Tylsyys on hyvästä julisti Sampo viime vuonna. Joskus sijoittaminen tuntuukin todella
tylsältä hommalta. Vähän niin kuin katselisi ruohon kasvamista.
Samaan tulokseen ovat muutkin aloittelevat sijoittajat tulleet.
Herkuille perso piensijoittaja kirjoitti tästä aiheessa alkukuusta. Eipä minulla siihen juuri mitään
lisättävää ole.
Piensijoittajaa vaanivat myös muut
psykologiset karikot. Näistä psykologi Daniel Kahneman kirjoittaa
oivaltavasti ja mielenkiintoisesti kirjassaan Ajattelu nopeasti ja hitaasti. Luin kirjan viime talvena ja suosittelen sitä kaikille.
Vaikka kyseessä on melko paksu opus, on kirjoitustapa
mukaansatempaava. Huomaan itsekin tehneeni useita kirjassa
esitetyistä virheistä. Vaarallisimpana ehkä liiaallinen luotto
omiin kykyihini. Myös ankkuroitumisvaikutus on tullut selväksi.
Siitä lisää ehkä seuraavassa blogi-kirjoituksessani.
Kahneman esittää tutkimuksiin
perustuen miten ihmisillä on tapana vältellä tappioita. Olen
miettinyt asiaa jonkin verran ja tullut siihen tulokseen, että en
aio ottaa käyttöön minkäänlaista stop loss-toimintoa. Osakkeen
kurssi ei minua niin suuresti kiinnosta, kunhan liiketoiminta on
kunnossa. Jos siinä tapahtuu pidempiaikaista (yhtiöstä johtuvaa)
heikkenemistä olen valmis myymään osakkeeni, mutta siinä
vaiheessa tappiota on varmasti jo tullut. En silti aio myydä missä
tahansa tilanteessa vaan yritän arvioida mikä on uuden tilanteen
mukainen käypä arvo ja jos pörssikurssi jonain päivänä kohtaa
tämän arvotustason niin sitten myyn. Se tulee varmasti vaatimaan
jonkin verran itsekuria. Toisaalta voin lohduttautua sillä, että
tappiot ovat verovähennyskelpoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti