Aiemmin sijoitussuunnitelmasta kirjoittaessani kerroin millaisia maantieteellisiä ja toimialakohtaisia painotuksia olen yrittänyt noudattaa. En kuitenkaan muistaakseni ole avannut sen tarkemmin sitä, millä periaatteella valitsen sijoituskohteeni.
Olen määritellyt strategiakseni hankkia laatuyhtiötä koosta riippumatta kohtuulliseen hintaan. Ostot suoritan ajallisesti hajauttaen. Nämä laatuyhtiöt olen ajatellut omistaa pitkään. Lisäksi aion hankkia pienempia, institutionaalisten sijoittajien ulottumattomissa olevia, kasvavia yrityksiä jos hinta on mielestäni houkuttelevalla tasolla. Yksittäisen yrityksen painon pyrin pitkällä aikavälillä pitämään maksimissaan noin 10%:ssa ja minimissään noin 3%:ssa. Tavoitteeni on sijoittaa maksissaan noin 25 yritykseen, sillä enempää en pysy millään seuraamaan. Ehkä noin 20 voisi olla sopiva määrä. Tämän lisäksi olen ajatellut sijoittaa pienellä painolla muutamaan uransa alkutaipaleella olevaan mielenkiintoiseen listaamattomaan yritykseen. Tällä hetkellä näitä sijoituksia on salkussani 3 kappaletta ja niiden yhteispaino on noin 1,5% eli melko merkityksetön.
Mikä sitten on laatuyhtiö? Se onkin jo visaisempi kysymys. Buffet suosittelee sijoittamaan yhtiöihin, joilla on kestävä kilpailuetu, alalle tulo on vaikeaa ja yhtiöllä on kyky hyvään oman pääoman tuottoon. Lisäksi yhtiö ei saisi olla liian velkaantunut. Seligsonin Phoebus-rahastoa hoitava Anders Oldenburg kertoo sijoitusstrategiastaan Phoebus-blogin merkinnässä vuodelta 2007: "Jos onnistun löytämään
oman toimialansa kannattavimpia yhtiöitä, joiden kasvunäkymät ovat
kohtuulliset ja joiden kilpailuetu on pysyvä, jotka ovat vakavaraisia ja
ennen kaikkea, joiden yritysjohto on poikkeuksellisen hyvä - ja jos
vielä voin ostaa nämä jotakuinkin järkeviin hintoihin - se riittää!" "Järkevä hinta useimmiten
edellyttää, että muut eivät pidä yhtiöitämme aivan yhtä hyvinä kuin
minä. Mutta huomaavatko markkinat yhtiöiden laadun vuodessa, viidessä
vuodessa vai myöhemmin, ei minua erityisemmin kiinnosta."
Kuulostaa suhteellisen yksinkertaiselta, mutta kuinka arvioida kestävää kilpailuetua? Lainsäädännöillä on tapana muuttua, patenteilla raueta ja teknologialla kehittyä tavoilla, joita on vaikea ennustaa vaikkapa kymmenen tai viidentoista vuoden päähän. Historia voi antaa jotain perspektiiviä asioihin, mutta kuuluisan kliseen mukaan se ei ole tae tulevasta. Alalle tulon hankaluudesta, oman pääoman tuotosta ja yhtiön velkaantuneisuudesta sentään pystyy kohtuullisen helposti informaatiota löytämään. Yritysjohdon arvioiminen on sitten ainakin minulle melko hankala tehtävä. Myös järkevä hinta on jonkin verran tulkinnanvarainen asia, eikä sen määrittäminen ole ainakaan aloittelijalle mikään helppo tehtävä. En myöskään keksi oikein muita tilanteita kuin yhtiöistä riippumattomat markkinaympäristön heikentymiset ja niistä aiheutuvat paniikkimyynnit, jolloin suuria ja analyytikoiden seuraamia yrityksiä voisi ehkä hankkia alennuksella.
Entäpä sitten pienemmät kasvuyritykset? Miksi hankkisin niitä löysemmin kriteerein kuin suurempia yrityksiä? Yksi tekijä saattaa olla se, ettei pieni yritys ole toiminut vielä kovinkaan pitkää aikaa ja näin ollen menestystä ei voi arvioida historian perusteella. Toisaalta en välttämättä aio omistaa kaikkia kasvuyrityksiä kovin pitkäaikaisesti vaan saatan harkita myös osakkeiden myyntiä, mikäli arvioimani aliarvostus purkautuu. Suoranaisiin käänneyhtiöihin taidan kuitenkin jatkossa välttää sijoittamista. Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt sijoittamaan kertaalleen myös erikoistilanteeseen.
Millaisiin yhtiöihin olen sitten muutoin kuluneen puolentoista vuoden aikana sijoittanut? Salkkuni suurista tai keskisuurista yhtiöstä laatuyhtiöiksi (harva kuitenkaan täyttää kaikkia laatuyhtiön kriteereitä) olen luonnehtinut Alma median (tästä voinee olla montaa mieltä, mutta mielestäni kyseessä on media-alan paras toimija Suomessa), Nokian renkaat, Aflacin, Sampon, Nordean (tämäkin arvio saattaa olla väärä, sillä uskoakseni ainakin Handelsbanken on parempi), IBM:n, Fortumin, Praxairin, Fenix Outdoorin sekä Tikkurilan. Pienistä yhtiöstä laadukkaina pidän Atrionia ja kenties myös Restamaxia (saa nauraa, mutta yhtiö on käsittääkseni kannattavampi kuin ravintola-ala Suomessa keskimäärin ja yhtiöllä alkaa olla myös mittakaavaetua. Johdon kyvykkyydestä en tosin ole aivan 100% vakuuttunut). Myös Protector Forsikringista, First Internet Bancorpista ja Reveniosta saattaa olla kehittymässä laatuyhtiöt.
Siili on selvästi pieni kasvuyhtiö, jonka laadusta en osaa vielä sanoa oikein mitään. Epäilen kuitenkin ettei sillä tule mitään erityisempää kilpailuetua olemaan ja en ole aivan varma soveltuuko se kuitenkaan sijoitusstrategiaani. Saatan ehkä päätyä myymään osakkeet jos arvostus jonain päivänä on kohdallaan. Doro ei myöskään täytä ainakaan tällä hetkellä laatuyhtiön kriteereitä ja siihen sijoittaminen oli selvä virhe. Yhtiö on kuitenkin viime aikoina tehnyt mielenkiintoisen kaupan, jonka myötä yhtiö laajentaa liiketoimintaansa iäkkäiden digitaalisiin hoivapalveluihin.
Yaran suhteen en oikein osaa päättää onko kyseessä laatuyhtiön piirteitä sisältävä firma vai pelkkä bulkkituottaja. Yhtiön johtoa pidän ainakin osaavana. Munksjö taas edustaa eräänlaista erikoistilannetta. Lisäksi pidän sen pitkän aikavälin näkymiä vähintäänkin kohtuullisina. Aika näyttää tuleeko Munksjö jäämään salkkuuni pitkäaikaiseksi omistukseksi.
Ja sitten on jäljellä vielä yksi yritys, jota olin laadukkaaksi luullut: Stockmann. Nyt lienee jo selvää että arvioni oli väärä. Jatkossa tilalle pitänee keksiä jotain muuta. H&M ei minua kiinnosta, Axfoodin arvostus on tällä hetkellä melko järjetön ja Keskokaan ei oikein innosta.
Laatuyhtiöiden osuus koko sijoitusvarallisuudestani on prosentteina mitattuna tällä hetkellä noin 42%. Kaikista osakeomistuksista ne kuitenkin muodostavat yli puolet. Jatkossa osuus saisi olla mieluusti ainakin 70% osakeomistuksista ja aionkin jatkossa keskittää ostoja kahteen ruplan runtelemaan laatuyhtiöön. Toivottavasti pääsen tulevaisuudessa lisäilemään salkkuuni myös paria muuta pidempään kiikarissa ollutta laatuyhtiötä.
Tämän kirjoituksen myötä haluan myös toivottaa lukijoille oikein hyvää ja rentouttavaa joulua! Ja loppuun vielä olutsuositus joulupöytään: Alko on saanut valikoimiinsa kertaerän norjalaista Nøgne Ø Imperial Rye Porteria, jonka pitäisi olla erityisen maistuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti