Aloitetaan Pyynikistä, koska se on suoraviivaisempi ja sisältää mielestäni useammankin opetuksen jatkoa varten. Päädyin aikanaan sijoittamaan yhtiöön pienellä summalla, koska tykkäsin tuotteista ja aistin panimomestari Peren olleen innostunut ja osaava. Jälkimmäinen arvioni meni sinällään metsään, että uskoakseni panimomestari oli osaava oluiden tekijä, mutta kannattavan/järkevän bisneksen rakentamisesta hänellä ei tuntunut olevan mitään käsitystä. Eikä tämä mielikuvani nyt uusimpien käänteiden valossa kauheasti kyllä ole muuttunut: Pyynikin käsityöläispanimon perustaja aikoo aloittaa erikoisen bisneksen Espanjan Aurinkorannikolla – mukana maailmankuulun huumeparonin veli Eli lonkeroa Espanjaan entisten (?) kokaiinikauppiaiden kanssa. Toisaalta ex-olutmestarin ja nykyisen betonivesiparonin arvio siitä, että: "Pere katsoo oman ammattitaitonsa liittyvän ennen muuta siihen, että hän osaa tehdä tarinoita" kuulostaa kyllä varsin realistiselta. Ja näyttäähän näitä tarinoista maksajia riittävän.
Arvioni Pyynikistä meni nähdäkseni siinä oikeaan, että yhtiö osasi luoda tuotteita, joilla oli markkoinoita. Myynti saatiin kasvatettua varsin suureksi. Näkemykseni yhtiön ongelmista oli myös oikea. Tosin kaikki kymmenen toimintavuotta on tehty tappiota niin ei tarvinne olla suuri Sherlock todetakseen, että yhtiöllä on ongelmia saada aikaan kannattavaa kasvua. Erilaisia hallituksia kokeiltiin, mutta ongelma ei poistunut. Nähdäkseni toimintakulttuuri oli viallinen ja tämä minun olisi pitänyt tajuta jo paljon aiemmin. Mitä olisi sitten tapahtunut jos olisin myynyt siinä kohtaa osakkeeni? Olisin todennäköisesti noin 0,5% varakkaampi kuin mitä tällä hetkellä olen. Omistukseni arvo oli lähes mitätön, mutta rahaa sekin olisi silti ollut. Toki korona-aikakin nyt hieman vaikeutti panimoiden kannattavuuden arviointia, mutta toisaalta esimerkiksi toinen omistamani pienpanimo eli Maku Brewing teki voitollisen tilikauden myös vuonna 2021. Pyynikki on kuitenkin hyvä osoitus siitä, miten tärkeää on, että yrityksellä on hyvä johto. Vaikka tuote olisikin kunnossa niin ei siitä ole mitään iloa, jos toimintaa rahoitetaan jatkuvilla osakeanneilla. Jossain vaiheessa se tie tulee kuitenkin loppuun kuljetuksi. Onneksi en sentään osallistunut näihin anteihin enää vuosikausiin vaan olin mukana lähinnä kannatuksen vuoksi. Jälkikäteen en kyllä oikein tiedä mitä sekään kannatti. Osakasalennukset olisi saanut omistamalla vaikka vain yhden osakkeen.
Sitten Fortumiin. Käytän jälleen alustuksen lähteenä Phoebus-blogia: Anders arvioi Fortumin vesivoimaloiden arvoksi noin 15 miljardia euroa. Ydinvoimalle ehkä 3-4 miljardia. Jäljellä olevat kaukolämpötoiminnot ovat ehkä noin 1-2 miljardin arvioiset. Eli kokonaisarvo olisi noin 20 miljardia jos lasketaan Venäjän toiminnot arvottomiksi. Velkaa oli maaliskuun lopuss 2,2 miljardia. Näin ollen Fortumin osakkeen arvo olisi noin 20 euroa kappaleelta. Verkkotoimintojen myyntiä Oldenburg piti virheenä, mutta Uniperia hän kuitenkin piti parhaana mahdollisena ostokohteena. Haltuunoton kanssa tehtiin kuitenkin virheitä. Nykyisin velkaa on ilmeisesti hieman vielä enemmän eli realistisempi hinta-arvio voisi olla noin 18 euroa/osake.
Blogimerkinnän jälkeen on kuitenkin tapahtunut lisää: Fortum pääsi eroon Uniperistä ja saa yhteensä 8 miljardin euron lainat ja takaukset takaisin, mutta toisaalta osakkeisiin sijoitetut 7 miljardia ovat mennyttä. Tai saa niistä puoli miljardia sentään. Eli vain 6,5 miljardia tässä haaskattiin. Tai tulihan siltä toki noin miljardilla osinkoja eli 5,5 miljardia. Yhtiön uskotaan kuitenkin kestävän nämä alaskirjaukset ilman osakeantia, mikä on toki nykyisille omistajille ihan positiivista. Tai niin positiivista kuin se nyt tällaisessa tilanteessa voi olla. Lisäksi Fortumille luvattiin jonkinlainen etuosto-oikeus Ruotsin vesi- ja ydinvoimaan. Käytännössä varmaan lähinnä ydinvoimaan. Sitä en nyt erityisen houkuttelevana näe. Toinen kysymys on mysö, että mahtaako siihen edes olla varaa. Vesivoima olisi kiinnostavampaa, mutta vaikea kuvitella, että sitä kovin herkästi myytäisiin. Sinällään on myös mielenkiinoista, että oikeastaanhan Fortum on jo nämä kertaalleen itselleen ostanut.
Mitä mieltä markkinat sitten olivat tästä käänteestä? Fortumin osakekurssi mateli alle kymmenessä eurossa ja nyt se on noin 14 euroa. Jos kokonaisuuden arvo olisi noin 18 euroa + mahdolliset Venäjältä irtoavat hilut niin nousuvaraa olisi. Näyttää kuitenkin siltä, että markkinoilla vallitsee konsensus siitä, ettei Uniperin tapaus ole välttämättä vielä taputeltu ja ettei mikään takaa, ettei yhtiö haaskaa pääomiaan tulevaisuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti