Joulu on juhlittu ja kinkku lähes syöty. Olen pitänyt pari päivää taukoa sijoitusuutisten ja blogien lukemisesta ja keskittynyt aivan täysin muuhun eli yhdessäoloon, syömiseen ja pienemmässä määrin myös juomiseen: Nøgne ei pettänyt ja Imperial Rye Porter oli varsin mainiota.
Tänään kuntosalilla kinkkua sulatellessani tulin ajatelleeksi taas sijoitussuunnitelmaani. Jonkin verran ajatuksia herätti myös tämä Kauppalehden Aloittelijan palstalta löytyvä keskustelu. Sisällön voisi tiivistää niin, että moni esittää hyviä pointteja sekä rahastoihin sijoittamisen puolesta, että suorien osakesijoituksien puolesta. Omaan suunnitelmaani molemmat kuuluvat, mutta syystä tai toisesta erityisesti kehittyneiden markkinoiden rahastot ovat jääneet aika pienelle osuudelle.
Kun viimeksi kirjoitin sijoitussuunnitelmastani epäröin useammankin salkkuyhtiöni kanssa sitä ovatko ne oikeasti laatuyhtiöitä. Asioita pohdiskeltuani olen tullut siihen tulokseen, että mikäli suurta (ja sitten analyytikoiden aktiivisesti seuraamaa) yhtiötä ei yleisesti pidetä laatuyhtiönä, ei minulla todennäköisesti ole perusteltua syytä väittää toista. Näin ollen en jatkossa enää lue Alma mediaa tai Yaraa laatuyhtiöksi. Aion jatkossa luokitella suorat osakesijoitukseni neljään eri kategoriaan, jotka ovat laatuyhtiöt, erikoistilanteet, pienet (mutta tuloksentekokykynsä osoittaneet) kasvuyhtiöt sekä pienet uransa alkupuolella ovat listaamattomat yhtiöt.
Laatuyhtiöihin luen jatkossa Aflacin, Atrionin, Fenix Outdoorin, Fortumin, IBM:n, Nokian renkaat, Nordean, Praxairin, Revenion, Sampon ja Tikkurilan. Nämä 11 (tulevaisuudessa mahdollisesti n. 12-13) yhtiötä muodostavat salkkuni selkärangan ja niiden osuus on tällä hetkellä 47% salkustani. Jatkossa osuus tosin tullee hieman pienemään hajautuksen myötä. Mielestäni kaikillä näistä yhtiöstä on kestävää kilpailuetua.
Erikoistilanteisiin luen Alma median, Munksjön sekä Yaran ja Stockmannin. Alma median uskon tällä hetkellä olevan hinnoitellun edullisemmin kuin mikä yhtiön pitkän aikavälin potentiaali on. Yhtiö on ainakin osin saavuttanut sähköisessä liiketoiminnassaan kilpailuedun, joka perustuu verkostovaikutukseen. Munksjön listautumisesta olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Tällä hetkellä rinnakkaislistaus Tukholmaan näyttää poistaneen ainakin osan aliarvotuksesta ja mielenkiinnolla seuraan saavuttaako yhtiö tulevaisuudessa tavoittelemansa 12% käyttökatteen.
Yaran kohdalla päädyin hankkimaan yhtiötä, kun arvostus vaikutti olevan matala. Täytyy kuitenkin todeta, että en usko pystyväni ennustamaan (ainakaan markkinoita ja niitä seuraavia analyytikoita paremmin) mihin suuntaan Yaran liiketoiminta jatkossa kehittyy. Tällä hetkellä Yara on mukavasti plussalla salkussani ja olen alkanut harkita sen myymistä. Tilalle hankkisin ehkä Nordnetin Norja Superrahastoa (syynä tähän olisi myös verotekniset syyt, joiden vuoksi Yaran osinkoja verotetaan melko raskaalla kämmenellä). Stockmannin olen sijoittanut erikoistilanteisiin, koska sitä hankkiessani laskeskelin osien summan olevan korkeampi kuin osakekurssi (joka on arviostani laskenut 40%). Laskelmani ovat olleet selvästi virheelliset (kuten tästä merkinnästä voi lukea). Seppälän arvo on selvästikin negatiivinen ja uuden strategian myötä osakeantikin saattaa olla edessä. Yhtenä vaihtoehtona pidän sitä, että myisin noin puolet osakkeistani ja kuittaisin tappioilla Yaran myyntivoitot. Ihan kaikkia en viitsi myydä, sillä uskon edelleen, että yhtiön osien arvo on korkeampi kuin yhtiön osakkeiden markkina-arvo tällä hetkellä. Valitettavasti tappiollinen liiketoiminta syö jatkuvasti tuota arvoa ja sitä ei tietysti saada täysimääräisenä esiin, jos syystä tai toisesta jouduttaisiin pakkomyynteihin.
Yhteensä erikoistilanteet muodostavat salkustani noin 10% osuuden. Jatkossa osuus saa hieman laskea, mutta aion silti jatkossakin ajoittain sijoittaa tilanteisiin, joissa katson potentiaalisten tuottojen olevan riskin ottamisen arvoisia. Tätä kai joku voisi pelisalkuksikin nimittää, mutta mihinkään päiväkauppaan en aio silti alkaa.
Sitten on jäljellä vielä kategoria pienet kasvuyhtiöt. Näiltä yhtiöiltä vaadin, että niillä on näyttöä liiketoiminnan kannattavuudesta eli tappiollisiin start-upeihin en ole ajatellut sijoittaa. Pieniksi kasvuyhtiöiksi olen luokitellut Doron, First Internet Bancorpin, Protector Forsikringin, Restamaxin ja Siilin. Sijoittaessani tällaisiin yhtiöihin olen ottanut kriteeriksini, että minun pitää pystyä perustelemaan miksi uskon firman olevan parempi kuin millaisena Mr. Markkina sen näkee (eli miksi uskon voivani saavuttaa ylituottoja kyseiseen firmaan sijoittamalla). Doron ja INBK:n kohdalla tilanne ei ollut tämä kun hankin osakkeita ensimmäisen kerran. Yhtiöitä jonkin aikaa seurailtuani uskon kuitenkin, että markkinoiden näkymys molemmista on välillä ollut turhankin pessimistinen. Yhteensä pienet kasvuyhtiöt muodostavat yli 17% salkustani ja niiden osuutta aion jatkossa vähentää ohjaamalla säästöjä muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti