Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

lauantaina, joulukuuta 27, 2014

Sijoitussuunnitelman tarkastelu jatkuu

Joulu on juhlittu ja kinkku lähes syöty. Olen pitänyt pari päivää taukoa sijoitusuutisten ja blogien lukemisesta ja keskittynyt aivan täysin muuhun eli yhdessäoloon, syömiseen ja pienemmässä määrin myös juomiseen: Nøgne ei pettänyt ja Imperial Rye Porter oli varsin mainiota.

Tänään kuntosalilla kinkkua sulatellessani tulin ajatelleeksi taas sijoitussuunnitelmaani. Jonkin verran ajatuksia herätti myös tämä Kauppalehden Aloittelijan palstalta löytyvä keskustelu. Sisällön voisi tiivistää niin, että moni esittää hyviä pointteja sekä rahastoihin sijoittamisen puolesta, että suorien osakesijoituksien puolesta. Omaan suunnitelmaani molemmat kuuluvat, mutta syystä tai toisesta erityisesti kehittyneiden markkinoiden rahastot ovat jääneet aika pienelle osuudelle. 

Kun viimeksi kirjoitin sijoitussuunnitelmastani epäröin useammankin salkkuyhtiöni kanssa sitä ovatko ne oikeasti laatuyhtiöitä. Asioita pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mikäli suurta (ja sitten analyytikoiden aktiivisesti seuraamaa) yhtiötä ei yleisesti pidetä laatuyhtiönä, ei minulla todennäköisesti ole perusteltua syytä väittää toista. Näin ollen en jatkossa enää lue Alma mediaa tai Yaraa laatuyhtiöksi. Aion jatkossa luokitella suorat osakesijoitukseni neljään eri kategoriaan, jotka ovat laatuyhtiöt, erikoistilanteet, pienet (mutta tuloksentekokykynsä osoittaneet) kasvuyhtiöt sekä pienet uransa alkupuolella ovat listaamattomat yhtiöt.

Laatuyhtiöihin luen jatkossa Aflacin, Atrionin, Fenix Outdoorin, Fortumin, IBM:n, Nokian renkaat, Nordean, Praxairin, Revenion, Sampon ja Tikkurilan. Nämä 11 (tulevaisuudessa mahdollisesti n. 12-13) yhtiötä muodostavat salkkuni selkärangan ja niiden osuus on tällä hetkellä 47% salkustani. Jatkossa osuus tosin tullee hieman pienemään hajautuksen myötä. Mielestäni kaikillä näistä yhtiöstä on kestävää kilpailuetua.

Erikoistilanteisiin luen Alma median, Munksjön sekä Yaran ja Stockmannin. Alma median uskon tällä hetkellä olevan hinnoitellun edullisemmin kuin mikä yhtiön pitkän aikavälin potentiaali on. Yhtiö on ainakin osin saavuttanut sähköisessä liiketoiminnassaan kilpailuedun, joka perustuu verkostovaikutukseen. Munksjön listautumisesta olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Tällä hetkellä rinnakkaislistaus Tukholmaan näyttää poistaneen ainakin osan aliarvotuksesta ja mielenkiinnolla seuraan saavuttaako yhtiö tulevaisuudessa tavoittelemansa 12% käyttökatteen. 

Yaran kohdalla päädyin hankkimaan yhtiötä, kun arvostus vaikutti olevan matala. Täytyy kuitenkin todeta, että en usko pystyväni ennustamaan (ainakaan markkinoita ja niitä seuraavia analyytikoita paremmin) mihin suuntaan Yaran liiketoiminta jatkossa kehittyy. Tällä hetkellä Yara on mukavasti plussalla salkussani ja olen alkanut harkita sen myymistä. Tilalle hankkisin ehkä Nordnetin Norja Superrahastoa (syynä tähän olisi myös verotekniset syyt, joiden vuoksi Yaran osinkoja verotetaan melko raskaalla kämmenellä). Stockmannin olen sijoittanut erikoistilanteisiin, koska sitä hankkiessani laskeskelin osien summan olevan korkeampi kuin osakekurssi (joka on arviostani laskenut 40%). Laskelmani ovat olleet selvästi virheelliset (kuten tästä merkinnästä voi lukea). Seppälän arvo on selvästikin negatiivinen ja uuden strategian myötä osakeantikin saattaa olla edessä. Yhtenä vaihtoehtona pidän sitä, että myisin noin puolet osakkeistani ja kuittaisin tappioilla Yaran myyntivoitot. Ihan kaikkia en viitsi myydä, sillä uskon edelleen, että yhtiön osien arvo on korkeampi kuin yhtiön osakkeiden markkina-arvo tällä hetkellä. Valitettavasti tappiollinen liiketoiminta syö jatkuvasti tuota arvoa ja sitä ei tietysti saada täysimääräisenä esiin, jos syystä tai toisesta jouduttaisiin pakkomyynteihin.

Yhteensä erikoistilanteet muodostavat salkustani noin 10% osuuden. Jatkossa osuus saa hieman laskea, mutta aion silti jatkossakin ajoittain sijoittaa tilanteisiin, joissa katson potentiaalisten tuottojen olevan riskin ottamisen arvoisia. Tätä kai joku voisi pelisalkuksikin nimittää, mutta mihinkään päiväkauppaan en aio silti alkaa.

Sitten on jäljellä vielä kategoria pienet kasvuyhtiöt. Näiltä yhtiöiltä vaadin, että niillä on näyttöä liiketoiminnan kannattavuudesta eli tappiollisiin start-upeihin en ole ajatellut sijoittaa. Pieniksi kasvuyhtiöiksi olen luokitellut Doron, First Internet Bancorpin, Protector Forsikringin, Restamaxin ja Siilin. Sijoittaessani tällaisiin yhtiöihin olen ottanut kriteeriksini, että minun pitää pystyä perustelemaan miksi uskon firman olevan parempi kuin millaisena Mr. Markkina sen näkee (eli miksi uskon voivani saavuttaa ylituottoja kyseiseen firmaan sijoittamalla). Doron ja INBK:n kohdalla tilanne ei ollut tämä kun hankin osakkeita ensimmäisen kerran. Yhtiöitä jonkin aikaa seurailtuani uskon kuitenkin, että markkinoiden näkymys molemmista on välillä ollut turhankin pessimistinen. Yhteensä pienet kasvuyhtiöt muodostavat yli 17% salkustani ja niiden osuutta aion jatkossa vähentää ohjaamalla säästöjä muualle.

tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Sijoitusten ja sijoitussuunnitelman tarkastelua

Aiemmin sijoitussuunnitelmasta kirjoittaessani kerroin millaisia maantieteellisiä ja toimialakohtaisia painotuksia olen yrittänyt noudattaa. En kuitenkaan muistaakseni ole avannut sen tarkemmin sitä, millä periaatteella valitsen sijoituskohteeni.

Olen määritellyt strategiakseni hankkia laatuyhtiötä koosta riippumatta kohtuulliseen hintaan. Ostot suoritan ajallisesti hajauttaen. Nämä laatuyhtiöt olen ajatellut omistaa pitkään. Lisäksi aion hankkia pienempia, institutionaalisten sijoittajien ulottumattomissa olevia, kasvavia yrityksiä jos hinta on mielestäni houkuttelevalla tasolla. Yksittäisen yrityksen painon pyrin pitkällä aikavälillä pitämään maksimissaan noin 10%:ssa ja minimissään noin 3%:ssa. Tavoitteeni on sijoittaa maksissaan noin 25 yritykseen, sillä enempää en pysy millään seuraamaan. Ehkä noin 20 voisi olla sopiva määrä. Tämän lisäksi olen ajatellut sijoittaa pienellä painolla muutamaan uransa alkutaipaleella olevaan mielenkiintoiseen listaamattomaan yritykseen. Tällä hetkellä näitä sijoituksia on salkussani 3 kappaletta ja niiden yhteispaino on noin 1,5% eli melko merkityksetön.

Mikä sitten on laatuyhtiö? Se onkin jo visaisempi kysymys. Buffet suosittelee sijoittamaan yhtiöihin, joilla on kestävä kilpailuetu, alalle tulo on vaikeaa ja yhtiöllä on kyky hyvään oman pääoman tuottoon. Lisäksi yhtiö ei saisi olla liian velkaantunut. Seligsonin Phoebus-rahastoa hoitava Anders Oldenburg kertoo sijoitusstrategiastaan Phoebus-blogin merkinnässä vuodelta 2007: "Jos onnistun löytämään oman toimialansa kannattavimpia yhtiöitä, joiden kasvunäkymät ovat kohtuulliset ja joiden kilpailuetu on pysyvä, jotka ovat vakavaraisia ja ennen kaikkea, joiden yritysjohto on poikkeuksellisen hyvä - ja jos vielä voin ostaa nämä jotakuinkin järkeviin hintoihin - se riittää!" "Järkevä hinta useimmiten edellyttää, että muut eivät pidä yhtiöitämme aivan yhtä hyvinä kuin minä. Mutta huomaavatko markkinat yhtiöiden laadun vuodessa, viidessä vuodessa vai myöhemmin, ei minua erityisemmin kiinnosta." 

Kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselta, mutta kuinka arvioida kestävää kilpailuetua? Lainsäädännöillä on tapana muuttua, patenteilla raueta ja teknologialla kehittyä tavoilla, joita on vaikea ennustaa vaikkapa kymmenen tai viidentoista vuoden päähän. Historia voi antaa jotain perspektiiviä asioihin, mutta kuuluisan kliseen mukaan se ei ole tae tulevasta. Alalle tulon hankaluudesta, oman pääoman tuotosta ja yhtiön velkaantuneisuudesta sentään pystyy kohtuullisen helposti informaatiota löytämään. Yritysjohdon arvioiminen on sitten ainakin minulle melko hankala tehtävä. Myös järkevä hinta on jonkin verran tulkinnanvarainen asia, eikä sen määrittäminen ole ainakaan aloittelijalle mikään helppo tehtävä. En myöskään keksi oikein muita tilanteita kuin yhtiöistä riippumattomat markkinaympäristön heikentymiset ja niistä aiheutuvat paniikkimyynnit, jolloin suuria ja analyytikoiden seuraamia yrityksiä voisi ehkä hankkia alennuksella.

Entäpä sitten pienemmät kasvuyritykset? Miksi hankkisin niitä löysemmin kriteerein kuin suurempia yrityksiä? Yksi tekijä saattaa olla se, ettei pieni yritys ole toiminut vielä kovinkaan pitkää aikaa ja näin ollen menestystä ei voi arvioida historian perusteella. Toisaalta en välttämättä aio omistaa kaikkia kasvuyrityksiä kovin pitkäaikaisesti vaan saatan harkita myös osakkeiden myyntiä, mikäli arvioimani aliarvostus purkautuu. Suoranaisiin käänneyhtiöihin taidan kuitenkin jatkossa välttää sijoittamista. Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt sijoittamaan kertaalleen myös erikoistilanteeseen.

Millaisiin yhtiöihin olen sitten muutoin kuluneen puolentoista vuoden aikana sijoittanut? Salkkuni suurista tai keskisuurista yhtiöstä laatuyhtiöiksi (harva kuitenkaan täyttää kaikkia laatuyhtiön kriteereitä) olen luonnehtinut Alma median (tästä voinee olla montaa mieltä, mutta mielestäni kyseessä on media-alan paras toimija Suomessa), Nokian renkaat, Aflacin, Sampon, Nordean (tämäkin arvio saattaa olla väärä, sillä uskoakseni ainakin Handelsbanken on parempi), IBM:n, Fortumin, Praxairin, Fenix Outdoorin sekä Tikkurilan. Pienistä yhtiöstä laadukkaina pidän Atrionia ja kenties myös Restamaxia (saa nauraa, mutta yhtiö on käsittääkseni kannattavampi kuin ravintola-ala Suomessa keskimäärin ja yhtiöllä alkaa olla myös mittakaavaetua. Johdon kyvykkyydestä en tosin ole aivan 100% vakuuttunut). Myös Protector Forsikringista, First Internet Bancorpista ja Reveniosta saattaa olla kehittymässä laatuyhtiöt. 

Siili on selvästi pieni kasvuyhtiö, jonka laadusta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Epäilen kuitenkin ettei sillä tule mitään erityisempää kilpailuetua olemaan ja en ole aivan varma soveltuuko se kuitenkaan sijoitusstrategiaani. Saatan ehkä päätyä myymään osakkeet jos arvostus jonain päivänä on kohdallaan. Doro ei myöskään täytä ainakaan tällä hetkellä laatuyhtiön kriteereitä ja siihen sijoittaminen oli selvä virhe. Yhtiö on kuitenkin viime aikoina tehnyt mielenkiintoisen kaupan, jonka myötä yhtiö laajentaa liiketoimintaansa iäkkäiden digitaalisiin hoivapalveluihin. 

Yaran suhteen en oikein osaa päättää onko kyseessä laatuyhtiön piirteitä sisältävä firma vai pelkkä bulkkituottaja. Yhtiön johtoa pidän ainakin osaavana. Munksjö taas edustaa eräänlaista erikoistilannetta. Lisäksi pidän sen pitkän aikavälin näkymiä vähintäänkin kohtuullisina. Aika näyttää tuleeko Munksjö jäämään salkkuuni pitkäaikaiseksi omistukseksi.

Ja sitten on jäljellä vielä yksi yritys, jota olin laadukkaaksi luullut: Stockmann. Nyt lienee jo selvää että arvioni oli väärä. Jatkossa tilalle pitänee keksiä jotain muuta. H&M ei minua kiinnosta, Axfoodin arvostus on tällä hetkellä melko järjetön ja Keskokaan ei oikein innosta. 

Laatuyhtiöiden osuus koko sijoitusvarallisuudestani on prosentteina mitattuna tällä hetkellä noin 42%. Kaikista osakeomistuksista ne kuitenkin muodostavat yli puolet. Jatkossa osuus saisi olla mieluusti ainakin 70% osakeomistuksista ja aionkin jatkossa keskittää ostoja kahteen ruplan runtelemaan laatuyhtiöön. Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa lisäilemään salkkuuni myös paria muuta pidempään kiikarissa ollutta laatuyhtiötä.

Tämän kirjoituksen myötä haluan myös toivottaa lukijoille oikein hyvää ja rentouttavaa joulua! Ja loppuun vielä olutsuositus joulupöytään: Alko on saanut valikoimiinsa kertaerän norjalaista Nøgne Ø Imperial Rye Porteria, jonka pitäisi olla erityisen maistuvaa.

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2014

Onko tässä mitään järkeä? Sijoitussuunnitelman tarkastelua.

Aloitin sijoittamisen noin puolitoista vuotta sitten. Alkuun suorien osakesijoitusten piti olla vain pieni mauste indeksiosuusrahastojen rinnalla. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että innostuin yhtiöiden seuraamisesta ja säästöön kertyneet rahat ovat ohjautuneet enimmäkseen suoraan osakkeisiin. Jonkin verran olen kuitenkin hankkinut myös aktiivista Seligsonin Phoebus-rahastoa, joka muodostaa tällä hetkellä noin 4% osuuden koko sijoitusvarallisuudestani.

En ole aiemmin juurikaan kyseenalaistanut strategiaani, mutta jostain syystä viime aikainen Venäjän tilanne on saanut minut pohtimaan asioita. Tiedän, että minulla on edelleen oppirahat osittain maksamatta ja esimerkiksi Stockmann on ollut selkeä virhesijoitus ja siihen sijoittamalla olen syyllistynyt liialliseen luottamukseen omiin kykyihini. Myös Nokian renkaita ostin aivan liian aikaisessa vaiheessa, mutta uskon siitä huolimatta edelleen sen olevan pidemmällä aikavälillä todennäköisesti vähintäänkin kohtuullinen sijoitus.

Sijoitusomaisuuteni on melko pieni ja sijoittamiseen käytössä oleva aikani rajallinen. Miksi edes kuvittelisin voivani lyödä yhtiöitä vuosikausia kokopäiväisesti seuranneet sijoitusammattilaiset? Eikö minun kannattaisi valita joko joku sopiva indeksiosuusrahasto tai aktiivinen rahasto, johon rahani pistäisin? Todennäköisesti kannattaisi, jos ajatellaan pelkästään tuottoa. Ihminen ei kuitenkaan usein ole erityisen rationaalinen olento, enkä minä ole poikkeus.

Miksi en sitten tunnusta tappiotani ja myy osakkeitani ja osta tilalle vaikkapa Seligsonin Phoebusta (jonka strategiaan ja salkunhoitajaan luotan)? Syitä on useampia, mutta tärkein lienee se, että yhtiöiden seuraaminen ja osakkeiden omistaminen on minusta mielenkiintoista. Haluan olla pitkäaikaisena omistajana yhtiöissä, joiden liiketoimintaan uskon. Saattaa kuulostaa typerältä, mutta olen valmis uhraamaan potentiaalisia tuottoja tämän periaatteen vuoksi. Syynä tähän saattaa olla myös se, että en usko olevani pohjimmiltani ns. kunnon kapitalisti. Minusta esimerkiksi se, että Ponssen säilyttää tuotantoaan sitkeästi Vieremällä, tekee yhtiöstä houkuttelevan sijoituskohteen. Kunhan vaan hinta on kohdallaan.

En myöskään tavoittele sijoitustoiminnassani taloudellista riippumattomuutta. En usko saavani säästettyä niin paljoa, että pystyisin edes saavuttamaan sitäennen eläkeikääni ainakaan pelkillä osinkotuotoilla. Toisaalta pidän (useimmiten) myös työstäni ja en haluaisi sitä jättää. Jonkin verran lyhempää viikkoa voisin toki mieluusti tulevaisuudessa tehdä. En myöskään halua elää mahdollisimman nuukasti. Työssänikin olen huomannut, että elämä saattaa tuoda tulleessaan myös erittäin ikäviä yllätyksiä. Aion nauttia elämästäni juuri nyt, mutta toisaalta en koskaan ole saanut erityistä mielihyvää kuluttamisesta. Tämän vuoksi minua ei toisaalta haittaa laittaa osaa palkastani säästöön, mutta toisaalta esimerkiksi perheen kesälomareissuista en ole valmis tinkimään.

Kaiken tämän itsetutkiskelun jälkeen olen päättänyt jatkaa kuten ennenkin. Phoebusta aion ostella pikku hiljaa lähinnä sivutuloista säästöön jäävillä rahoilla. Sen osuus saisi kuitenkin kasvaa mieluusti jopa 10-20% salkusta, mutta se vaatisi nykyistä suurempia sivutuloja. Lasten säästöt olen kuitenkin jo aiemmin päättänyt ohjata suoraan indeksirahastoon. Omissa sijoituksissani pyrin jatkossa ottamaan markkinaympäristön siinä mielessä paremmin huomioon, että pyrin pitämään erityisen riskialttiilla markkina-alueilla (Venäjä, Valko-Venäjä jne) toimivien yritysten painon "neutraalissa markkinatilanteessa" suhteellisen pienenä ja kasvatan niitä sitten sopivien kriisien yhteydessä (kuten esim. juuri nyt Venäjän suhteen toimin).

Stockmannin suhteen en edelleenkään aio tehdä muuta kuin odottaa. En toisaalta aivan täysin ymmärrä Inderesin logiikkaa siinä, miksi yhtiön arvo olisi nyt selvästi matalampi (ainakaan pitkällä aikavälillä) kun yhtiö ei päättänytkään pistää Lindexiä myyntiin. Syykuussa Stockmannista kirjoittaessani en kuitenkaan olisi uskonut yhtiön tuloksen painuvan tappiolle jo tänä vuonna.

perjantaina, joulukuuta 19, 2014

Tilannekatsaus: First Internet Bancorp ja Stockmannin strategiapäivitys

Seeking Alphassa julkaistiin jälleen mielenkiintoinen artikkeli First Internet Bancorpista. Kyseessä on Pro-artikkeli, joka kuitenkin on ilmeisesti noin viikon ajan kaikkien rekisteröityneiden käyttäjien luettavissa.

Kuten kaikki yhtiötä seuranneet ovat varmasti huomanneet, ei osakekurssi viimeisen reilun vuoden aikana ole kehittynyt erityisen mairittelevasti. Yli 30 $ tasolta ollaan tultu alas 16,75 $ tasolle. Syynä tähän on ollut non-interest incomin (jota en nyt osaa oikein luontevasti suomentaa) ja sitä myötä EPS:n romahdus, joka alkoi näkyä tuloksessa viime vuoden Q3:lla. Romahduksen syynä pidetään käsittääkseni asuntolainojen uudelleenrahoituksen hyytymistä. Viime aikoina sekä on-interest income, että EPS ovat kuitenkin kääntyneet kasvu-urille ja on myös huomioitavaa, että net interest income on ollut jatkuvasti kasvussa. Jatkossa INBK aikoo asuntopuolella ilmeisesti keskittyä lähinnä uusiin asuntolainoihin, mikä lienee Jenkkien korkotason noustessa järkevää.

Seeking Alphan artikkelin kirjoittaja toteaa, että INBK on viime aikoina tehnyt satsauksia juuri asuntolainaliiketoimintaa, joka tuo pankille juuri tuota non-interest incomia (sivumennen sanoen Jenkkien asuntolainasysteemi poikkeaa käsittääkseni esim. suomalaisesta ja siitä löytyy tietoa esimerkiksi täältä). INBK on onnistunut voittamaan asuntolainoissa markkinaosuuksia ja jatkossa kun rakentamisen odotetaan elpyvän pitäisi yhtiön tuottojenkin kasvaa. First Internet Bancorp on myös onnistunut kasvattamaan talletuksia ilman, että yhtiön ydinvakavaraisuus (Tier 1) on laskenut.

Tulevaisuudessa kirjoittaja odottaa yrityslainojen (C&I lending) kasvun alkavan näkyä liikevaihdossa. Talouden vahvistumisen pitäisi nostaa korkoja ja INBK:n lainatuottoihin tämän ei kirjoittajan mukaan pitäisi vaikuttaa kovinkaan negatiivisesti. Lisäksi asuntomarkkinat saattavat tarjota positiivisia yllätyksiä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Kulu/tuottosuhteen yhtiön johto ennustaa voivan laskea jopa hieman 40% pintaan liiketoiminnan kasvaessa.

First Internet Bancorpin osake hinnoitellaan edellä kuvattuun potentiaaliin nähden edelleen varsin edullisesti p/b-luvun ollessa 0,8. Toki on huomiotava, että kuluvan vuoden ROE on ollut vain 4,5%. Tulevaisuus näyttää lunastaako INBK sille asettamani odotukset.

Myös Stockmannin leiristä kuuluu uutisia. Yhtiön strategiapäivitystä on odotettu ja nyt se on viimein julkaistu. Lindexin myynnillä on spekuloitu, mutta nyt julkaistu ohjelma ei sellaiseen viittaa: "Stockmann-konserni harjoittaa myös jatkossa vähittäiskauppaa keskittymällä omiin vähittäiskaupan brändeihinsä, Stockmanniin ja Lindexiin, sekä tarjoamalla liiketiloja muille toimijoille. Stockmannin strateginen tavoite on muuttaa sekä verkko- että kivijalkamyymälät vaivattomiksi ja inspiroiviksi ostospaikoiksi. Samanaikaisesti yhtiö aikoo vähitellen karsia tai luopua muista toiminnoistaan, joita ovat Hobby Hall, Stockmann Beauty ja Seppälä". "Stockmannin hallitus on tehnyt strategisen päätöksen keskittyä konsernin pääliiketoimintoihin, joita ovat Stockmann Retail, Real Estate ja Lindex".

Eli Lindex tulee jatkossa olemaan osa ydinliiketoimintaa. Edelleen voinee Anders Oldenburgin tavoin kyseenalaistaa sen, mitä yhteistä Lindexillä ja tavarataloilla on eli miksi ne niputetaan yhteen. Mielestäni näyttää selvältä ettei Stockmannilla oikein riitä paukkuja molempien kehittämiseen. Myöskään kiinteistöistä ei olla luopumussa: "Nykyiset tavaratalokiinteistöt Helsingissä, Pietarissa, Tallinnassa ja Riiassa säilyvät konsernin omistuksessa".

Seppälän suhteen yhtiö aikoo sulkea runsaasti myymälöitä: "Seppälän toimintoja karsitaan, ja jäljelle jäävät vain parhaiten menestyvät myymälät Suomessa ja Virossa." "Päätökset myymälöiden sulkemisista Suomessa ja niiden vaikutuksista henkilöstömäärään tehdään tammikuun loppuun mennessä. Virossa nykyiset myymälät jatkavat toimintaansa, mutta kaikki Latvian ja Liettuan myymälät suljetaan vuoden 2015 aikana."

Stockmannin uusi strategia ei sisältänyt odotetun kaltaisia toimenpiteitä, joihin esimerkiksi Lindexin myynti olisi ollut luettavissa. Markkinat eivät strategiasta pitäneet ja B-osakkeen kurssi oli eilen reilun 3% laskussa. Suurin kysymysmerkki itselleni on se, miten aiotut toimenpiteet aiotaan rahoittaa. Stockmannin omavaraisuusaste oli Q3-katsauksen aikoihin 39% ja nettovelkaantumisaste 114%. Veikkaampa ettei myöskään Inderes ole strategiaan tyytyväinen ja uskoisin Stockmannin pian putoavan Top3-listalta pois.

Stockmannin osuus on reippaan kurssilaskun myötä kuitunut noin 2% salkustani. Jälkikäteen arvioiden yhtiöön sijoittaminen näyttää selvästi olleen virhe, mutta toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että osien summa on todennäköisesti arvokkaampi kuin osakkeen hinta on tällä hetkellä. Pelkäämpä vaan pahoin, että uusittu strategia tarkoittaa osakeantia lähitulevaisuudessa.

Lisäys klo. 10.00: Inderes reagoi odottamallani tavalla ja tiputti Stockmannin Top3-listaltaan tämänpäiväisessä aamukatsauksessa.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2014

Joko veri virtaa?

Ruplan kurssi on viime päivinä ollut jyrkässä pudotuksessa ja sitä myötä myös monen Helsingin pörssin Venäjään kytköksissä olevan yhtiön osakekurssi on laskenut rajusti. Esimerkiksi Nokian renkaiden osakekurssi on laskenut viikossa hieman yli 23 eurosta hetkellisesti jopa alle 19 euron tasolle (tällä hetkellä kurssi on 19,29 €).

Ruplan on välillä sanottu olevan jopa vapaassa pudotuksessa ja mitkään toimet eivät näytä ruplan alamäkeä toistaiseksi pysäyttäneen. Venäläisten on kerrottu hamstraavan dollareita sekä kaikenlaista muuta, minkä uskotaan jatkossa säilyttävän arvonsa ruplaa paremmin.

En ole seurannut taloutta aktiivisesti vielä kovinkaan pitkää aikaa, joten en aivan täysin usko ymmärtäväni milloin paniikki on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, joiden vallitessa kehotetaan hankkimaan muiden myydessä. Uutisoinnista päätellen sellainen tilanne ei kuitenkaan liene Venäjä-yhtiöissä enää kaukana.

Esimerkiksi Fyysikko on kirjoittanut Nokian renkaista mielenkiintoisen blogitekstin. Itse olen tällä hetkellä siinä mielessä valitettavassa tilanteessa, ettei minulle juuri nyt satu olemaan ylimääräistä käteistä ostoihin. Salkussani on kuitenkin yksi lyhyen koron rahasto, jonka olen nyt ajatellut myydä ja ostaa erän Nokian renkaita. Mikäli osakekurssien alamäki jatkuu, täytyy minun seuraavaksi miettiä onko aika myydä myös muita korkosijoituksia tai niihin verrattavia omaisuuseriä (käytännössä tämä tarkoittaa kehittyvien markkinoiden valtionlaina-ETF:ää sekä yhtä etuoikeutettua osaketta).

Toisaalta en haluaisi tulla yllätetyksi housut nilkoissa, mikäli edessä olisi laajempikin kurssilasku. Jos myyn nyt kaikki korkosijoitukseni niin jatkossa en hetkeen pysty hyödyntämään muita kurssilaskuja olemalla ostoksilla (toki pienen määrän pystyn vielä vararahastostani käyttää, mutta siihen on kovin mieluusti koske, koska ne rahat ovat muuta mahdollista akuuttia tarvetta varten säästössä).

maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Miten hyötyä öljyn hinnan laskusta?

Viimeaikainen öljyn hinnan lasku ei varmaankaan ole jäänyt keneltäkään sijoittajalta huomaamatta. Esimerkiksi öljyyn sidoksissa olevien norjalaisyhtiöiden (tai ehkä oikeammin Oslon pörssiin listattujen yhtiöiden), kuten Statoilin ja Seadrillin kurssit ovat laskeneet voimakkaasti. Kummankaan kurssi ei kuitenkaan (vielä) ole painut aivan finanssikriisin jälkeiselle tasolle, vaikka Seadrill ilmoitti hiljattain lopettavansa osingonmaksun toistaiseksi.

Myös yhdysvaltalaisten suurten öljy-yhtiöiden, kuten Chevronin ja Exxonin kurssit ovat laskeneet, mutta eivät kuitenkaan yhtä voimakkaasti kuin norjalaisten. Syynä tähän lienee ainakin osittain yhtiöiden osinkoaristokraatti-status.

Keskeinen kysymys nykytilanteessa lienee kuinka pysyvästä tilanteesta on kyse. Finanssikriisin jälkeinen pudotus johtui uskoakseni sekä arvostuskertoimien laskusta, että öljyn kysynnän tilapäisestä vähenemisestä. Tällä hetkellä syyksi öljyn alhaiseen hintaan on esitetty oletettua heikomman kysynnän lisäksi öljyn lisääntynyttä tarjontaa, joka johtuu ainakin ositain liuskeöljybuumista.

En osaa luotettavasti arvioida sitä, kuinka pitkään nykyinen tilanne tulee kestämään, mutta uskoisin tarjonnan säilyvän kohtuullisen runsaana ainakin jonkin aikaa. Tällöin erityisen hankalissa paikoissa sijaitsevia öljylähteitä tuskin tullaan hyödyntämään, eli en välttämättä lähtisi sijoittamaan sellaisten poraukseen erikoistuneen yhtiön osakkeisiin. En myöskään nykytilanteessa välttämättä haluaisi salkkuuni erityisen pahasti velkaantunutta yritystä, vaan mieluumminkin vahvan taseen omaavan yrityksen, jolla on edellytyksiä kestää vaikeita aikoja ja tehdä tarvittaessa myös yritysostoja, mikäli houkuttelevia tilaisuuksia ilmaantuu.

Tällä hetkellä en ole löytänyt vielä mielestäni yhtiötä, mutta muutamia on seurannassa. Mikäli blogin lukijoilla on asiaan liittyviä kommentteja, vinkkejä tai suosituksia niin otan niitä mieluusti vastaan.

perjantaina, joulukuuta 12, 2014

Yara International

Päätin kirjoittaa tänään salkkuni viimeisestä pörssilistatusta osakeomistuksesta, jota en vielä ole aiemmin käsitellyt. Syynä käsittelemättömyyteen lienee ainakin se, että vaikka Yara vaikuttaakin tekevän melko lailla bulkkitavaraa, ovat liiketoimintaympäristön lainalaisuuden yllättävän hankalasti hahmotettavia. Tämän vuoksi Yaraa käsittelevästä kirjoituksesta tulee todennäköisesti melko pitkä ja suhteellisen raskas. Yritän silti jaksaa avata hieman ajatuksiani.   

Yara on norjalainen lannoitetuottaja, joka valmistaa myös mm. eläintenruokaa. Finanssikriisistä yhtiö selvisi tehostamalla toimintaa ja laittamalla yritysostot jäihin. Yhtiö teki voittoa myös v. 2009 huolimatta vaikeasta markkinatilanteesta. Yhtiöllä ei tällä hetkellä ole juurikaan velkaa. Yara omistaa Länsi-Euroopan ainoan fosfaattikaivoksen, joka sijaitsee Siilinjärvellä.   

Yaralla on markkinoiden laajin lannoitevalikoima (yksittäisistä lannoiteaineista monimutkaisiin yhdisteisiin). Lähin vertailukohde (ja kilpailija) on ehkä CF Industries. Myös Potash Corp tuottaa jonkin verran typpeä, mutta sen tärkein valmiste on kali (englanniksi potash). Päätuotteet Yaralla ovat ammoniakki (joka on typen päälähde lannoituksessa, yleensä välituote), nitraatit ja NPK. Yara on onnistunut lisäämään NPK-lannoitteen myyntiä Euroopan ulkopuolella (kyseisen tuotteen suhteen katteet ovat ilmeisesti paremmat kuin esim. ureassa ja markkinat eivät heilu yhtä paljoa). Tällä hetkellä jo yli 50% Yaran myynnistä tulee muusta kuin peruslannoitteista ja tulevaisuudessa tavoitteena on keskittyä yhä enemmän parempikatteisiin erityislannoitteisiin.   

Kehittyvissä maissa typpilannoitus hoidetaan usein urea-muodossa, kun taas esim. USA:ssa lannoitus hoidetaan tehokkaammin jalostetummilla valmisteilla (joista valmistaja saa paremman katteen, mutta jotka vaativat parempaa teknologiaa levitykseen). Suurimman kustannuserän (n. 70%) ammoniakin tuotannossa muodostaa maakaasu. Kun viimeksi asian tarkisin niin maakaasun hinta Länsi-Euroopassa oli selvästi kalliimpi kuin esim. USA:ssa, mutta samaa tasoa kuin Ukrainassa. Nykytilanteesta en ole aivan varma. Kiina käyttää urean valmistukseen hiiltä, jonka hinta oli nousussa, mutta nyt talouskasvun hidastuttua hiilen hinta on ilmeisesti ollut jälleen laskussa. Kiina säätelee voimakkaasti ja usein ennalta-arvaamattomasti urean vientiä ulkomaille ja aiheuttaa siten suuria hinnanvaihteluita   

Ammoniakin kuljetus on hankalaa ja kallista. Se käytetään/jatkojalostetaan yleensä siellä, missä sitä valmistetaan. Ureaa sen sijaan on helpompi kuljettaa. Kiina käyttää valmistamansa ammoniakin lähes kokonaan, mutta vie ureaa. Suurimmat ammoniakin/urean vastaanottoajat (tuojat) ovat Eurooppa ja P-Amerikka.  

Maailman ammoniakin kulutus todennäköisesti tulee jatkossakin kasvamaan (ennuste on noin 2-3% vuosivauhti). Typpilannoitteita tuodaan Eurooppaan ilmeisesti lähinnä entisen Neuvostoliiton alueelta. Typpilannotteiden kysynnän ennustetaan vahvistuvan erityisesti Keski-Aasiassa ja Itä-Euroopassa. Jonkin verran myös Latinalaisessa Amerikassa. Typpeä käytetään mm. maissin lannoitukseen (joka vaatii sitä runsaasti). Esim. soijan viljelyssä se ei ole tärkeä. Maissin hinta on viime aikoina ollut historiallisen korkealla, mutta on nyt selvästi laskenut (sitä on käytetty mm. bioetanoliin, jonka valmistus on ilmeisesti kuitenkin USA:ssa vähenemässä, ainakin toistaiseksi). USA ja Kiina vastaavat suuresta osasta maailman maissintuotannosta. Esim. vehnän viljely jakautuu selvästi tasaisemmin. Suurin osa typpilannoitteista käytetään Euroopassa ja Aasiassa viljan (vehnä, ohra) viljelyyn. Aasiassa riisi on tärkin. Kiinassa myös vihannekset.   

Yaran suhteen vehnä on ainakin ollut tärkein viljelyskohde. Tilanne saattaa hieman muuttua nyt kun Yara on lisännyt panostustaan Brasiliaan, jossa suurin osa typpilannoitteista käytetään maissiin ja sokeriruo’on viljelyyn. Tulevaisuudessa Brasilian maatalouden ennustetaan kasvavan nopeimmin maailmassa.   

Analyytikot ennustavat, että CF Industriesin myyntikate (gross margin) tullee todennäköisesti jatkossa laskemaan nykyiseltä historiallisen korkealta tasolta lähemmäs normaalia alle 20%:a (tällä hetkellä 39%, viime vuonna 46%). Yaralla myyntikate on vaihdellut suurin piirtein välillä 20-25%. CF:n korkeaa katetta on tukenut nitraatteja vaativan maissin viljelyn (mm. bioetanoliksi, trendi kuitenkin käätymässä) ja sen lisäksi myös halpa maakaasun hinta. Tämän edun arvioidaan jatkossa kuitenkin jonkin verran tasoittuvan. Euroopassa Yara on kustannuksiltaan edullisin ammoniakin ja nitraatin tuottaja.   

Trinidad on yksi tärkemmistä ammoniakin viejistä, koska siellä on halpaa maakaasua ja lyhyt laivayhteys USA:an. Yaralla on Trinidadissa ilmeisesti pari tehdasta. Yara on viime aikoina laajentunut Brasiliaan, jossa se on ostanut Bungen. Tämän myötä Brasilia nousee Yaran tärkemmäksi lannoitemarkkinaksi yhdessä Euroopan kanssa.   

Typpilanotteiden tuotantoon vaikuttaa myös maakaasun hinta, joka tällä hetkellä on Norjassa kalliimpi kuin USA:ssa (jossa Yaran kilpailijat toimivat), mutta Norjalla on kuitenkin omat maakaasuvarat (ja Norjan valtio omistaa 36% Yarasta). Pitkällä tähtäimellä väestön kasvu ja lihatuotteiden käytön lisääntyminen tukevat lannoitteiden kysynnän kasvua. Yara on lisännyt läsnäoloaan houkuttelevalla kasvumarkkinalla (mm. Brasilia), jota voinee pitää hyvänä vetona. Etenkin kun Brasilian yritysosto toteutettiin ilmeisesti kohtuulliseen hintaan (n. 10 x EBITA). Ukrainan kriisi on ilmeisesti vaikuttanut lannotteiden hintoihin Yaran eduksi. Lannoitetehtaat Ukrainassa kärsivät Venäjän kaasutuonnin epävarmuudesta.   

Yaran tavoitteena on maksaa tuloksestaan 40-45% takaisin osakkeenomistajille, joko osinkoina tai omien osakkeiden takaisinostoina. Kuitenkin vähintään 30% on tarkoitus jakaa osinkoina. Osinko on ollut trendinomaisessa kasvussa niin, että vuoden 2004 2,25 NOK:n osingosta ollaan noustu viime vuoden 10 NOK:n osinkoon. Aivan jokavuotista osingon nosto ei kuitenkaan ole ollut, sillä toissavuonna osinkoa maksettiin 13 NOK. Yaran arvostuskertoimet ovat tällä hetkellä seuraavat: P/E 14,6, p/b 1.52 ja ROE 10,2%. Osinko% viime vuoden osingolle on 3,25.   

Olen pyrkinyt yleensä välttämään bulkkituottajiin sijoittamista, mutta mielestäni Yara vaikuttaa erinomaisen hyvin johdetulta ja vähintään kohtuullisesti asemoituneelta yritykseltä. Sen osuus salkustani on noin 4% ja olen toistaiseksi osuuteen tyytyväinen. Mainitaan nyt vielä sekin, että ainakin tämänpäiväisessä laskumarkkinassa Yaraa lukuunottamatta kaikki muut Pohjoismaiset sijoitukseni ovat punaisella (Siili tosin on +/- 0).

tiistaina, joulukuuta 09, 2014

Vertaislainaamaanko?

Salkun hajautusta miettiessä törmää nopeasti ongelmaan: nykyisellä korkotasolla ei korkotuottoa tahdo oikein saada muualta kuin kehittyvien markkinoiden valtionlainoista tai high yield-yrityslainoista. Jälkimmäisissä on kuitenkin se ongelma, että ne korreloivat melko vahvasti osakkeiden kanssa. Olenkin ajoittain mietiskellyt vertaislainausta yhtenä hajautusvaihtoehtona.

Myös vertaislainauksesta on kirjoitettu blogeihin jonkin verran ja esimerkiksi Salkunrakentajasta löytyy asiasta hyvä kirjoitus parin vuoden takaa: http://www.salkunrakentaja.com/2013/12/vertaislaina-tekee-sijoittajasta-lainanantajan/ Vertaislainoja tarjoavia palveluita on kuitenkin nykyisin enemmän kuin jutussa mainitus kolme.

Kenties tunnetuimmasta eli Fixurasta löytyy hyvä blogiteksti täältä: http://saituri.org/sijoittaminen/vertaislainaus-tuo-tuottoa-sunnuntaisijoittajille/ Kulut ovat melko kovat: alle 100 000 €:n sijoitussalkussa merkintäpalkkio on 2%. Lisäksi minimisijoitus on 1000 €. Toteutuneista sijoituksista menee myös 0,9% transaktiomaksu.

Lainaaja.fi kertoo saattavansa yhteen tavalliset ihmiset niin, että ihmiset voivat lainata rahaa toisilleen. Lainaa myönnetään 200-5000 € kuitenkin niin, että uusille asiakkaille maksimilaina on 600 €. Sijoittaja maksaa korosta 1 % tuottopalkkiona Lainaajalle. On myös hyvä huomioda, että korko on veronalaista tuloa, mutta luottotappioita ei yksityishenkilö voi verotuksessa vähentää. Sijoittajan saama korko määräytyy käänteisen huutokaupan kautta.

Toinen vertaislainoja tarjoava palvelu on Bondora. Yhtiö mainostaa tarjoavansa lainaa 100-10 000 €. Bondora tarjoaa sivuillaan myös taulukon keskimääräisistä tuotoista. Hinnaston löytäminen yhtiön sivuilta oli melko hankalaa, mutta kun sen lopulta onnistuin esiin kaivamaan, vaikuttaisi siltä ettei sijoituksen tekemisestä veloiteta mitään. Sen sijaan lainan ottamisesta veloitakaan hieman reilummalla prosentilla.

Vertaislainaamista harkittaessa kannattaa aina muistaa, ettei sijoituksella ole suojaa, mutta luottotappioriski on huomattava. Itse en henkilökohtaisesti kannata pikavippejä, mutta nähdäkseni vertaislainaus eroaa niistä jonkin verran. Asian eettistä puolta on kuitenkin syytä miettiä ja Arvosijoittaja onkin blogissaan pohtinut asian tätäkin puolta.

En ole nyt suin päin vertaislainaamista aloittamassa, mutta aion tutustua eri palveluntarjoajiin vielä syvällisemmin ja harkita asiaa kaikessa rauhassa. Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!


sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

Case Olvi ja vapaan kassavirran merkitys

Kun joskus viime vuosituhannen lopulla tein ensi kertoja lähempää tuttavuutta Olvin oluisiin, ei keisseistä vielä oltu kuultukaan. Olut ostettiin joko sikspäkissä tai koreittain. Taisi silloin olla myös litran lasipulloja tarjolla. Myöhemmin tulivat myös 12-päkit, joita ei vielä mäyräkoiriksi kutsuttu. Ne olivat levempiä ja pullot oli pakattu muistaakseni 3x4-muotoon. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin käsitellä Olvia sijoitusmielessä enkä niiinkään viitata otsikolla yhtiön 24 tölkin pakkaukseen.

Olvin kotipaikka on Iisalmi ja siellä myös sijaitsee yksi yhtiön panimoista. Olvilla on liiketoimintaa myös Balttian maissa ja Valko-Venäjällä. Olvia on käsitelty kattavasti mm. Nordnet-blogissa: http://www.nordnetblogi.fi/ostoja-jatkettu-omxhn-parhaat-yhtiot-osa-4/04/12/2011/ ja http://www.nordnetblogi.fi/milla-helsingin-yhtioilla-todella-on-kilpailuetu-paras-a-luokka/19/02/2014/

Huomion arvoista on, että Olvin suurin osakkeenomistaja on yleishyödyllinen Olvi-säätiö, joka pitää hallussaan 52% äänivallasta ja 15% osakkeista. Säätiön luonteesta johtuen on epätodennäköistä, että Olvi poistuisi pörssistä hyväksytyn ostotarjouksen myötä. Yhtiö on onnistunut kasvattamaan liikevaihtoaan ja liikevoittoaan haastavissakin olosuhteissa. Lisäksi yhtiö on asemoitunut siinä mielessä fiksusti, että suomalaisten lisääntynyt alkoholin tuonti Virosta pelaa ainakin osittain Olvin pussiin: yhtiö omistaa A. Le Coqin. 

Kilpailijoihin verrattuna Olvin kannattavuusluvut ovat vahvaa keskikastia: liikevoittoprosentti oli vuonna 2012 9,8% (Royal Unibrew 10,82% ja Carlsberg 8,34%, Laitila 12%). ROE 19% (Royal Unibrew 27,8%, Carlsber 7,7%, Laitila 17%). Liikevoitto ennen veroja (EBIT) oli  10,3% kun se Royal Unibrewlla oli 14% ja Carlsbergilla 12%. Täytyy kuitenkin huomioida, että Olvi alkoi vasta viime vuonna soveltaa uutta kirjanpitokäytäntöä, jossa poistot ilmeisesti vastaavat muiden panimoalan toimijoiden käytäntöjä. Tätäkin aihetta on käsitelty Nordnet blogissa: http://www.nordnetblogi.fi/odottakaamme-olvilta-tulosennusteiden-nostoa/18/07/2013/

Vapaan kassavirran mallista olen kirjottanut jo aiemmin arvonmäärityksen yhteydessä. Olen edelleen sitä mieltä, että tulevien kassavirtojen nykyhetkeen diskonttaaminen sisältää niin monta epävarmuustekijää etten siihen kovinkaan usein luota. Joskus vapaan kassavirran laskemisesta on kuitenkin ollut minulle hyötyä. Olvi on yksi niistä tapauksista. 

Nordnet-blogista löytyy tästäkin asiasta (aloittelijallekin riittävän helppotajuinen) teksti: http://www.nordnetblogi.fi/vapaan-kassavirran-malli-osakkeen-arvonmaarityksessa/29/07/2013/ Tarkastellaanpi sitten vapaata kassavirtaa Olvin kohdalla viime vuoden tilinpäätöksen pohjalta: Olvin nettotulos vuonna 2013 oli noin 34,19 miljoonaa euroa. Tästä vähennetään investoinnit, joita tehtiin 31,98 miljoonalla eurolla. Poistoja tehtiin 13,63 miljoonalla ja tämä lisätään nettotulokseen. Käyttöpääoman muutos näytti olleen 2,45 miljoonaa euroa (vuotta aiemmin se oli negatiivinen) ja se vähennetään vielä nettotuloksesta. Vapaaksi kassavirraksi saan tällä tavoin 34,19-31,98+13,63-2,45= 13,39 miljoonaa euroa. Yhtiöllä on noin 17 miljoonaa osaketta, joten osaketta kohti tämä tekee noin 78,6 senttiä.

Osinkoa Olvi jakoi viime vuonna 65 senttiä, joka oli vain noin 40% raportoidusta osakekohtaisesta tuloksesta (1,61 €). On kuitenkin hyvä huomata, että suurin osa tuloksesta uppoaa investointeihin. Vapaasta kassavirrastaan yhtiö jakoi osinkona noin 82%. Tästä päästäänkin Buffetin ja kumppanien vanhaan viisauteen siitä, millaista liiketoimintaa mieluiten omistaa. Meneekö tulos investointeihin vai voidaanko se jakaa tavalla tai toisella omistajille? Olvin tapauksessa investointitarve vaikuttaa olevan melko jatkuva

Olvi vaikuttaa olevan tällä hetkellä suhteellisen edullisesti hinnoiteltu P/E:n ollessa 13,6. Osinkotuotto nykykurssilla (22,0 €) on viime vuoden osingolla kuitenkin vain 2,95% ja P/FCF onkin jo selvästi korkeampi: lähes 28. En pidä osingon huomattavaa nostoa ensi keväänä todennäköisenä johtuen juuri kuvaamistani seikoista. Uskon Olvin olevan hyvä (ellei jopa) yhtiö, mutta nykyhinnoilla en siihen tule koskemaan. Itsearvoisesti en kuitenkaan pidä panimolaitteiston omistamista huonona juttuna ja siitä ehkä myös lisää myöhemmin.

torstaina, joulukuuta 04, 2014

Sijoittaisinko listaamattomaan yhtiöön? Zipuli Oy

Omistan tällä hetkellä hyvin pienen määrän kahden listaamattoman yhtiön osakkeita. Toinen niistä on pienpanimo, josta kirjoitan ehkä myöhemmin kattavamman kuvauksen. Toinen yhtiöstä on myös panino: skotlantilainen Brew Dog (josta olen myös muutaman sanan jo aiemmin kirjoittanut). Kumpikin sijoitus on tehty lähinnä toiminnan tukemismielessä, mitään suuria tuottoja en odota.

Listaamattomiin yhtiöihin sijoittamisessa yksi houkuttelevimmista seikoista on osinkojen kevyt verotus, josta kirjoitin jo aiemin. Muutoin en nyt lähde tässä kovinkaan syvällisesti listaamattomien riskeistä tai mahdollisuuksista kirjoittamaan ja niistä on kirjoitettu muuallakin, esim. täällä. Seuraavaksi käsittelemäni yhtiö ei kuitenkaan välttämättä ole erityisen vakavarainen yhtiö eikä niin ollen sovellu välttämättä osinkoja arvostavalle sijoittajalle.

Listaamattomien yritysten osakkeilla voi käydä kauppaa esimerkiksi Privanetissa. Toinen vaihtoehto on start up-yrityksiin keskittyvä Invesdor (joka tarkalleen ottaen keskittyy joukkorahoitukseen). Invesdorin yritykset ovat usein varsin tuoreita, joten niihin liittyvät riskit ovat myös melkoiset. Invesdorin sivuja huvikseni selaillessani huomioni kiinnittyi yritysesittelyyn nimeltä Juuresta Latvaan ja Pihkaan, jonka taustalla on Zipuli Oy-niminen yhtiö.

Yhtiön keskiössä on Helsingissä sijaitseva Ravintola Juuri, jossa en henkilökohtaisesti ole koskaan käynyt, mutta jonka ohi kävellessäni olen ajatellut haluavani paikkaa joskus testata. Yhtiö itse kuvaa ravintolaa näin: "Juuri syntyi takomaan rumpua kotimaisten makujen puolesta ja osoittautui menestykseksi pian avaamisensa jälkeen." Zipuli kostuu Juuren lisäksi Latva-nimisestä baarista ja Marimekon henkilöstöravintola Maritorista.

"Suomalainen ruokakulttuuri on kokoelma maakuntien keittiöitä, pitkiä perinteitä ja tuoreita ideoita. Näitä elementtejä yritysryppäämme hyödyntää tarjotessaan asiakkaille makuelämyksiä. Filosofiamme kulmakiviä ovat paikallisuus, puhtaus ja autenttisuus. Uskomme vakaasti, ettei laadukkaan ja herkullisen ruoan tarvitse välttämättä olla ylettömän kallista ja osoitamme sen käytännössä päivittäin. Tämä on johtanut asetelmaan, jossa sekä asiakkaat että ravintoloitsijat voittavat. Tämä jos mikä, kannustaa meitä ponnistamaan entistä korkeammalle ja pidemmälle."

Lisäksi yhtiö on laajentumassa henkilöstöravintoloihin: "Pitkän suunnittelun päätteeksi päätimme lähteä rakentamaan Suomeen uudenlaista henkilöstöravintolakonseptia, joka haluaa muuttaa tavan, jolla työskentelevä Suomi syö työpäivien aikana. Ensimmäinen Pihka avattiin maaliskuussa 2014 Ruoholahteen Dimensio- toimistotaloon. Pihka on uudenlainen ajatus siitä, miltä henkilöstöravintola voi maistua." "Suurten makujen lisäksi myös ruoan terveellisyys ja monipuolisuus ovat olennainen osa Pihkan konseptia."

Mielestäni yhtiön perusajatus on hyvä ja uskoisin, että terveellisille ja kohtuuhintaiselle lähiruualle on kysyntää. Ruokaa on tarkoitus myydä myös mukaan: "Pihkojen yhteyteen tehdään oma Juuren Puoti- deli konsepti: Kevytrakenteinen hyllystö upotettavalla kylmälaitteella. Delissä tulee olemaan myynnissä Juuren Puodin omia brändituotteita noin 20-40% ja loput tuotteista ovat sekä päivittäin käytössä olevia tuotteita  että kuratoimiamme tuotteita." Yhtiö aikoo jatkossa saada tuotteitaan myyntiin myös vähittäistavarakauppoihin. Tätä pitäisin melko haastavana, mutta mielenkiintoisena ajatuksena.

Sitten lukuja: Vuonna 2013 Zipulin liikevaihto oli noin 2893 tuhatta euroa. Voittoa syntyi samana vuonna 43 tuhatta eli nettotulosprosentti oli (laskujeni mukaan) noin 1,48. Käyttökate% (EBITDA%) oli 5,3. Vertailun vuoksi esimerkiksi Restamaxin käyttökate% oli samana vuonna 14,1 ja nettotulosprosentti 9,5 eli selvästi parempi. Tietysti on hyvä huomata, että kyse on täysin eri kokoluokan yrityksistä. Zipulin toiminta oli kuitenkin viime vuonna voitollista, mikä on tietysti hyvä asia. Tämän vuoden ensimmäinen puolikas on tosin ollut tappiollinen, mutta yhtiö ennustaa käyttökatetta kuitenkin kertyvän tänä vuonna saman verran kuin viime vuonna.

Zipuli Oy tarjoaa merkittäväksi 1075-1300 osaketta hintaan 101,80 €. Ennestään yhtiöllä on 9823 osaketta ja lisäksi yhtiöllä on vaihtovelkakirjalaina, joka "on laskettu liikkeeseen 8.3.2013 ja on määrältään 20.000€. Maksettava takaisin viimeistään 8.3.2015 ja voidaan vaihtaa 625 osakkeeseen". Näin ollen laskujeni mukaan yhtiön arvo on annin perusteella 1173-1196 tuhatta euroa. P/S-luku olisi tällöin viime vuoden tulokselle noin 0,4. Vertailun vuoksi Restamaxin vastaava luku on 0,8. P/E Zipulilla on korkeahkot 27,3. Yhtiö ennustaa kuitenkin liikevaihdon kasvavan tulevaisuudessa jopa 30% vuosivauhtia ja kannattavuuden samalla paranevan. Ensi vuoden ennustetulle tulokselle EV/EBITDA olisi 4,6. Tämän vuoden ennusteelle se on 7,7.

Miksi yhtiö sitten kerää lisää rahaa? "Sijoitus vahvistaa Zipuli oy:n rahoituspohjaa. Pääoma tullaan käyttämään Pihka-konseptin laajentamiseen uusiin toimipisteisiin sekä Pihkan osana toimivan Juuren Puoti-delin kehittämiseen ja laajentamiseen. Lisäksi pääomaa käytetään Pihka-brandin tuotekehitystyöhön. Yrityksen tavoite on avata 10-30 uutta Pihka-yksikköä seuraavien viiden vuoden aikana."

Painavampi syy lienee kuitenkin tämä: "Zipuli Oyn rahoituskanavien ollessa käytännössä tyhjät, on yrityksen ollut pakko tehdä investointinsa sekä isot rakenteelliset korjaukset (Juuri 2012) oman kassansa kautta. Tämä on johtanut negatiiviseen pääomaan, joka on jo lähellä nollatasoa kuluvan tilikauden aikana, investoinneistakin huolimatta ja joukkorahoitusta huomioimatta. Kuluvan tilikauden ensimmäinen vuosipuolikas on alijäämäinen johtuen monesta investoinnista loppu vuoden tapahtumiin/ Pihkaan". Negatiivinen pääoma voi olla varsin huono juttu ja on joka tapauksessa selvää ettei yhtiöllä tule hetkeen olemaan varaa voitonjakoon.

Tällä hetkellä Zipuli on saanut kasaan 64% tavoittelemastaan sijoituspotista. Antia on jäljellä vielä 13 päivää. Yhtiön liikeidea vaikuttaa ihan toteuttamiskelpoiselta, mutta mitään erityisempää kestävää kilpailuetua sillä ei mielestäni ole. Yhtiön vaikea taloudellinen tilanne nostaa lisäksi riskitasoa. Jään vielä kuitenkin harkitsemaan pientä sijoitusta lähinnä toiminnan tukemismielessä, sillä mielelläni näkisin terveelliseen (sekä) suomalaiseen ruokaan keskittyviä ravintoloita enemmänkin katukuvassa.

keskiviikkona, joulukuuta 03, 2014

Salkun säätöä: lisää Venäjä-vauratta ja Seligsonin Aasia-rahastolle lähtöpassit

Sijoitussuunnitelmasta kirjoittaessani mainitsin, että olen sijoittanut pelinappuloitani pienellä panoksella myös Seligsonin Russian Prosperity-rahastoon. Nyt olen korottanut panostani hieman. Syy tähän ei ole niinkään se, että pyrkisin tekemään asioista itsearvoisesti toisin kuin muut tai että rahaston arvo on laskenut (sillä se on tehnyt sitä syystä). Myönnän kuitenkin, että minut tähän toimenpiteeseen herätti tämä blogikirjoitus: http://laiskasijoittaja.blogspot.fi/2014/12/osto-ohjelma-seligson-russian-prosperity.html

Suurin syy ostokseeni on se, että mielestäni rahaston sisältämät osakket on tällä hetkellä hinnoiteltu edullisesti. Vaikka Venäjän talous ei kasvaisi jatkossa yhtään, uskoisin sijoitukseni olevan kannattavan. Olisi tietysti kiva osata poimia salkkuun vain ne rahastot/osakkeet, joilla on edessään loistava tulevaisuus (tai ainakin parempi kuin yleisesti luullaan), mutta kuten Nils Bohr on joskus todennut: "Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen". Koska en sitä osaa tehdä, yritän poimia salkkuuni edullisesti hinnoiteltuja rahastoja ja kohtuullisesti hinnoiteltuja osakkeita (erityisesti osakkeiden suhteen vaadin myös, että yhtiöillä on ostohetkellä näköpiirissään vähintäänkin kohtuullinen tulevaisuus).

Toisin kuin yleensä en rahoittanut ostoja tällä kertaa tuloillani, vaan myin yhden salkkuni mikroskooppisimmista sijoituksistani pois. Kyseessä oli Seligsonin Aasia Indeksirahasto ja sen osuus salkustani oli vain hieman alle 0,5%. Syynä myyntiin oli lähinnä se, että olen huomannut etten pysty seurata kaikki omistamiani rahastoja ja osakkeita riittävästi. Indeksisijoittamisessa se ei tietysti ole välttämättä ongelma, mutta koska olen valinnut strategian, jossa yritän valistuneeseen arvaukseen perustuen allokoida säästöön jääviä varoja järkevimmältä tuntuvaan kohteeseen, tulisi minun pystyä seuraamaan kohteita edes jollain tavalla. 

Seligsonin Aasia Indeksirahastoa hankin alunperin siksi, että halusin sijoittaa Aasian kehittyviin markkinoihin. Myöhemmin huomaisin, että rahasto sijoittaakin pääasiassa Japaniin (49%) ja Australiaan (28%). Korea, Hong Kong ja Singapore edustavat yhteensä noin 22%:a. Kaikki tämä olisi tietyisti ilmennyt Seligsonin sivuilta, jos vaan olisin alkuinnostuksessani malttanut perehtyä asioihin kunnolla. Mutta eipä hätää. Rahasto ehti tuottaa muutaman prosentin samalla kun Venäjä-rahasto laski aika reippaasti. Saattaa tietysti olla, että Russian Prosperityn arvo laskee entisestään, mutta pidemmällä aikavälillä pitäisin sen arvostusta melko maltillisena. P/E on 5,6-luokkaa, p/b 0,8 ja osinkotuottokin on lähempänä 7. Aasia Indeksirahastonkaan hinnoittelu ei tosin aivan järjettömältä vaikuta, sillä P/E on 12,9 ja p/b 1,23. Pohjois-Amerikka-rahastolla vastaavat luvut ovat jo noin 16,9 ja 2,2. Toki kohdemaiden taloustilanteet sekä rahastojen yritysjakaumat ovat erilaiset, joten vertailu on vain hyvin suuntaa antava. 

Venäjän merkitys sijoituksilleni on tällä hetkellä jo erittäin huomattava. Koska sijoitushorisonttini on (toivon mukaan) pitkä, en kuitenkaan kaihda riskiä. Tulevaisuudessa jokin toinen kriisi tarjonnee mahdollisuuden hajauttaa riskiä tekemällä kohtuuhintaisia ostoksia jostain muualta. Sitä odotellessa aion jatkaa nykyisen kriisin koettelemien yhtiöiden osakkeiden ostoja pitäen silmät samalla auki muillekin tilaisuuksille.


Säästä rahastoihin ilman osto- ja myyntikuluja

maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Revenio Group

On aika sukeltaa jälleen salkkuni syövereihin ja käsitellä toinen (muistaakseni) vielä käsittelemättömistä salkkuyhtiöistäni.

Jälleen kerran viittaan esittelyn suhteen muiden laatimiin kirjoituksiin. Revenio Group Oyjn tapauksessa yhtiön sijoittajasivuilta löytyy linkkejä varsin moneen esitykseen, joista uusin näyttäisi olevan Inderesin esittely lokakuun lopulta.

Yhtiöstä on kirjoitettu varsin kattavasti myös Kauppalehden keskustelupalstalla. Revenion tarina osoittaa mielestäni sen, miten pienyhtiöitä seuraava sijoittaja pystyy saamaan huimaa tuottoa, mikäli vaan haistaa liiketoiminnan trendit jo ennen kuin ne hyppäävät tilinpäätöksistä tai analyysitalojen katsauksista kaikkien silmille. Yhtiö on tällä hetkellä muuttumassa hyvää vauhtia puhtaaksi terveysteknologiakonserniksi. Kunpa olisin itsekin ymmärtänyt hypätä kelkkaan jo aiemmin. En silti valita, sillä oma junaannousuni tapahtui 11,75 € keskihintaan, mitä voinee ainakin nykyiseen kurssitasoon verrattuna pitää kohtuullisena suorituksena.

Oma henkilökohtainen käsitykseni on, että Revenio tulee jatkossakin tekemään tasaisen vahvaa tulosta Icaren ansiosta. Omamittaus saattanee avata jonkin verran uusia markkinoita, mutta en usko että sillä tulee olemaan niin dramaattinen vaikutus, kuin esim. Kauppalehden keskustelupalstan hurjimmissa visioissa povataan. Oscaren suhteen en ole oikein muodostanut mitään selkeää mielipidettä. DXA-mittaus mielletään käsittääkseni hyvin laajalti kuitenkin ns. kultaisena standardina, johon tutkimuksetkin (käsittääkseni) ainakin toistaiseksi perustuvat. Oscaren etu on tietysti se, ettei sen käytössä tutkittavaa altisteta ionisoivalle säteilylle. Etu vanhaan menetelmään ei kuitenkaan ole niin silmiinpistävä kuin esimerkiksi Icaren etu on Schötzin tonometriin verrattuna (joka on näihin päivään saakka ollut ainoa käytössä oleva silmänpainemittari monissa terveyskeskuksissa).

Nordnet kertoo Revenion arvostuksen olevan tämän päivän (14,90 €) kurssilla P/E 42,29 ja p/b 7,75. Oma pääoman tuotto oli viime vuonna 29%. Osinko% oli 2,03. Kauppalehden mukaan reaali-P/E on 25. Inderes ennustaa tälle vuodelle 0,59 €:n EPS:a, jolloin P/E olisi myös noin 25. Ensi vuoden tulokseksi ennustetaan 0,8 € osaketta kohti, jolloin P/E olisi nykyisellä kurssilla noin 18,6. Ei erityisen halpaa, muttei myöskään kallista. Olettaen toki, että liiketoiminta kehittyy yhtä positiivisesti myös tulevaisuudessa.

Revenion osuus salkustani on noin 4% ja olen siihen toistaiseksi melko tyytyväinen. Nykyinen arvostus on sen verran haastava, että en ole aivan heti lisää hankkimassa, mutta en toisaalta poiskaan myymässä. Mikäli markkinat hinnoittelevat yhtiön jatkossa noin 20 P/E luvulla ilman, että tulevaisuudennäkymissä tapahtuu olellista heikentymistä niin tulen todennäköisesti tekemään lisää ostoksia.

tiistaina, marraskuuta 25, 2014

iShares Barclays Emerging Market Local Govt Bond ETF

Kuten sijoitussuunnitelmasta kirjoittaessani lupasin, avaan nyt hieman tarkemmin sitä miksi olen päätynyt otsikonmukaiseen rahastoon sijoittamaan.

iShares Barclays Emerging Market Local Govt Bond (rahaston tikkeri on IUSP Xetran kautta, jota Nordnet käyttää, kun Lontoossa sama rahasto tunnetaan tikkerillä SEML) on ETF, joka sijoittaa varat kehittyvien maiden paikallisvaluutassa noteraattuihin lainapapereihin. Kyseessä on keskipitkän maturiteetin rahasto. Kulusuhde (TER) on 0.5%. Rahasto maksaa osinkoa puolivuosittain (tammikuussa ja heinäkuussa). Suurimmat sijoitukset ovat tällä hetkellä Brasilian, Thaimaan, Venäjän ja Etelä-Afrikan joukkolainoihin. Vuosittainen osinkotuotto on ollut viimeisen 12 kk aikana ollut hieman yli 5%

Miksi sitten olen tähän päätynyt sijoittamaan? Länsimaiden pitkistä koroita ei tällä hetkellä tuottoa ole juuri saatavissa. Kehittyvillä sitä voi edelleen saada, vaikka todennäköisesti korkojen noustessa rahaston arvo hiljakseltaan jonkin verran laskee. Tarkoitukseni on ostaa kiinteällä kuukausisäästösummalla tasavälein rahastoa, joka maksaa tuottonsa ulos. Tähän on pari syytä: Rahaston tuotto ei ilmeisesti juuri korreloi osakemarkkinoiden kanssa, joten siitä lienee saatavissa rahavirtaa silloin kun osakkeet tuottavat huonommin (Toisena vaihtoehtona olleet high yield -yrityslainat korreloivat selvästi suoremmin osakkeisiin). Lisäksi aion sijoittaa rahaston tuotot jonnekin muualle kuin rahastoon itseensä, sillä aion hankkia rahasto vain tietyn määrän ja pitää sen jälkeen osuuden muuttumattomana yhtenä varakassan muotona. Tämä ei tietysti ole optimaalisen verotehokasta, mutta en löytänyt Nordnetin kuluttomasta kuukausisäästöohjelmasta keskipitkiin kehittyvien maiden lainapapereihin sijoittavaa rahastoa, joka sijoittaisi tuotot uudelleen.

Rahaston valintaan vaikutti myös se, että aloittaessani sijoitukset euro oli mielestäni melko vahva ja tällöin ajattelin paikallisvaluutassa hankittavien bondien olevan hyvä ajatus. Tällä hetkellä tilanne ei ole enää yhtä selkeä.

Rahaston koko salkustani on tällä hetkellä noin 2,5% ja aion kasvattaa sen ehkä noin kolmeen prosenttiin hieman riippuen siitä miten korot käyttäytyvät eli miten houkutelevilta vaihtoehtoiset korkosijoituskohteet vaikuttavat.

Aloita rahastosäästäminen ilman turhia kuluja

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2014

Etuoikeutetut osakkeet osa 3: Goldman Sachs Floating Rate Non-Cumulative Series A Preferred Stock (GS-A)

Goldman Sachista (tästä eteenpäin GS) en löytänyt tähän hätään suomenkielistä artikkelia esittelemään yhtiötä pääpiirteissään, mutta Seeking Alpha on niitä pullollaan. Esimerkiksi tässä käydään läpi myös yhtiön liiketoimintaa nykyisen arvostuksen lisäksi.

GS:n etuoikeutettuun osakkeeseen sijoittaminen ei ehkä ole maailman omaperäisin teko: Warren Buffett hankki yhtiön etuoikeutettuja osakeita finanssikriisin aikaan saaden niillä peräti 10% osinkotuoton ja sen lisäksi vielä oikeuden hankkia osakkeita myöhemmin edullisesti. Aivan yhtä hyvään tuottoon en usko yltäväni, mutta pidän silti A-sarjan etuoikeutettua osaketta houkuttelevana vaihtoehtona.

Kaupankäynnin kohteena oleva GS-A vastaa 1/1000 osuutta A-sarjan etuoikeutetusta osakkeesta. GS-A:n arvo pankin kutsuessa osakesarjan pois markkinoilta on 25 $. Ostohintaani (18,70 $) nähden alennusta likvidointihintaan oli siis noin 25%. Tällä hetkellä alennus on noin 23,5%. Tämän tuoton sijoittaja saa itselleen, mikäli osakesarja vedetään pois markkinoilta. GS on voinut päättää kaupankäynnin osakkeilla jo vuodesta 2010 lähtien. Se ei kuitenkaan ole toiminut niin. Arvelisin tämän johtuvan matalista koroista.

Etuoikeutettu osake maksaa osinkoa, joka määritellään seuraavasti: ”The Series A pays the greater of 3.75% or 0.75% above LIBOR on the dividend determination date.” (Kyseessä 3 kk LIBOR) Korkotason ennustetaan pysyvän matalalla vielä jonkin aikaa, joten ainakin lähitulevaisuudessa sijoittajan tuotto tullee olemaan minimiosinko eli 3,75% liikkeellelaskuhinnasta. 25 $:sta 3.75 % osinko on 0,9375 $, jonka yhtiö maksaa osakkeenomistajille neljään vuosierään jaettuna. Ostohinnalleni osinkotuottoa syntyy 5.15%, mitä voitaneen nykyisessä korkoympäristössä pitää varsin kohtuullisena. Tästäkin joudun tosin maksamaan veroja ulkomaisen osinkoverotuksen mukaan.

Miksi sitten olen päätynyt GS-A:n sijoittamaan? Osake tarjonnee melko varman 5% tuoton (josta minulle verojen jälkeen jää tosin käteen vain 3,3%) sekä 33% lisätuoton (-verot eli todellista lisätuottoa syntyy laskujeni mukaannoin 23,5%) kun pankki päättää lopettaa kaupankäynnin osakesarjalla. Tämä tapahtunee kun (USA) korot alkavat nousta selvästi eli siihen menee todennäköisesti vähintään vuosi tai pari. Pitäisin epätodennäköisenä, että sijoittaja pääsee nauttimaan juurikaan minimiosinkoa suuremmasta osingosta.

Yleensä korkojen noustessa ja talouden tilanteen kohentuessa pankkien tulokset kai paranevat eli pitäisin toisaalta melko epätodennäköisenä, että GS jättää osinkomaksujaan suorittamatta, mutta kaikkea voi toki tapahtua ja sitä silmälläpitäen on hyvä huomioda, ettei GS-A ole kumuloituva.

Minulle GS-A:n tehtävä onkin tarjota hajautusta ja miellän sen lähinnä yrityslainaa vastaavaksi omaisuuseräksi. Sen osuus salkustani on 3,4%, enkä todennäköisesti tule sitä myymään tai lisää ostamaan ellei kurssi sitten selvästi laske (ilman, että GS:n osingonmaksukyvyssä tapahtuu selvää muutosta).

perjantaina, marraskuuta 21, 2014

Etuoikeutetut osakkeet osa 2: Wells Fargo Prefered L-serie sekä pari sanaa Restamaxista

Wells Fargo lienee suurimalle osalle sijoittajista tuttu ja siitä löytyy lyhyt esittely esimerksi Nordnet-blogista. Yhtiö normiosake noteerataan New Yorkin pörssissä tällä hetkellä 53,92 $ arvoiseksi.

Finanssikriisin aikaan Wells Fargo osti Wachovian, jonka liikkeelle laskemat etuoikeutetut osakkeet siirtyivät W&F:lle. L-sarjan osake maksaa neljännevuosittain kiinteää osinkoa 18,75 $ ja sen hinta liikkeellelaskettaessa oli 1000 $. Vuodessa osinkoa maksetaan 75 usd. Se tekisi vuosituoksi 7,5%, mikäli osaketta saisi edelleen hankittua samaan hintaan. Tällä hetkellä se on selvästi kalliimpi.

Wells Fargo Prefered L ei ole ns. kumuloituva eli osinko jää saamatta jos maksu jostain syystä jää välistä. Toisaalta W&F on maksanut osinkoa esim. finanssikriisinkin aikoihin. L-sarjan osakkeella ei ole maturiteettipäivää ja osake voidaan muuttaa normiosakkeeksi tietyin ehdoin, jotka vaikuttavat ainakin minusta hieman hankalasti ymmärrettäviltä. Tarkempaa tietoa löytyy täältä. Ymmärtääkseni osake muuttuu Wells Fargon normiosakkeiksi, mikäli W&F:n osakkeen arvo ylittää pidemmän aikaa 179 $ rajan. Siihen on matkaa. Lisäksi etuoikeutetun osakkeen voi ilmeisesti jo nyt halutessaan vaihtaa 6,3814 normiosakkeeseen, mikä ei tosin nykyisellä osakekurssilla ole erityisen kannattava diili (53,92 $ * 6,3814 = 344 $ eli vain noin kolmannes nimellisarvosta).
 
Hankin L-sarjan etuoikeutettua osaketta 1095 euron kappalehintaan. Kiinteäksi osinkotuotoksi muodostui noin 6,8% - verot (jotka ovat kohdallani ikävän suuret, koska kyseessä on ulkomainen osake, siitä enemmän täällä). Reaaliosinkotuotto jäikin verotuksellisista syistä noin 4,5%:iin. En ollut ottanut tätä huomioon alkuperäisessä suunnitelmassani, mutta korkojen edelleen laskiessa osakkeesta kurssi nousi ja päädyin myymään osakkeen 1213 $ hintaan. Laskeskelin saaneeni kulut huomioiden hieman yli 10% tuoton, mitä pidin riittävänä. Minun olisi kuitenkin kannattanut odottaa, sillä tällä hetkellä osakkeesta maksetaan jo 1231 $. Osinkotuotoksi muodostuisi tällä hetkellä noin 6,1%, mikä on korkotaso huomioden melko hyvä, mutta itse aion harkita osakkeen hankkimista uudelleen vasta, mikäli osinkotuotto nousee selvästi houkuttelevammalle tasolle.

Ja sitten loppuun vielä Restamax-päivitys. Yhtiö julkaisi eilen seuraavan tiedotteen:
"Restamax Oyj:n hallitus on päättänyt käyttää varsinaisen yhtiökokouksen 23.4.2014 antamaa valtuutusta yhtiön omien osakkeiden hankintaan. Osakkeita hankitaan enintään 200.000 kappaletta, joka vastaa noin 1,22 % yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä. Yhtiön tytäryhtiö Huippu Henkilöstöpalvelut Oy:n hallussa on ennestään 43.500 Restamax Oyj:n osaketta." 

"Osakkeita voidaan hankkia käytettäväksi mahdollisten yrityskauppojen tai muiden järjestelyjen rahoittamiseen tai toteuttamiseen, yhtiön kannustinjärjestelmien toteuttamiseen tai muihin hallituksen päättämiin tarkoituksiin.  Osakkeet hankitaan hankintahetken markkinahintaan julkisessa kaupankäynnissä NASDAQ OMX Helsinki Oy:n sääntöjen mukaisesti. Omien osakkeiden hankinta alkaa aikaisintaan 21.11.2014." 

Yhtiö aloittikin ostot välittömästi tänään ja hankki omia osakkeitaan 3000 kappaletta. Vedin omat johtopäätökseni ja tuplasin Restamax-omistukseni. Pidän osaketta houkuttelevasti hinnoiteltuna, mutta näen lähitulevaisuudessa kaksikin kurssia mahdollisesti nostavaa tekijää, joista toinen on omien osakkeiden ostot ja toinen on Inderesin seurannan aloittaminen. Restamaxin osuus salkustani on tällä hetkellä hieman reilu 3%, enkä todennäköisesti ole sitä aivan heti kasvattamassa.

keskiviikkona, marraskuuta 19, 2014

Etuoikeutetut osakkeet osa 1

Kun aloin kirjoittamaan tätä blogia, yksi tavoitteistani oli jakaa salkkuni sisältö lukijoille. Tällä hetkellä olen käsitellyt suurimaan osan niistä pörssiyhtiöistä, joiden osakkeita omistan (kahdesta en ole vielä saanut kirjoitettua). Lisäksi olen käsitellyt kaikki omistamani osake-ETF:t sekä osan aktiivisista ja passiivisista osakerahastoista. Korkorahastot, lasten salkuista löytyvät osake-ETF:t ja etuoikeutetut osakkeet ovat kuitenkin vielä käsittelemättä.

Ajattelin kirjoittaa seuraavaksi muutaman sanan etuoikeutetuista osakkeista, joista käytän ajoittain synonyyminä myös englanninkielistä termiä preferred stock. Koska tarkoitukseni on välttää kaikenlaista tarpeetonta ylimääräistä työtä, linkitän tähän yhteyteen erinomaisen etuoikeutettuja osakkeita koskevan blogitekstin: http://www.osinkosijoittaja.com/2014/01/09/preferred-stock-etuoikeutetut-osakkeet/

Jos nyt olen oikein ymmärtänyt niin Suomessakin etuoikeitettuja osakkeita on aiemmin ollut esimerkiksi Yleiselekroniikalla, mutta nykyisin hybridilainat ovat ilmeisesti käytännössä korvanneet ne. Muista Pohjoismaista olen törmännyt (käsittääkseni) etuoikeutettuun osakkeeseen ainakin Tanskan pörssissä, jonne on listattuna rakennustarvikkeita kaupittelevan Brødrene A. & O. Johansenin etuoikeutettu osake. Osinkoa yhtiö ei tosin käsittääkseni ole viime aikoina maksanut, joten en aivan tarkkaan tiedä taustalla olevia kuvioita.

Jenkkipörssissä noterattaviin etuoikeutettuihin osakkeisin voi sijoittaa myös preferred stock ETF:ien kautta. Kovin syvällisesti en ole rahastoihin perehtynyt, mutta kannattaa ainakin kiinnittää huomiota siihen, koska rahaston parhaiten tuottavat osakkeet voidaan lunastaa pois. Osalla rahastoista tämä on ilmeisesti edessä melko lyhyen ajan päästä, jolloin rahaston tuottokin luonnollisesti laskee (tai todennäköisimmin kai osuuden arvo laskee ja tuottoprosentti pysyy suurinpiirtein samana).

Omistan tällä hetkellä yhden yhtiön etuoikeutettua osaketta. Lisäksi omistin aiemmin toista, mutta myin sen pois, koska sen kurssi nousi niin paljon, että arvioin myynnin kannattavaksi. Uskoisin, että nykyinen matalien korkojen tilanne tarjoaa haasteita löytää mielekkäitä sijoituskohteita myös etuoikeutetuista osakkeista, mutta ajoittain ne saattavat tarjota hyvinkin houkuttelevia mahdollisuuksia. Ja loppuun vielä pakollinen Buffet-maininta eli löytyyhän etuoikeutettuja osakkeita myös Berkshiren portfoliosta. Tässä lisää luettavaa aiheesta: http://www.forbes.com/sites/investor/2011/09/02/why-warren-buffett-prefers-preferred-stock/

tiistaina, marraskuuta 18, 2014

Inderes aloitti Restamaxin seurannan

Kirjoitin Restamaxista hieman reilu viikko sitten. Nordnetin asiakkaana saan Inderesin aamukatsaukset luettavakseni ja tämän päiväistä katsausta silmäillessäni huomasin analyysitalon aloittaneen Restamaxin seurannan. Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin

Inderes näkee Restamaxin arvostuksen houkuttelevan alhaiseksi ja toteaa ettei nykyinen tulostaso heijastele yhtiön täyttä potentiaalia. Ensi vuoden P/E-luvuksi Inderes ennustaa alle kymmentä ja EV/EBITDA-kertoimeksi noin 4,4. Omassa analyysissäni en lähtenyt vielä arvioimaan ensi vuoden tilannetta, mutta uskoisin Inderesin ennusteiden olevan hyvinkin realistisia, mikäli Restamaxin yritysostot ovat olleet onnistuneita. Ainakin oman käsitykseni mukaan Rengasravintolat sisälsi (pääosin) hyvällä paikalla sijaitsevia ja suosittuja paikkoja, joista esimerkiksi Saludissa olen itsekin aterioinut (ja paikan hyväksi todennut). Voi tietysti olla etten pysty omakohtaisten kokemuksieni perusteella kauppoja täysin objektiivisesti arvioimaan.

Restamaxin osake vaikuttaisi olevan tällä hetkellä houkuttelevasti hinnoiteltu. Listautumishinnasta (4,6 €) on tultu alas jo lähes euro (tällä hetkellä kurssi on 3,70 €), vaikka yhtiön liiketoiminta on kehittynyt suotuisaan suuntaan ja sillä on mielestäni edelleen mahdollisuus saavuttaa (muistaakseni listautumisannissakin kerrottu) tavoite saavuttaa 100 miljoonan euron liikevaihto vuoden 2015 loppuun mennessä. Inderes ennustaa yhtiön saattavan olla mahdollista saavuttaa hyvässä markkinatilanteessa jopa 10% liikevoittomarginaalin. Nykyisellä liikevaihdolla tämä tarkoittaisi 0,5 € osakekohtaista tulosta.

Inderes antaa Restamaxille ostosuosituksen. Ainakaan tänään tämä ei vielä ole näkynyt yhtiön kurssissa. Saa nähdä miten käy jatkossa. Kauppalehden keskustelupalstan perusteella yhtiö on haukuttu melko lailla maanrakoon. Toiveeni olisi, että yhtiön liiketoiminta kehittyisi jatkossakin suotuisasti, mutta ettei arvostus ainakaan aivan vielä karkaisi kovin korkeaksi.

maanantaina, marraskuuta 17, 2014

Tikkurilan tulosvaroitus

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että olen hankkimassa salkkuuni Tikkurilaa. Sen myös tein. Valitettavasti ajankohta oli erittäin huono. Tällä kertaa en aio kuitenkaan syyttää itseäni, sillä mielestäni vika oli enemmän yhtiön tiedotuksessa (ja huonossa onnessa).

Pidän Tikkurilaa laatuyhtiönä ja olin ajatellut hankkia sitä salkkuuni noin 3,5% painolla. Tästä puolet hankin ennen Q3-tulosjulkistusta ja ajattelin hankkia toisen puolikkaan tulosjulkistuksen jälkeen (ellei kurssi hirveästi nouse) kun tuoreimmat luvut ovat markkinoiden tiedossa. Valitettavasti homma ei toteutunut aivan suunnitellusti.

Perjantaina 14. marraskuuta päätin laittaa ostotoimeksiannon vetämään. Aivan kymmeneltä en asiaa ehtinyt muilta kiireiltäni toteuttamaan. Noin puolen päivän aikoihin sain hankittua osakkeet 16,64 euron kappalehintaan. Yllättäen huomaisin eilen kurssin laskeneen perjantai-iltapäivän aikana 6%. Syyksi paljastui klo. 14.00 annettu tulosvaroitus: "Tikkurila arvioi tilikauden 2014 liikevaihdon ja liikevoiton ilman kertaluonteisia eriä jäävän vuoden 2013 tasosta." "Viime viikkoina kiihtyneellä Venäjän ruplan heikkenemisellä on merkittävä kielteinen vaikutus Tikkurilan kuluvan vuoden euromääräiseen liikevaihtoon. Lisäksi heikentynyt taloustilanne on vähentänyt selvästi maalin kysyntää etenkin Venäjällä viime viikkojen aikana. Liikevaihdon laskulla ja heikoilla valuutoilla on kielteinen vaikutus myös kuluvan vuoden liikevoittoon.".

Minusta on hieman erikoista, että yhtiö antaa tulosvaroituksen jo kahdeksan päivän päästä osavuosikatsauksesta. Etenkin kun ruplan heikkeneminen on kuitenkin ollut nähtävissä jo pidempään. Sinällään tulosohjeistuksen muuttuminen ei muuta pidemmän aikavälin käsitystäni Tikkurilan laadusta, mutta yhtiön johdosta se kuitenkin kertoo jotain. Lisäksi hieman harmittelen sitä, että jos tulosvaroitus olisi annettu jo osavuosikatsauksen yhteydessä, löytyisi salkustani nyt noin 3% enemmän yhtiön osakkeita. Toisaalta olen tietoisesti viime aikoina ottanut riskiä (ainakin lyhyen aikavälin) kurssilaskuun sijoittamalla Venäjällä toimiviin yrityksiin. Tikkurilan esimerkki kuitenkin osoittaa, että esimerkiksi ruplan heikentymisen vaikutukset saattavat tulla täysmääräisinä markkinoiden tietoon yllättävänkin hitaasti, joten ostoja on syytä porrastaa. Tällä hetkellä olen saanut hankittua Tikkurilaa minimitavoitteni verran ja mahdollisten lisäysten kanssa en aio hätäillä. Olen kuitenkin valmis hankkimaan vielä lisää yhtiön osakkeita ainakin jos kurssi pysyy nykyisellä tasollaan tai laskee siitä enkä löydä houkuttelevampaa vaihtoehtoista sijoituskohdetta.

torstaina, marraskuuta 13, 2014

Käteistä kerryttämään?

Viime aikoina useampikin bloggaaja on kertonut alkavansa kerätä käteistä kurssien noustua voimakkaasti lokakuun notkahduksen jäljiltä. Samaan aikaan osakemarkkinat tuntuvat olevan jonkinlaisessa hurmoksessa huolimatta siitä, että negatiivisia uutisia tulee lähes joka puolelta. Etenkin Ukrainan tilanne vaikuttaa huolestuttavalta. Lisäksi Kreikan tilanne on ilmeisesti taas akutisoitumassa.

Olin ajatellut hankkia salkkuuni vielä toisen erän Tikkurilaa, joka vaikuttaa tällä hetkellä kohtuullisen houkuttelevasti hinnoitellulta. Sen jälkeen taidan itsekin jäädä hetkeksi seuraamaan tilannetta ja kerätä hieman käteistä siltä varalta, että kohonneet riskit näyttäytyvät jollain aikavälillä myös pörssikursseissa. Yleensä suhtaudun tulevaisuuteen melko optimistisesti, mutta tällä kertaa on pakko todeta, että juuri nyt ei maailman tilanne näytä erityisen hyvältä. Toivottavasti olen väärässä.

maanantaina, marraskuuta 10, 2014

Restamax

Maanantain kunniaksi ajattelin kirjoitella muutaman sanan salkkuni pienimmästä (n. 1,5%) osakesijoituksesta. Restamax on tamperelainen ravintolayhtiö, joka listautui pörssin syksyllä 2013 ja joutui antamaan tulosvaroituksen lähes heti listautumisen jälkeen. Yhtiön listautumishinta oli 4,6 € osakkeelta. Suurin merkitsijä annissa oli Evli ja yhtiön Suomi Pienyhtiöt Sijoitusrahasto komeilee suurimpien osakkeenomistajien listalla sijalla 6. Osallistuin itsekin antiin, mutta myin osakkeeni pian tulosvaroituksen jälkeen pois ehkä hieman hätiköidysti. Jostain ihmeellisestä syystä Restamax ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan vaan olen päätynyt hankkimaan sitä pienen määrän uudelleen salkkuuni. Miksi ihmeessä?

Kuten olen jo aiemmin tainnut mainita, en erityisemmin pidä esimerkiksi McDonaldsin konseptista. Minusta on hieman tylsää, että kaikkialla on samanlaisia pikaruokapaikkoja, joissa on sama menu. Restamaxin toimintaperiaate on hieman erilainen. Yhtiöllä on muutama ketju, joita on tarkoitus monistaa eri paikkoihin, mutta yhtiö omistaa paljon myös uniikkeja ravintoloita. Lisäksi konseptiin kuuluu sekä hieman hienompaa, että rennompaa paikkaa. Kaiken kaikkiaan liiketoimintaidea tuntuu ainakin minusta ihan hyvältä, vaikka toteutuksesta voinee tulosvaroituksineen olla montaa mieltä. Haluaisin ainakin uskoa, että kyse on johdon kokemattomuudesta eikä tahallisesta harhaanjohtamisesta.

Restamax tavoittelee 100 miljoonan liikevaihtoa vuoteen 2015 mennessä. Viime vuonna liikevaihto oli 65 miljoonaa ja liikevoitto 4,1 miljoonaa. Tulos jäi 2,9 miljoonaan euroon. Osinkoa maksettiin ilmeisesti 9 senttiä. Alkuvuodesta yhtiö ennusti liikevaihdon kasvavan tänä vuonna 68-78 miljoonaan euroon ja liikevoitoksi ennustettiin 5,1-6,5 miljoonaa. Minusta hieman erikoista oli se, että vaikka yhtiö laajentuu lähes pelkästään yritysostoin, kannattavuuden ennustettiin paranevan. Keväällä yhtiö ehti jo korjata tulosennustettaan ylöspäin, mutta laski sitä jälleen heikon syyskuun jäljiltä. Viimeisin ennuste on liikevaihdon osalta 84-90 miljoonaa ja liikevoiton 5,5-7 miljoonaa. Restamaxin markkina-arvo on tällä hetkellä noin 62,2 miljoonaa euroa (osakkeen hinnan ollessa 3,80 €) ja velkaa yhtiöllä on 18,4 miljoonaa. EV/EBIT olisi näin ennusteen alarajalla 14,7, mikä on melko korkea. Jos liikevoitto osuu ennusteen ylärajoille olisi lukema 11,5.

Restamaxin pörssitaival ei ole sujunut kaikilta osin aivan mallikkaasti ja käsittääkseni yhtiötä vastaan on edelleen meneillään pari oikeudenkäyntiä koskien mm. ravintoloiden ulkoasujen kopiointeja. Vaaditut korvaussummat ovat jotain satoja tuhansia. Lisäksi yhtiö on päättänyt laajentua henkilöstövuokrauksen maailmaan. Yhtiö osti 75% Staff Investista, jonka palveluita on aiemmin käyttänyt. Kauppahinta oli 7,7 miljoonaa ja yhtiön liikevaihto oli noin 18,0 miljoonaa euroa, käyttökate noin 2,2 miljoonaa euroa ja tilikauden tulos noin 1,2 miljoonaa euroa. Kaupan P/E näyttäisi olevan 8,5 eli ei nyt mikään aivan järjetön. Myyjät ovat Restamaxin lähipiiriä ja tämä saattaa herättää tietysti epäilyitä.

Kaiken tämän jälkeen uskoisin lukijalla heräävän edelleen kysymyksen: miksi ihmeessä olen lähtenyt sijoittamaan tällaiseen? Mielestäni Restamaxin toimintakonsepti on kuitenkin kaiken kaikkiaan vähintäänkin kohtuullinen. Lisäksi näkisin, että nykyisessä taloustilanteessa ravintoloita pystynee hankkimaan vähintäänkin kohtuulliseen hintaan. Kun talous joku päivä lähtee kasvamaan, uskoisin Restamaxin kannattavuudenkin parantuvan selvästi. Aion olla mukana Restamaxissa pienellä panoksella (ainakin niin kauan toiminta säilyy voitollisena). Mielestäni Restamax sisältää kuitenkin muihin sijoituksiini verrattuna melko paljon riskiä ja johdon tekemisiä pitänee seurata tarkasti ja suhdanteen parannutta olla valmis hyppäämään ainakin osittain pois kelkasta jos laajentuminen uhkaa lähteä käsistä.

lauantaina, marraskuuta 08, 2014

Doron Q3-tuloksesta

Viimeksi kun kirjoitin Dorosta sain Fyysikolta hyviä neuvoja sen suhteen miten minun kannattaisi toimia. Valitettavasti en luottanut analyysiini riittävästi enkä uskaltanut tehdä lisäostoja (tosin minulla kyllä oli toinenkin ostokohde kiikarissa), vaikka Doro vaikutti minusta väärin hinnoitellulta. Sitä se ilmeisesti olikin.

Doro julkaisi Q3-raporttinsa eilen perjantaina. Liikevaihto kasvoi 18,2%, tilauskirja 16% ja EBIT% oli 8.9% (vuosi sitten 7,3%). EPS oli 1,15 SEK kun se vuosi sitten oli 0,77 SEK. Tulos oli siis kaikin puolin hyvä ja siihen vaikuttivat useat tekijät. Pohjolassa yhtiö saavutti kasvua paremman katteen tuotteissa (eli ilmeisesti juuri niissä älypuhelimissa, joihin siirtymisestä markkinat hermoilivat). Lisäksi yhteistyö Vodafonen ja Telekom Deutchlandin kanssa vauhditti kasvua.

Mielestäni heikkoja signaaleita kaikista raportissa kerrotuista tulosta parantaneista tekijöistä oli nähtävillä jo aiemmin. Olin uskonut kasvun ja kannattavuuden paranemiseen vuoden loppupuolella ja nyt hieman harmittaa, että jätin hyvän tankkauspaikan käyttämättä kun kurssi käväisi jopa alle 30 kruunussa. Markkinat ottivat eilisen raportin lähes hurmoksella vastaan ja kurssi nousi 12,7%. Doron osake noteraataan nyt 37,80 SEK arvoiseksi. Mielestäni tunnusluvut eivät edelleenkään ole pahan näköiset: P/E viime vuoden tulokselle on noin 15, p/b 2,74 (ROE viime vuonna 22%) ja osinkotuotto viime vuoden osingolle lähes 4%.

torstaina, marraskuuta 06, 2014

Salkkuyhtiöiden Q3-katsauksia osa 3

Tänään kolmannen kvartaalin tuloksestaan tiedottivat Fenix Outdoor, Sampo ja Tikkurila.

Fenixin raportti oli mieluisaa luettavaa (ehkä kieltä lukuunottamatta, toinen kotimainen tuottaa välillä hieman vaikeuksia, mutta onneksi Google-kääntäjää osaa yleensä auttaa). Liikevaihto kasvoi 15%, liiketulos  25% ja tulos ennen veroja 39%. Suomea lukuunottamatta lähes kaikkialla muualla meni vahvasti. Miten osakekurssi on sitten käyttäytynyt? Odotin vahvaa nousua, mutta tällä hetkellä Fenix on miinuksella 0,8%. Tutkimattomia ovat Herra Markkinan liikkeet.

Myös Sampo löi pöytään vahvan tuloksen. Ifin yhditetty kulusuhde oli 87,8% ja sitä kehuttiin vahvimmaksi kautta aikojen. EPS 1-9/14 oli 2,05 € (vuosi sitten 1,88 €), mutta markkina-arvot huomiova tulos pysyi aika lailla saman kuin vuoden takainen. Oman pääoman tuotto laski hieman ollen 13,6% (vuosi sitten prosentin korkempi). Myös Sampo on tässä vaiheessa noin prosentin laskussa. Odotukset ovat olleet kovat.

Myös Tikkurila esitteli vahvoja lukuja. Venäjän tilanteesta huolimatta EPS pystyi vuoden takaisella tasolla (0,55 € 7-9/14) ja kuluvan vuoden EPS viime vuotista korkeammalla tasolla. Liikevaihto laski Q3:lla 5,3%, mutta liikevoitto% pystyi vuoden takaiseen verrattuna samalla tasolla. Hyvä tulos haastavassa tilanteessa ja tästä suorituksesta markkinatkin pitivät. Kurssi on 1,64% nousussa tällä hetkellä. Tällä hetkellä päätös hankkia Tikkurilaa salkkuuni tuntuu oikealta. Toisaalta kovin voimakasta nousua en tällä hetkellä toivo, sillä olin ajatellut tankata yhtiötä lisää myöhemmin.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Ajatuksia Outotecista

"Only when the tide goes out do you discover who's been swimming naked". Eräs kuuluista sijoittaja on näin todennut.

Kiinnostuin Outotecista viime vuoden lopulla kun sitä käsiteltiin useampaankin otteeseen Nordnet blogissa Jukka Oksaharjun toimesta. Aloittelijalle kai tyypilliseen tapaan otin asioista pintapuolisesti selvää ja hankin pienehkön määrän osakkeita hintaan 6,98 €. Hinta vaikutti edulliselta. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin mietiskellä asiaa tarkemmin ja tajusin etten oikeastaan tiedä paljoakaan kaivossektorista. Muistin kuitenkin erään Talvivaaraan sijoittaneen tuttavani kommentit siitä, että kaivoksiin ei aloittelijan pitäisi mennä sijoittamaan. Mutta Outotec onkin kaivosteknologiayhtiö, joka on täysin eri asia. Vai onko?

Löysin yhtiötä käsittelevän jutun Phoebus-blogista vuodelta 2012. Minusta se on edelleen ajankohtainen. Tulin siihen tulokseen etten tiedä toimialasta riittävästi ja päädyin myymään osakkeeni 7,55 euron hintaan. Tällä hetkellä päätös vaikuttaa hyvältä, mutta siihen vaikuttaneet asiat ovat täysin sattumasta johtuvia. En ole varma olisinko pystynyt myymään osakkeita pelkästään tällä perusteella jos ne olisivat olleet esimerkiksi 15% tappiolla. Epäloogista, mutta inhimillistä.

En tiedä mikä Outotecin ja kaivosinvestointien kohtalo tulee jatkossa olemaan. Uskoisin ettei sitä tiedä kovin moni muukaan varmasti. Voisi kuvitella, että jonain päivänä ala tulee elämään taas uuden korkeasuhdanteen kun Intia tai joku muu kehittyvä maa laukaisee uuden investointibuumin. Siihen saakka lienee mahdollista, että Outotecin liikevaihto jatkaa laskuaan. Tuskin se nyt aivan 500 miljoonan euron tietämiin laskee, koska palveluliiketoiminnan osuus on kuitenkin nykyisestä (Q1-3) miljardin liikevaihdosta noin kolmannes. Yhtiön kustannusrakenne ei kuitenkaan tunnu erityisen ketterä olevan. Toisaalta lienee myös järkevää olla potkimatta osaavia työntekijöitä pihalle liian varhaisessa vaiheessa jos kysyntä äkkiä elpyykin.

Outotecin tapauksessa veden laskiessa tajusin olevani liikkeellä aivan liian heikosti varustautuneena. Onneksi pieni jälkimaininki sattui kohdalleni juuri sopivasti ja pääsin livahtamaan sen turvin häveliäästi takaisin rantapusikkoon uusia suunnitelmia hautomaan. Toisaalta olen myös huomanut ettei Metson tulos ole samalla tavalla romahtanut. Syynä on palveluliiketoiminnan suurempi osuus ja jos kaivosalaan aion jatkossa sijoittaa niin Metso saattaisi olla minulle sopivampi kohde.

En halua tällä kirjoituksella väittää ettei Outotec voisi olla pitkällä aikavälillä hyvä sijoitus 7 eurolla tai varsinkaan nykyhintaan osakkeita hankkineille. Tarkoitukseni on sen sijaan tuoda esiin, että etenkin riskialttiille toimialalle sijoittaessa pohjatyö kannattanee tehdä kunnolla. Minä en sitä ollut riittävän tarkkaan tehnyt, mutta tällä kertaa vältyin siitä maksamasta.

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

Fenix Outdoor International AG

Pidän vaeltamisesta. Lisäksi Fjällrävenin tuotteet miellyttävät silmää ja ovathan ne käytössäkin kestäviä. Olen saanut Partioaitta-myymälöistä myös hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Fenix Outdoor poikkeaakin muista salkkuni yhtiöistä siinä, että en törmännyt siihen minkään keskustelupalstan, blogin tai muun vastaavan kautta vaan googlettamalla yhtiön tuotteita.
Fenix Outdoor on (tai ainakin oli, siitä myöhemmin lisää) ruotsalainen retkeilytarvikevalmistaja, jonka toimintaideana on saattaa yhteen tunnettuja brändejä. Tuotteet myydään näiden brändinimien alla ja laatu pyritään pitämään korkeana. Myymäläverkosto tähtää myyjien korkeaan ammattitaitoon. Yhtiön tavoitteena on tulla suurimmaksi ulkoilutarvikemyyjäksi ja saavuttaa vähintään 10% vuosikasvu sekä ylläpitää jatkuvasti liikevoittoprosenttia (ennen veroja) yli kymmenessä. Tämän yhtiö uskoo saavuttavansa sekä orgaanisen kasvun, että yritysostojen kautta.
Yhtiö koostuu kahdesta segmentistä: brändit (Fjällräven, Tierra, Primus, Hanwag, Brunton) ja myynti (Naturkompaniet: 31 myymälää Ruotsissa ja Partioaitan 14 myymälää Suomessa). Fenix Outdoor on ilmeisesti käytännössä perheyritys, sillä kun noin vuosi sitten yhtiöön tarkemmin tutustuin, luin Svenska Nordinvestment AB omistavan yhtiöstä 57% ja yli 80% äänimäärästä. Yhtiö onkin melko pitkälti perustajasuku Nordinin hallussa, sillä suvun jäsenet omistavat ilmeisesti vielä yksittäishenkilöinäkin yhtiön osakkeita.
Vuonna 2011 Fenix teki tulosta 12,60 SEK osaketta kohti, 2012 tulosta syntyi 11,67 SEK ja viime vuonna EPS oli 14,53 SEK. Liikevoittoprosenti on yleensä ollut noin 14-15. Tavoitteena on ilmeisesti kasvava osinko, mutta aivan joka vuosi sitä ei olla nostettu vaan varoja on käytetty myös kasvuun. Fenix maksoi osinkoa 3 SEK vuonna 2011 ja 2012 sekä 2013 4 SEK.
Fenixin myyntikate (gross margin) on yleensä ollut 50-55% luokkaa. Välillä huonompana aikana luku on käväissyt 30-35% tietämissä. Esimerkiksi Amer Sportilla (joka ei tietysti ole täysin vastaava yhtiö, mutta johon olen Fenixiä silti verrannut) vastaava luku on ollut 45%:n luokkaa ja (erittäin laadukkaana pidetyn) H&M:n myyntikate on noin 60% luokkaa. Liikevoittoprosentti (EBIT%) on Fenixillä ollut 13-15 kun Amerilla se on vaihdellut4,9 ja 6 välillä. Sekä Fenix, että Amer tavoittelevat molemmat 10% liikevoittoprosenttia ja Fenix on siinä hyvin onnistunut ja jopa ylittänyt tavoitteensa jatkuvasti. Fenix Outdoor tavoittelee myös liikevaihdon vuosittaista 10% kasvua, johon se on pystynyt.
Kuluva vuosi on tuonut paljon uudistuksia: alkuvuodesta yhtiö ilmoitti aloittaneensa yhteistyön saksalaisen Globetrotter Ausrüstungin kanssa ja hankkii yhtiöstä 20% omistuksen. Koska Globetrotter ei ole pörssilistattu yhtiö, en ole kyennyt kauppahintaa tai kauppaa yleensäkään sen tarkemmin analysoimaan. Fenix on myös ollut yllättävän vaitonainen kauppaan liittyen tiedonnannoissaan (yhtiön osavuosikatsaukset julkaistaan muuten vain ruotsiksi ja lisäksi yhtiön nettisivujen linkit aiempiin osavuosikatsauksiin eivät jostain syystä enää toimi). Kesäkuussa seurasi toinen suuri muutos. Yhtiö päätti vaihtaa kotimaata ja siirtyi Sveitsiin. Jatkossa mennään sitten Sveitsin verotusjärjestelmän mukaan, mikä tekee sijoituksesta minulle hieman vähemmän houkuttelevan. Listausta kuitenkin haettiin Tukholmaan ja sinne Fenix Outdoor International AG pian listattiinkin. Pääkonttorin siirtyminen Sveitsiin johti kummalliseen ylilyöntiin hinnassa, kun osakkeesta maksettiin hetken aikaa jopa 450 SEK (tällä hetkellä kurssi on 328 SEK).
Yhtiö julkaisee Q3-tuloksensa tällä viikolla. Q2:n yllätys oli se, että vaikka liikevaihto kasvoi 10%, liiketulos laski (osin Globetrotter-hankinnan vuoksi syntyneiden kertaluonteisten kustannusten vuoksi), mutta myös kertaluonteisista eristä putsattu voitto laski. Syynä oli Globetrotter. Hieman yllättäen Fenix ei kuitenkaan avannut tätä seikkaa sen enempää. Henkilökohtaisesti en jaksa uskoa, että aiemmin hyviä yrityskauppoja tehnyt firma olisi nyt tappiolliseen firmaan mukaan lähtenyt, joten odotan loppuvuoden tuloksen olevan parempi (ja tämän vuoksi hankin osakkeita hieman lisää hiljattain).
Fenix Outdoor International AG:lle on tällä hetkellä melko hankala löytää ajankohtaisia tunnuslukuja mistään, mutta jos oletaan tämän vuoden tuloksen olevan noin 16 SEK osaketta kohden niin P/E olisi tällöin noin 20,5. Ei erityisen halpa eikä erityisen kalliskaan (olettaen, että kasvu ja kannattavuus säilyvät tulevaisuudessakin hyvinä). Fenixin osuus salkustani on noin 4,8% ja olen siihen toistaiseksi tyytyväinen. Suurimpina negatiivisina asioina mieleen tulevat melko nihkeä tiedotuspolitiikka ja Sveitsin osinkoverotusjärjestelmä, joista molempien kanssa koen kuitenkin ainakin toistaiseksi voivani elää.

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2014

Atrion Corporation

Kyseessä on Texasissa toimiva (pääasiassa) lääkintälaitteita valmistava small cap firma. Yhtiö on velaton ja se on maksanut kymmisen vuotta nousevaa osinkoa. Kasvu on ollut hyvää ja liikevaihto on jakaantunut maantieteellisesti laajalle alueelle. Sisäpiiri omistaa huomattavan määrän yhtiön osakkeita. Suurin osa kasvusta on ollut orgaanista ja yritysostoksia on tehty harvakseltaan. Tosin tällä hetkellä yhtiö ilmeisesti etsiskelee ostettavaa, mutta Q2 osavuosikatsauksessa johto kertoi ettei sopivanhintaista ollut tullut vastaan ja korosti ettei yhtiö aio myöskään maksaa ylihintaa. Pidän tätä asennetta hyvänä.
Yhtiö keskittyy lääketieteellisiin niche-tuotteisiin, joista 39% muodostuu nesteensiirrosta, 30% sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon käytettävistä tuotteista ja 16% silmätautien hoitoon käytettävistä tuotteista. 15% muodostuu muusta (mm. ilmailu- ja sukelluslaitteet). Yhtiöllä on lukuisia patentteja ja mm. ainoa FDA:n hyväksymä kyynelkanavan tukkeuman hoitoon tarkoitettu ballonki.
Viime vuosina bruttokate (gross margin) on ollut noin 45-50% ja käyttökate (operating margin) on vaihdellut 24 ja 32 prosentin välillä. Osinkoa firma on kasvattanut jopa noin 15% vuosivauhtia. Tulos on kasvanut korkeita yksinumeroisia lukuja ja liikevaihto keskimäärin 6,7% vuosivauhtia viimeisen 3 vuoden aikana. ROE on ollut 15-20%. Yhtiö on maksanut tuloksestaan osinkona alle 20% vuodessa, joten osingon nousua lienee lupa odottaa tulevaisuudessakin. Yhtiö on lisäksi ostellut omia osakkeitaan takaisin.
Kun keväällä hankin yhtiön osakkeita salkkuuni oli P/E-luku velalla (tai tässä tapauksessa kassalla) korjattuna noin 20. Tämän jälkeen osakkeen kurssi on noussut noin 25% ja vaikka liiketoiminta onkin kehittynyt suotuisasti, on arvostus siitä huolimatta noussut. Tällä hetkellä osinkotuotto on 0,8%, P/E kuluvan vuoden tulosennusteelle 21,4 ja p/b 4,3. Mistään alennusmyynnistä ei ainakaan voitane puhua. Atrionin P/E-luku on tällä hetkellä selvästi yli histroallisen keskiarvonsa (normaalitilanteessa liikkunut noin 14 ja 18 välillä).
Yhtiö julkaisi Q3-tuloksen perjantaina. Liikevaihto kasvoi 8%, Kasvu painottui kuitenkin matalampikatteisiin tuotteisiin. Tästä sekä kiristyneestä verotuksesta (ilmeisesti tutkimus- ja kehityskulujen verovähennyksiä on leikattu tänä vuonna) johtuen nettotulos jäi viimevuotiselle tasolle. Osakekohtainen tulos kasvoi noin 2,5% johtuen lähinnä ilmeisesti omien osakkeiden ostoista.
Atrionista kiinnostuin heti kun sain tietää sen olemassaolosta. Olin jo pidempään seuraillut paria isompaa terveysteknologiayritystä Jenkeistä, mutta pitänyt niitä hieman kalliina niiden kasvupotentiaaliin nähden. Atrionkin tuntuu tällä hetkellä hieman yliarvostetulta ja siksi olenkin toistaikseksi odottavalla kannalla lisäostojen kanssa. Atrionin osuus salkustani on 4,2% mihin olen melko lailla tyytyväinen, joten siinäkään mielessä lisäostojen kanssa ei ole kiire.