."

Olen pohtinut miten käyttää tämä oman talouden maksuvalmiuteen ja olen päätynyt laskemaan yhteen vuoden aikana saatavat tulot ja jakamaan ne vuoden aikana maksuun tulevilla kuluilla. Koska haluan kuitenkin pelata varman päälle, aion laskea tulot sellaisen skenaarion mukaan, jossa menettäisin jostain syystä työkykyni. Mielestäni se olisi nykyisessä tilanteessa ehkä ikävin skenaario (ainakin ikävin sellainen, jossa olisin itse tilanteessa mukana. Kuolema olisi tietysti todennäköisesti ikävämpi, mutta siihenkin olemme teoriassa vakuutuksin varautuneet niin, ettei koko talous romahtaisi).

 "Rahoitusomaisuuteni" muodostuu siis pankissa olevista rahoista, alle vuoden korkosijoituksista ja osinkotuotoista. Nämä ovat todellisia toteutuneita lukuja. Lisäksi laskuissa käytän todellisen vuoden nettopalkan sijaan arvioitua vuoden sairauspäivärahaa.

"Lyhytaikaisiin velkoihin" lasken suurinpiirtein kuukaudessa elämiseen tarvittavan rahamäärän (ruuat, bensat, vaatteet, "normaalit" laskut jne) kerrottuna kahdellatoista, vuoden aikana erääntyvät asuntolainen lyhennykset ja -korot sekä yhtiövastikkeet, vakuutusmaksut, lasten päivähoitomaksut (oletan etten heitä työkyvyttömänä pystyisi myöskään kotona hoitamaan) sekä muut toistuvat kulut.

Oma maksuvalmiuteni tällä skenaariolla olisi suurinpiirtein 0,84. Tavoitteni olisi vähintään 1 eli tämä laskutoimitus kertoo siitä, että minun olisi syytä kasvattaa nopeasti käyttöön saatavien säästöjeni määrää jonkin verran. Tiestysti tässä skenaariossa myös kulut laskisivat, koska minun ei todennäköisesti tarvisi autoilla joka päivä, mutta laskelma toimii mielestäni kuitenkin hyvänä harjoitelmana. Ihanteellisinta olisi toki kattaa tämä puuttuva rahamäärä osinkoina, mutta nopeammin säästän ensin tarvittavan summan, joka ei onneksi ole järjettömän suuri.

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2015

Pienpanimoistako seuraava kupla?

Olutharrastajan sydän on ilahtunut useaan otteeseen viime aikoina. Markettien oluttarjonta on monipuolistunut ja hyllyihin on ilmaantunut uusia suomalaisia pienpanimo-oluita. Panimoita onkin perustettu pitkin maata ja osakeantejakin on nähty. Pörssiin näistä yhtiöistä ei tietysti ole vielä ollut, vaikka Suomen suurin pienpanimo Laitila Privanetin listalla jo onkin.

Toistaiseksi panimoiden toiminta onkin enemmänkin pienen harrastajajoukon puuhailua kuin suuren rahan bisnestä, mutta on silti hyvä huomioida, että nykyisessä talousahdingossa pienpanimot ovat yksi harvoja kasvavia aloja Suomessa. Isommat panimoyhtiöt eivät toistaiseksi ole osoittaneet intoa ostella näitä pienempiä toimijoita, sillä niiden liiketoiminnalle pienpanimotuki on erittäin keskeinen seikka. Tämän näkee käytännössä jo siinä, että esimerkiksi Laitilan tuontomäärä on viime aikoina vakiintunut sellaiseksi, että panimo pystyy tukea nauttimaan. Toisaalta pienpanimoala on houkutellut myös nimekkäämpiä sijoittajia, kuten Hartwallin sukua.

Miksi sitten väitän, että kyseessä voisi olla seuraava kupla? En usko, että näemme tilannetta, jossa näitä panimoita listautuu järjettömillä arvostuksilla pörssiin. Sen sijaan osakeanteja uskon jatkossakin tulevan. Pankkien rahoitus on tiukalla, mutta olutharrastajien kukkaronnyörit ovat löyhemmässä. Kuuluisin esimerkki tästä on tietysti skotlantilainen BrewDog, jonka osakeannista ja siihen liittyvistä arvostustasoista kirjoittelin hetki jutun.

Mutta kyllä Suomessakin osataan. Oululainen pienpanimo Sonnisaari on käynnistänyt osakeannin. Yhtiö tarjoaa merkittäväksi vähän päälle 1800 B-osaketta 150 euron hintaan (yhteensä näitä B-osakkeita on 2000). Mielestäni hieman erikoista tässä on se, ettei näillä B-luokan tiketeillä ole lainkaan äänivaltaa ja osinkoonkin ne oikeuttavat vain puolittain. Perustajien A-osakkeita on 10 000 kappaletta. Karkealla laskutoimituksella yhtiön arvoksi saadaankin 3,3 miljoonaa euroa (10 000 x 300 + 2000 x 150, enkä ole tässä huomioinut edes vielä sitä, että todennäköisesti äänivallastakin jotain maksettaisiin). En tietysti tiedä mitään yhtiön valmistusmääristä, mutta ilmeisesti myyntiä on tällä hetkellä vain pariin ravintolaan.

Vertailun vuoksi Pyynikin käsityöläispanimon annissa osakkeita tarjottiin merkitäväksi 160 euron kappalehintaan. Yhtiöllä on muistaakseni noin 4000 B-osaketta ja parisensataa A-osaketta, joilla on enemmän äänivaltaa, mutta yhtäläinen osuus voitonjakoon. Yhtiön arvo olisi tämän mukaan reippaasti alle miljoonan, vaikka yhtiön oluita saa jo melko laajalti sekä ravintoloista että marketeista.

Uskoisin, että panimoita alkaa kohta olla jo enemmän kuin kysyntää on. Hintakilpailukin on jo käynnistynyt kun Saimaan panimo laski oluidensa hintoja. Saa nähdä millaisilla arvostuskertoimilla osakeanteja jatkossa toteutetaan. Henkilökohtaisesti olisin mielelläni mukana tukemassa suomalaista pienpanimoalaa, mutta en kuitenkaan mihin tahansa hintaan. Lisäksi tuotteiden täytyy toki olla kunnossa.

torstaina, syyskuuta 17, 2015

Lisää sijoituskirjallisuutta haltuun

Tuli lukaistua toinenkin sijoittamista käsittelevä kirja: Kim Lindström - Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä. Kirja ei ehkä lukunautintona yltänyt aivan edellisen lukemani teoksen tasolle, mutta sijoittamisesta kiinnostuneelle se tarjosi mielenkiintoisen katsauksen lähihistoriaamme.

Olen ollut havaitsevinani, että viime aikoina Nordnet-blogin jutuista nimenomaan Kim/Tom Lindtrömin kirjoitukset ovat olleet lukemisen arvoisia. Oksaharju tuntuu olevan keskittynyt lähinnä toistelemaan aivan aloittajille suunnattuja tunnuslukukatsauksia ja pari muuta uudempaa kirjoittajaa näyttävätkin vielä niin poikasilta, etten oikein osaa heidän sanaansa painavana pitää (muistan toki itsekin kun joskus viime vuosikymmenellä minulta omassa työssäni hieman leikkimielisesti kyseltiin olenko vielä rippikoulua mahtanut käydä. Vaan taakse ovat ne ajat jo jääneet... Harvenevissa hiuksissani olen jo kauhukseni harmaatkin ollut bongaavinani). Tällä perusteella Lindtrömin kirja kuitenkin kirjastosta käteeni tarttui.

Yleisenä havaintona huomasin ettei kirjaa oltu ehkä kovinkaan moneen otteeseen ajatuksella oikoluettu. Samat asiat toistuivat täysin samoissa sanamuodoissa parissa tai jopa kolmessakin luvussa. Muutoinkin kyseessä vaikutti olevan ehkä enemmänkin omien muistiinpanojen pohjalta tehty pienehkölle piirille suunnattu teos, kuin mikään suurelle yleisölle suunnattu muistelmateos skandaalipaljastuksineen. Nimiäkin sivuilla vilisi siihen tahtiin etten itse ainakaan oikein pysynyt aina kärryillä kuka oli kukakin.

Nykypäivän sijoittajalle tuntuu perin kummallisesta se, ettei sisäpiiritiedon hyödyntämistä vielä 70-luvulla pidetty laittomana tai edes moraalisesti erityisen tuomittavana. Muutoinkin kuvaus vuosikymmenten takaisesta toiminnasta ei pistä yhtään ihmettelemään sitä, mikseivät esimerkiksi omat vanhempani minun iässäni harkinneet sijoittamista, vaikka heillä silloin ilmeisesti hieman rahaa säästössä olikin (80-luku olikin sitten heillä jo selvästi tiukempaa 90-luvun lamasta puhumattakaan).

Kirjassa itse sijoitustoimintaa käsitellään varsin pintapuolisesti, mutta tulin ajatelleeksi, että ehkä salkkuuni voisi joku hyvä varainhoitoon suuntautunut yhtiökin sopia. Taaleritehdasta olen hieman sillä silmällä jo jossain välissä vilkaissutkin, mutta Lindströmin kirjan luettuani taidan olla entistäkin vakuuttuneempi siitä, ettei se minulle sovi. Syitä on kaksi: varainhoidossa tärkeää on ehdottoman osaavat salkunhoitajat ja johto ja nimiä googlettaessani törmäsin erääseen nimeen, josta Lindström ei kirjassaan kovinkaan myötämielisesti kerro. Lisäksi Taaleritehtaan rahastot sisältävät varsin trendikkäitä kohteita, kuten tuulivoimaa. En kuitenkaan tiedä kuinka kestävällä pohjalla nämä toimialat ovat, joten sijoituskohde ei oikein minulle sovellu.

Lindtrömin kirjaa suosittelen lukemiseksi kaikille, joita kiinnostaa kotipörssimme (ja hieman myös Tukholman) lähihistoria. Lukijan on kuitenkin syytä varautua siihen, että paikoitellen teksti voi olla hieman kuivakkaa, vaikka välillä draaman kaartakin menestyksekkäästi luodaan. Aion etsiä käsiini myös muita Lindströmin kirjoittamia teoksia, sillä kaiken kaikkiaan Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä oli mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua tekstiä.

tiistaina, syyskuuta 15, 2015

Tapaus Bittium: Mitä tämä on?

Heti alkuun täytyy myöntää etten ole kovinkaan tarkasti aiemmin seuraillut Elektrobitiä tai Bittiumia. Mielenkiintoni kuitenkin heräsi viimeaikaisen uutisoinnin vuoksi. Mitä ihmettä yhtiö oikein suunnittelee? Täytyypä yrittää ottaa selvää.

Aloitetaan nyt kuitenkin ensin siitä mitä Bittium varmasti tekee. Yhtiön kotisivut kertovat asiasta tällaista:

"Bittium Oyj oli aikaisemmalta nimeltään Elektrobit Oyj, jonka nimi muuttui Bittium Oyj:ksi 1.7.2015 alkaen yhtiön myytyä Automotive-liiketoimintansa ja Elektrobit-nimeen liittyvät oikeudet 1.7.2015."

"Bittium on erikoistunut luotettavien ja turvallisten viestintä- ja liitettävyysratkaisujen kehittämiseen käyttäen uusimpia teknologioita ja pitkäaikaista ja syvällistä radioteknologian osaamistaan." "Bittium tarjoaa innovatiivisia tuotteita ja tuotealustoihinsa perustuvia asiakaskohtaisia ratkaisuja puolustus-, turvallisuus- ja muille viranomaismarkkinoille, IoT- markkinoille (Internet of Things) sekä teollisuuden käyttöön. Langattoman tietoliikenteen markkinoille ja muille yrityksille, jotka tarvitsevat langatonta yhteyttä laitteisiinsa, Bittium tarjoaa tuotekehityspalveluita perustuen uusimpiin langattomiin teknologioihin ja käyttösovelluksiin. Lisäksi Bittium tarjoaa korkealaatuisia tietoturvaratkaisuja mobiililaitteisiin ja kannettaviin tietokoneisiin."


Olin seuraavaksi aikoinut analysoida eri analyytikoiden tulevaisuuden odotuksia Bittiumin liiketoiminnan arvosta. Sen jälkeen olin ajatellut kirjoittaa nyt käsillä olevasta erikoistilanteesta. Onneksi päätin lykätä kaiken tämän työn hieman myöhemmäksi, sillä tänä aikana Sijoittaja.fi on jo tehnyt oikeastaan koko homman. Jutun voi lukea täältä: Bittium (ent. Elektrobit) aloittaa massiiviset omien osakkeiden ostot – näin sijoittajana hyödyt erityistilanteesta.

Jujuna tässä kaikessa on ilmeisesti se, että vanhat omistajat pystyvät nyt myydä osakkeensa hyödyntäen hankintameno-olettamaa ilman, että heidän tarvitsee murehtia suurten myyntien vaikutuksesta osakekurssiin. Piensijoittajalla saattaa olla mahdollisuus hyötyä tästä tilanteesta, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että jotkut ovat jo hyvää vauhtia poimimassa näitä sadan dollarin seteleitä pörssin lattialta. Bittiumin kurssi onkin noussut eilisestä 4.92 eurosta 5,09 euroon tätä kirjoitetettaesssa. Taidankin jäädä omalta osaltani seuraamaan tätä tilannetta sivusta, sillä en tunne yhtiötä riittävästi, jotta olisin valmis hankkimaan osakkeita edes lyhyen aikavälin voittoa tavoitellen. Aina on kuitenkin riskinä se, ettei kaikki mene kuten on suunniteltu.

sunnuntaina, syyskuuta 13, 2015

Sijoitusklassikot haltuun: Sattuman kauppaa Wall Streetilla

Luin pitkästä aikaa sijoittamista käsittelevän kirjan. Vuorossa oli Burton G. Malakielin Sattuman kauppaa Wall Streetilla. Kyseessä lienee jonkinasteinen sijoituskirjallisuusklassikko, mutta en ollut siihen aiemmin sattunut törmäämään. Nyt bongasin sen kirjaston hyllystä perjantaina ja tänään puolilta päivin olin saanut kirjan noin 400 sivua kahlattua läpi. Melko helppolukuista ja myös koukuttavaa tekstiä siis.

Kirjassa käsitellään melko kattavasti erilaisia sijoittamiseen liittyviä teorioita, jotka olivat minulle jo ennestään melko tuttuja. Näitä valotetaan usein mielenkiintoisten esimerkkien avulla. Lukija saa kaupan päälle myös melko kattavan kuvauksen siitä, miten Yhdysvalloissa eläkejärjestelmä toimii.

Yhdestä seikasta olen kuitenkin kirjoittajan kanssa hieman eri mieltä. Kirjoittaja suosittelee suurimmalle osalle sijoittajia indeksirahastoja ja siihen kenelläkään tuskin lienee mitään lisättävää. Sellaisille, jotka haluavat tehdä omat osakesijoituksensa suoraan ja yrittää näin voittaa indeksin tai edes pärjätä sille kohtuullisesti, kirjoittaja kuitenkin suosittelee päivittäiseksi tai viikottaiseksi lukemiseksi (ilmeisesti) tunnetuimpia talouslehtiä. Jotenkin itse näkisin asian niin, että tällöin sijoittajalla voisi olla mahdollisuus indeksituottoon poislukien kulut, mutta jos tosiaan haluaa yrittää voittaa indeksin niin pitäisi tehdä jotain toisin kuin muut tekevät. Sitä tuskin edesauttaa lukea samoja lehtiä, mitä ammattilaisetkin ehkä lukevat.

Olenkin päätymässä enemmänkin sen kannalle, että omaa tietään kulkevan piensijoittajan kannattaa lueskella ajatuksen kanssa sellaisten pienten yritysten tilinpäätöksiä, jotka eivät ole analyytikoiden seurannassa. Lisäksi internetin syövereistä saattaa esim. blogeista ja joskus myös esim. Seeking Alphasta löytyä rahanarvoisia vinkkejä ja analyysejä, jotka saattavat ohjata pienten ja/tai syystä tai toisesta aliarvostettujen (ja yleensä pienen vaihtonsa myötä ammattimaisten sijoittajien ulottumattomissa olevien) firmojen osakkeiden äärelle. Tämä sijoitustyyli ei mielestäni ole myöskään ristiriidassa tehokkaiden markkinoiden teorian kanssa, sillä tehokkuus tuskin ulottuu täysimääräisenä näihin vähän seurattuihin osakkeisiin.

Analyytikoista Malakielilla ei ole juuurikaan positiivista sanottavaa suurinta. Ehkäpä juuri kirjassa kuvatut kytkökset analyyseja tuottavien ja esimerkiksi listautumisanteja järjestelevien tahojen välillä selittävät myös esimerkiksi sen miksi Inderesin analyysit esimerkiksi Oravan kohdalla ovat niinkin neutraalit. Rivien välistä pystyy toki lukemaan mistä on kyse, mutta taitaapa olla niin, että moni tulee vielä Kurren kanssa raskaasti pettymään ja analyysit kiroamaan.

Kirjan perusteella päätin kuitenkin ottaa asialistalle REIT:in tutustumisen aiempaa syvällisemmin. En välttämättä ole niitä aivan heti hankkimassa, mutta jossain vaiheessa niitäkin lienee järkevää salkkuun sisällyttää. Technopolista tosin olen jo jonkin aikaa seurannutkin, vaikkei se aivan puhdasverinen REIT olekaan.

Sijoita ETF:iin ilman välityspalkkioita

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2015

Miksi en pidä Nordeaa riskittömänä sijoituksena

Viimeksi Nordeasta kirjoittaessani kerroin myyneeni osakkeet pois. Analyysini yhtiön ylihinnoittelusta piti ehkä paikkaansa, kurssi on myyntihetkeksi tippunut 11,74 eurosta nykyiseen 10,73 euroon. Toisaalta tein ehkä virheen hankkiessani Fortumin osakkeita tilalle juuri ennen kurssilaskua. Ajallinen hajauttaminen pääsi taas unohtumaan.

Viime aikainen kurssien lasku on tuonut Nordean arvotuksen taas houkutelevammalle tasolle. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että suurimpien alennusmyyntien (eli alle 10 euron tason) aika on jo ainakin hetkeksi ohi.

Nordean P/b-luku on tällä hetkellä 1.43 ja jos uskoo yhtiöllä olevan pitkällä aikavälillä mahdollisuus noin 15% oman pääoman tuottoon, niin arvostus on vielä hiukan alakanttiin. Osinkotuottokin lienee päälle kuuden prosentin, jos yhtiö odotusten mukaisesti jatkaa osingon nostoaan.

Vaikuttaa hyvältä. Nykyisessä matalan koron maailmassa jopa niin hyvältä, että saattaisin tuntea houkutusta ottaa lainaa ja ostella sillä Nordaa. Jos siis harrastaisin velkavipua. Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen pysytellä siitä erossa. Ainakin niin, että käyttäisin osakkeita lainan vakuutena. Perusteluni on lyhykäisyydessään se, että minulle sijoittaminen on harrastus, enkä halua harrastukseni vuoksi saada ylimääräistä stressiä. Lisäksi uskon mm. Anders Oldenburgin ja Warren Buffetin varoituksia: 1, 2.

Nordeaan liittyy mielestäni kuitenkin myös riskiaspekti, jota ei mielestäni erityisen usein olla nostettu esille esimerkiksi yhtiön osinkotuotosta keskusteltaessa. Anders Oldenburg on kirjoittanut Phoebus-blogissaan useampaan otteeseen pankeista ja niiden liiketoimintaympäristöstä. Vaikka pankit ovat hyvinä ja kohtuullisena aikoina tasaista tuottoa tarjoavia sijoituksia, eivät ne kuitenkaan ole erityisen defensiivisä. Kriiseissä pankit tarvitsevat usein tukea jostain. Joko omistajiltaan tai muualta.

Vaikkei tämä Oldenburgin kirjoitus varsinaisesti Nordeaa koskekaan, on sen sisältö minusta hyvää luettavaa siihen sijoittaneille: "Suurempi ongelma kuitenkin on, että vakavaraisuusmalli, joka perustuu pankin omaan lähihistoriaan, on kovin myötäsyklinen. Kun ajat paranevat, malli näyttää hiljalleen pienenevää pääoman tarvetta, samalla kun liiketoiminta kerryttää yhä nopeampaan tahtiin pääomaa tuloksen kasvaessa. Huonojen aikojen koittaessa malli vaatii lisäpääomaa juuri silloin, kun liiketoiminta on tappiollista eikä kerrytä pääomaa vaan syö sitä."

Vaan mikä sitten saattaisi aiheuttaa tällaisen huonojen aikojen koiton? Tulevaisuutta lienee mahdotonta ennustaa, mutta mielestäni Ruotsissa saattaa muhia melkoinen asuntokupla. Vai mitä olette mieltä 125 vuoden asuntolainasta, jota ei ole ollut tarkoituskaan lyhentää? Jatkossa tilanne tosin tulee muuttumaan: Ruotsiin säädetään uusi laki: Asuntolainoja lyhennettävä

Omistan itsekin Nordeaa edelleen Sampon myötä, enkä siitä ole eroon ajatellut hankkiutua. Mielestäni riskien tiedostaminen on kuitenkin olellinen osa hyvää sijoitussuunnitelmaa.

perjantaina, syyskuuta 04, 2015

Lisää Fortumia

Nordnetin 1 €:n päivä tuli ja meni. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut ehkä jopa käydä jotain pientä päiväkauppaa verotuksellisessa mielessä, mutta eilinen oli kaiken kaikkiaan niin kiireinen päivä ettei moiseen jäänyt aikaa. Muutoinkin kiirettä on pitänyt ja sen myötä myös blogikirjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Rahatilannekin on ollut viime aikoina sen verran tiukka etten ole juurikaan osakkeita ostellut. Eilen kuitenkin tilille tipahti sopivasti sivutyöni palkka, jotka päädyin tarjouspäivän myötä laittamaan Fortumin osakkeisiin. Yleensä olen kulujen vuoksi ostellut sivutuloilla jotain sopivaa rahastoa, mutta Nordnetin tarjous muutti tämän tilanteen hetkellisesti. Fortum tuntuu tällä hetkellä olevan varsin maltillisesti hinnoiteltu, vaikkei mitään suurempaa nousuakaan toisaalta ole aivan hetkeen näköpiirissä.