Jälleen kerran edellisestä postauksesta on vierähtänyt varsin pitkä aika. Aika on ollut kortilla ja lisäksi elämässäni on tapahtunut kaikenlaista - ei pelkästään positiivista - muutosta, jonka vuoksi energiaa ei ole juuri riittänyt sijoitusasioihin. Talouskin on välillä ollut hieman tiukemmalla. Olen kuitenkin antanut suurimman osan sijoituksistani olla, vaikka jonkinlaista pientä muutosta on toki salkusssa koettu. Joku varmaan ihmettelee, että mitä järkeä tätä blogia on pitää, jos päivittämistahti on kerran vuodessa tai harvemmin. Tämä blogi toimii kuitenkin hyvänä julkisena päiväkirjana, josta voin tarvittaessa myöhemmin tarkistaa mitä olen sijoituksesta ajatellut. Ihmisen muisti kun tuntuu välillä olevan niin kovin valikoiva... Lisäksi olen välillä saanut varsin hyviä kommenttaja ja ajatusten esittäminen julkisesti pakottaa kuitenkin ainakin jollain tavalla jäsentelemään omia ajatuksia. Näillä eväillä siis salkkutapahtumia perkaamaan.
Viimeksi kerroin, että lisäsin hieman Fondiaa salkkuuni loppuvuodesta 2019. Ostohinta oli hieman alle 9 euroa. Sen jälkeen ei paljoa positiivista näytä tapahtuneen. Vuonna 2019 liikevaihto laski 0,4% ja vertailukelpoinen tilikauden tulos puolittui vuoden takaisesta 0,8 miljoonaan. EPS oli 9 senttiä. Toimitusjohtaja Hellfors kommentoi tilannetta seuraavasti: "Suorituskykymme parantamiseen liittyvissä toimissamme emme ole vielä saavuttaneet tavoittelemaamme tasoa ja luonnollisesti tilikauden tulos oli meille pettymys. Kehitysprojekteihin käytetyt resurssit ja työaika olivat kuitenkin tietoinen strateginen valinta koko konsernin menestyksen rakentamiseksi." Varsin ympäripyöreän oloista tekstiä... Vuoden 2020 H1:llä liikevaihto laski edelleen 2,5%, mutta positiivista oli liikevoittomarginaalinen parantuminen vuoden takaisesta noin 4 prosenttiyksikköä. Inderes näki tuloksen varsin positiviisena ja he arvioivat kannattavuuden parantumisen pitkäkestoiseksi. Q3:lla liikevaihto jatkoi laskua vertailukaudesta (-4,1%). Kannattavuudesta ei oikein mitään tarkempaa tietoa saatu. Inderesin analyysissä elokuulta ennakoidaan kannattavuuden parantuvan niin, että tämän vuoden luvuille P/E olisi 18, mitä voitaneen pitää kohtuullisena, mikäli yhtiön suunta jatkossa kääntyy kasvun uralle. Vuoden 2020 P/E on Inderesin mukaan noin 24. Tämä tarkoittaisi vuodelle 2020 noin 30 sentin EPS:ää ja tälle vuodelle noin 41 senttiä. Täytyy kuitenkin muistaa, että koronakriisi kurittaa myös Fondiaa ja kriisivuoden sijaan pitäisi arvioida mikä on yhtiön tuloksentekokyky normaalissa tilanteessa. Vuonna 2018 EPS oli 41 senttiä eli jos halutaan uskoa, että kaksi heikompaa vuotta johtuvat sekä ensin yhtiön sisäistä tilapäisistä ongelmista, että koronakriisistä niin tällöin nykykurssi voi olla perusteltua. Sen verran huonot kertoimet tällä hevosella kuitenkin näyttävät olevan, että en nyt pistä pelimerkkejäni tällä erää sille lisää. Pidän kuitenkin toistaiseksi nykyiset omistukseni eli 1,6% salkkuni arvosta.
Koronakevään 2020 istuin omistukseni päällä tekemättä mitään. Hyvä niin, sillä melko nopeasti pahimmasta kuopasta noustiin. Lisääkin olisin hankkinut, jos vaan rahkeita olisi ollut. Tiedän, että tällaisia hetkiä varten pitäisi olla varalla käteistä ja kyllä minulla sitä olikin, mutta muu elämäntilanne ei nyt ostoksille kannustanut. Loppujen lopuksi olen melko tyytyväinen lopputulokseen.
Kesällä tuli tarvetta käteiselle ja päädyn myymään salkustani ensin mielestäni epäonnistuneita sijoituksia ja sitten joitain muita, joihin en enää oikein jaksanut täysillä uskoa. Sain myös samalla hyvää oppia ajallisen hajauttamisen tärkeydestä.
BMW:t lähtivät salkusta kesäkuussa. Täytyy myöntää, että en oikein ollut ymmärtänyt koko autobisneksen arvostuksen logiikkaa. Saksan korkea osinkoverotus ei myöskään erityisesti ole mieleinen asia. Olen saanut jo useamman kerran todeta, että jos joku iso ja aktiivisesti seurattu firma näyttää edulliselta ilman, että aliarvotukselle on mitään aivan selkeää syytä, niin yleensä vika on enemmänkin siinä että minä en ymmärrä arvonmäärityksestä riittävästi, kuin siinä että yhtiö oikeasti olisi erityisen aliarvostettu. Oli miten oli, niin firma sai lähteä ensimmäisenä, koska sen omistamisen järkevyyttä olin punninnut jo pidempään.
Heinäkuussa myin Fortumit. Olin hankkinut yhtiötä salkkuuni alunperin hyvän osinkotuoton perässä. Sinällään olen ollut ihan tyytyväinen sijoitukseen, mutta koska jotain piti myydä, niin myin nämä. Jälkikäteen tarkasteltuna olisi kannattanut odottaa pidempäänkin, mutta enpä nyt pahimmassakaan kuopassa tullut myyneeksi.
Lisäksi myin pois Nokian renkaat. Ihan hyvä yhtiö sekin on ollut, mutta jostain piti taas luopua. Positiivisena asiana oli, ettei veroja tarvinut pahemmin myynnistä maksella. Negatiivisena se, että myyntiajankohta ei ollut paras mahdollinen. Seuraavana oli tarkoitus myydä Tikkurilat, mutta jotenkin tuntui niin halvalla menevän, että myinkin vain hieman alle puolet. Hyvä niin, sillä kilpailevien ostotarjousten myötä kurssi on yli tuplaantunut. Hieman parempaa ajoitusta onnistuinkin sitten noudattamaan Nordean ja Svenska Handelsbankenin kanssa, joista ensinmainut myin kokonaan pois ja jälkimmäisistä kolmasosan. Ne muuten hankin myöhemmin takaisin salkkuuni hieman myyntihintaa edullisemmin.
Mitä sitten jäi jäljelle? Tällä hetkellä salkkuni koostumus on seuraava:
Aflac 3,7%
Alma Media 4,5%
Ahlström-Munksjö 4,2%
Detection Technology 4,1%
Fenix Outdoor 12,1%
Fondia 1,6%
First Internet Bancorp 3,9%
Kone 2,9%
Linde 7,9%
NoHo 2,6%
Protector Forsikring 4%
Revenio 24,8%
Sampo 3,3%
Svenska Handelsbanken 5,5%
Siili 4,3%
Tikkurila 7%
sekä uutuutena WP Carey 3,7% josta myöhemmin hieman lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti