Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

maanantaina, elokuuta 29, 2016

Uusille urille

Aika monen sijoitusaiheisen blogin aihepiiri käsittää jollain tavalla riippumattomuuden. Eri ihmisille se tarkoittaa eri asioita. Osa vahtii rahankäyttöään hyvinkin tarkasti ja pyrkii kurinalaisilla elämäntavoilla säästämään palkastaan niin suuren osan, että vapaus työstä koittaa jo vuosikymmenen kuluttua.

Minä en ole asettanut itselleni mitään selkeitä säästötavoitteita enkä ole ajatellut jäädä pois palkkatyöstä vielä vuosikymmeniin, ellei mitään yllättävää satu. Osakkeisiin olen säästänyt lähinnä siksi, että uskon sen tuovan pidemmällä aikavälillä taloudellisen turvan lisäksi vaihtoehtoja.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut pohtia nykyistä uravalintaani. Olen kouluttautunut asiantuntija-ammattiin, jossa uskoakseni minulle tulisi maksaa ajattelusta. Työnkuvani on kuitenkin ollut jo pidempää pelkkää suorittamista ja näistä suoritteista minulle myös maksetaan. Rutiinit tappavat luovuuden sanotaan. Siinä on perää. Vaikken ole mikään erikoista ja epäsäännöllistä elämää viettävä suuri taiteilija, pidän kuitenkin lukemisesta ja kirjoittamisesta ja minulla on myös niihin liittyviä sivutöitä, joista koen tyydytystä, mutta jotka kärsivät pakkotahtisesta päätoimesta. 

Mikä siis neuvoksi? Olen tehnyt työni ohessa myös tieteellistä tutkimusta ja nyt minun pitäisi löytää aikaa artikkelien kirjoittamiseen. Mikä olisikaan luontevampi paikka sille kuin yliopisto. Palkka on nykyistä työtäni huonompi, mutta toisaalta työssä on aivan erilainen vapaus. Lisäksi olen aina pitänyt myös opettamisesta, jota siis saan nyt myös tehdä.

Jos suunnitelmani onnistuu, niin jatkossa hankin elantoni useammasta eri tulonlähteestä. Päätoimena tulee olemaan työ yliopistolla. Lisäksi teen ammattiini liittyviä hommia yksityisenä ammatinharjoittajana. Tämän lisäksi minulla on erilaisia vähän tai enemmän kirjoittamiseen ja tieteeseen liittyviä sivutöitä. Työmäärä tuskin tulee juurikaan aiemmasta vähenemään ja palkkakin on, jos ei nyt vähäisempi, niin ainakin epävakaammalla pohjalla kuin aiemmin ammatinharjoittamiseen liittyvien riskien myötä. Uskon kuitenkin, että järjestely on hyvä. En halua tuhlata ainutkertaista ja rajallista elämääni tekemällä työtä olosuhteissa, jotka koen omiin tavoitteisiini ja toiveisiini nähden sopimattomiksi. Etenkin, mikäli valittavana on muitakin vaihtoehtoja.

9 kommenttia:

  1. Toivotan onnea suunnitelmallesi. Vaatii aina rohkeutta lähteä epätyydyttävästä, mutta varmasta työstä johonkin epävarmempaan, mutta älyllisesti ehkä kiehtovampaan työhön.

    Uskon, että tulevaisuudessa monella meistä elanto koostuu useista pienistä puroista, joten siinä mielessä olet etujoukoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kannastuksesta. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, ettei mikään työ enää ole samalla tavalla "varmaa" kuin ehkä aiemmin, mutta toki varmempaa. Itsekin uskon, että jatkossa moni saa toimeentulonsa erilaisista hommista. Etenkin ehkä akateemisempaa/luovempaa työtä tekevät. Katsotaan kuinka tässä käy...

      Poista
  2. Itse en vielä uskalla lähteä varmasta palkkatyöstä, ehkä sitten joskus =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no en minäkään täysin hylkää "varmaa" palkkatyötä, mutta sen osuus tuloista vähenee. Jos oikein huonosti kävisi niin kyllä silläkin vielä pärjäisi jos pakko olisi. Mutta mielelläni noita itseäni kiinnostavia lisätöitä otan.

      Poista
  3. Kuulostaa tosi hyvältä. Jotain samansuuntaista tekisin mielellään itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran olen elämässä oppinut, että jos tilaisuus tulee niin se kannattaa hyödyntää. Uutta tarjousta ei välttämättä hetkeen (tai koskaan) tule. Siksi päätin nyt tähän tarttua.

      Poista
  4. Vanha kansa sanoi, että lapsi tuo leivän tullessaan. Niin tekee myös luovuuden osoituksena syntyvä uusi työ- ja elämäntapa. Rohkeutta siis.

    VastaaPoista
  5. Onnea hankkeeseen! Ei muuta ku heittäydy virran vietäväksi, mikäli se yhtään tuntuu oikealta ja vastaa omia intohimojasi enemmän kuin nykyinen työ.
    Itse heittäydyin yksinyrittäjäksi vakityöstä (jossa en kylläkään voinut olla huonon pomon vuoksi) viisi vuotta sitten. Kahtena ensimmäisenä vuonna poltin itseni loppuun, mutta sen jälkeen olen löytänyt oman tapani tehdä töitä. En ole kertaakaan, valehtelematta, katunut päätöstä! Maksan mielelläni vapaudesta, tulotasoni on siis selvästi pienempi kuin aiemmin, noin määrällisesti, mutta henkisesti se tuntuu paljon enemmältä! Sitä on vaikea selittää.
    Ainoa asia, joka mietityttää, on eläkkeen kertyminen. Olen viisi vuotta maksanut minimieläkemaksua siksi, että tulotasoni ei salli enempää maksamasta, enkä toisaalta ole juuri nyt valmis tekemään enempää töitä kun lapset ovat pieniä. Siksi olen jo pari vuotta pyöritellyt ajatusta laittaa säästöistä erilaisiin sijoituksiin, jotta saisin kartutettua itse eläkepäivien tulojani. Luulen, että aika moni yrittäjä turvaa eläpäivien toimeentulon jotenkin muuten kuin korkeilla Yel-maksuilla! Se hyötykertymä on noista niin surkea!

    VastaaPoista