Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2014

Onko tässä mitään järkeä? Sijoitussuunnitelman tarkastelua.

Aloitin sijoittamisen noin puolitoista vuotta sitten. Alkuun suorien osakesijoitusten piti olla vain pieni mauste indeksiosuusrahastojen rinnalla. Jotenkin kuitenkin kävi niin, että innostuin yhtiöiden seuraamisesta ja säästöön kertyneet rahat ovat ohjautuneet enimmäkseen suoraan osakkeisiin. Jonkin verran olen kuitenkin hankkinut myös aktiivista Seligsonin Phoebus-rahastoa, joka muodostaa tällä hetkellä noin 4% osuuden koko sijoitusvarallisuudestani.

En ole aiemmin juurikaan kyseenalaistanut strategiaani, mutta jostain syystä viime aikainen Venäjän tilanne on saanut minut pohtimaan asioita. Tiedän, että minulla on edelleen oppirahat osittain maksamatta ja esimerkiksi Stockmann on ollut selkeä virhesijoitus ja siihen sijoittamalla olen syyllistynyt liialliseen luottamukseen omiin kykyihini. Myös Nokian renkaita ostin aivan liian aikaisessa vaiheessa, mutta uskon siitä huolimatta edelleen sen olevan pidemmällä aikavälillä todennäköisesti vähintäänkin kohtuullinen sijoitus.

Sijoitusomaisuuteni on melko pieni ja sijoittamiseen käytössä oleva aikani rajallinen. Miksi edes kuvittelisin voivani lyödä yhtiöitä vuosikausia kokopäiväisesti seuranneet sijoitusammattilaiset? Eikö minun kannattaisi valita joko joku sopiva indeksiosuusrahasto tai aktiivinen rahasto, johon rahani pistäisin? Todennäköisesti kannattaisi, jos ajatellaan pelkästään tuottoa. Ihminen ei kuitenkaan usein ole erityisen rationaalinen olento, enkä minä ole poikkeus.

Miksi en sitten tunnusta tappiotani ja myy osakkeitani ja osta tilalle vaikkapa Seligsonin Phoebusta (jonka strategiaan ja salkunhoitajaan luotan)? Syitä on useampia, mutta tärkein lienee se, että yhtiöiden seuraaminen ja osakkeiden omistaminen on minusta mielenkiintoista. Haluan olla pitkäaikaisena omistajana yhtiöissä, joiden liiketoimintaan uskon. Saattaa kuulostaa typerältä, mutta olen valmis uhraamaan potentiaalisia tuottoja tämän periaatteen vuoksi. Syynä tähän saattaa olla myös se, että en usko olevani pohjimmiltani ns. kunnon kapitalisti. Minusta esimerkiksi se, että Ponssen säilyttää tuotantoaan sitkeästi Vieremällä, tekee yhtiöstä houkuttelevan sijoituskohteen. Kunhan vaan hinta on kohdallaan.

En myöskään tavoittele sijoitustoiminnassani taloudellista riippumattomuutta. En usko saavani säästettyä niin paljoa, että pystyisin edes saavuttamaan sitäennen eläkeikääni ainakaan pelkillä osinkotuotoilla. Toisaalta pidän (useimmiten) myös työstäni ja en haluaisi sitä jättää. Jonkin verran lyhempää viikkoa voisin toki mieluusti tulevaisuudessa tehdä. En myöskään halua elää mahdollisimman nuukasti. Työssänikin olen huomannut, että elämä saattaa tuoda tulleessaan myös erittäin ikäviä yllätyksiä. Aion nauttia elämästäni juuri nyt, mutta toisaalta en koskaan ole saanut erityistä mielihyvää kuluttamisesta. Tämän vuoksi minua ei toisaalta haittaa laittaa osaa palkastani säästöön, mutta toisaalta esimerkiksi perheen kesälomareissuista en ole valmis tinkimään.

Kaiken tämän itsetutkiskelun jälkeen olen päättänyt jatkaa kuten ennenkin. Phoebusta aion ostella pikku hiljaa lähinnä sivutuloista säästöön jäävillä rahoilla. Sen osuus saisi kuitenkin kasvaa mieluusti jopa 10-20% salkusta, mutta se vaatisi nykyistä suurempia sivutuloja. Lasten säästöt olen kuitenkin jo aiemmin päättänyt ohjata suoraan indeksirahastoon. Omissa sijoituksissani pyrin jatkossa ottamaan markkinaympäristön siinä mielessä paremmin huomioon, että pyrin pitämään erityisen riskialttiilla markkina-alueilla (Venäjä, Valko-Venäjä jne) toimivien yritysten painon "neutraalissa markkinatilanteessa" suhteellisen pienenä ja kasvatan niitä sitten sopivien kriisien yhteydessä (kuten esim. juuri nyt Venäjän suhteen toimin).

Stockmannin suhteen en edelleenkään aio tehdä muuta kuin odottaa. En toisaalta aivan täysin ymmärrä Inderesin logiikkaa siinä, miksi yhtiön arvo olisi nyt selvästi matalampi (ainakaan pitkällä aikavälillä) kun yhtiö ei päättänytkään pistää Lindexiä myyntiin. Syykuussa Stockmannista kirjoittaessani en kuitenkaan olisi uskonut yhtiön tuloksen painuvan tappiolle jo tänä vuonna.

5 kommenttia:

  1. Hyvin samankaltainen kokemus kuin itselläni. En kuitenkaan alituotoilta huolimatta ole vielä valmis myöntämään tappiotani indeksille pärjäämisen suhteen. Venäjän kriisi ja öljyn hinnan raju lasku ovat kuitenkin sellaisia tekijöitä, joita ei oikein voinut ennustaa ostopäätöstä tehdessä. Tai öljyn laskun ehkä olisi, muttei näin rajuna. On mahdotonta tietää, miten olisin pärjännyt, jos noita kahta asiaa ei olisi tapahtunut.

    Toki suurimpana syynä osakestrategiassa pysymiselle indeksisijoittamisen sijasta on minullakin mielenkiinnon ylläpito. Olen valmis riskeeraamaan osan tuotoistani, jotta homma pysyy viihdyttävänä.

    VastaaPoista
  2. Komppaan edellistä eli suorat osakesijoitukset ovat viihdearvoltaan huomattavasti "arvokkaampia" kuin tylsä indeksirahasto. Lisäksi on jotenkin "selittämättömällä tavalla" paljon miehekkäämpää omistaa jotain tiettyä liiketoimintaa kuin rahastoa :D

    Ja pakko myöntää, että tuntuu hyvältä, kun katselee automatkalla ikkunasta "omistamiensa" yritysten logoja ;)))

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kommenteista. Näinhän se on. Onhan se jollain tavalla mukavaa käydä hakemassa rinkka "omasta" vaellustavarakaupasta tai juoda "oman" panimon olutta. Ja loppujen lopuksi minulle ei ole niin paljoa väliä voitanko indeksiä kunhan en vaan haaskaa kaikkia säästöjä kaupankäyntiin. Eli pyrin ostamaan laatua, hajauttamaan riittävästi jo ostovaiheessa ja olemaan tekemättä turhaa kauppaa. Eiköhän tuolla strategialla pitäisi ainakin jonkinlaista tuottoa olla joka tapauksessa luvassa.

    VastaaPoista
  4. Täällä ilmoittautuu täysin samanlaisia ajatuksia läpi käyvä piensijoittaja. Alussa ideana oli ostaa muutamaa yhtiötä ja jäädä pitkäksi ajaksi holdaamaan ja pitää rahastot ja osakkeet 50:50 painossa. Opintolainojen jälkeen huomasin rahastojen olevan alle 15% painolla salkussa ja salkku täynnä venäjäriskin osakkeita. Stockmann, Fortum, Nokian Renkaat ja YIT. Näistä suurin menetys ollut YIT. Myyntitappioita kertynyt n. 200€ ja sijoitus -500€ tällä hetkellä. Oppirahoja, oppirahoja. Nyt voi vain olla tyytyväinen, ettei kyseessä ole sen suuremmat summat.

    Lyhyesti analysoituna, sopulikäyttäytymiseen mukaan lähtenyt ilman luottoa omaan sijoitusstartegiaan tai siitä kiinnipitämistä. Nyt olen ostanut 1500€llä S-osuuksia itselle ja avopuolisolle sekä lisännyt rahastoja säännöllisesti, enkä ole ostanut osakkeita. Salkku saa nyt jäädä jäähylle ja jään odottelemaan miten YIT:n käy, joka oli suurimpia sijoituksiania alkuvuodesta. Sijoitusstrategiani oli ostaa tylsiä osinkopapereita, indeksirahastoja ja muita defensiivisiä sijoituskohteita. Osittain toteutunut ja osittain ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinälläänhän Venäjä-riski ei minua välttämättä haittaa, mutta Nokian renkaiden kanssa en oikein ymmärtänyt sitä tarpeeksi ajoissa. YIT:kin käväisi salkussani pikaisesti, mutta näin jälkikäteen onneksi myin sen aika äkkiä pois pienellä tappiolla. Salkkuni on kuitenkin kaiken kaikkiaan plussalla ja Fortumiin olen Venäjä-riskistä huolimatta tyytyväinen (tulin hankkineeksi osakkeita hieman päälle 15 euron hintaan). Mutta saa nähdä kuinka tässä vielä käy ;)

      Kaiken kaikkiaan täytyy kuitenkin todeta, että yllättävän vaikeaa on oman strategian toteuttaminen. Ja valitettavasti muiden virheistä ei näköjään voi oppia (minuakin kyllä varoitettiin).

      Poista