Tunnusluvut

P/E, p/b, osinkotuotto%, ROE, ROI, ROCE, EBIT, EBITA, EBIT%, nettotulos, liiketulos, P/S, EV/EBIT ja muut nimihirviöt ja kirjainyhdistelmät hyökkäsivät kimppuuni heti kun aloin tutkia sitä, miten osakkeet hinnoitellaan ja mistä yhtiöiden tilinpäätökset muodostuvat. Homma ei helpottunut lainkaan siinä vaiheessa kun sain eteeni Gordonin kaavan ja vapaan kassavirran mallin, EVA-mallista puhumattakaan.

Nyt reilun vuoden lukuja tiirailtuani osaan jo ymmärtää suurimman osan niistä merkityksen. Tilinpäätöskään ei enää näytä aivan heprealta (tai kreikalta tai mesopotamialta riippuen siitä millä kielellä luen). Suosittelen suoria osakesijoituksia harkitseville ensimmäisen kappaleen aluksi lueteltujen lyhenteiden tai käsitteiden opettelemista. Ainakin P/E- ja p/b-luvut lienevät hyödylliset myös indeksirahastoihin tai ETF:n sijoittaville kertomaan markkinan yleisestä arvostustasosta.

Erilaiset arvonmääritysmallit olen kokenut kaikki ainakin jossain määrin ongelmallisiksi. Esimerkiksi Gordonin kaava ei huomio lainkaan omien osakkeiden takaisinostoja tai sitä, että kasvuyhtiö laittaa suuren osuuden tuloksestaan kasvuun, jolloin saattaa olla jopa järkevää olla maksamatta lainkaan osinkoja. Vapaan kassavirran mallin olen kokenut hyödylliseksi lähinnä vakaalla toimialalla toimivilla yhtiöllä, jolla tulevaisuutta voi ehkä ennustaa edes jollain tarkkuudella. Kaavassa päätearvolla on kuitenkin niin suuri paino, että pienikin muutos ennakoidussa kasvunopeudessa muuttaa lopputulosta suuresti. Koen silti mallin siinä mielessä hyväksi, että sen myötä tulee tarkasteltua nimenomaan vapaata kassavirtaa, jolloin ainakin osa erilaisista kirjanpitokikkailusta tulee huomattua.

Seuraavaksi sitten mietteitä allokaatiosta.