Myyntejä: puolet INBK:sta ja Cibus

 Pitkästä aikaa tuli tehtyä pari muutosta salkkuun. First Internet Bancorp näyttää osoittautuneen ikuiseksi lupaukseksi ja edes p/b 1 taso lienee aika tiukassa. Joskus silloin aikanaan tämä oli näistä netissä operoivista pankeista se hieman halvempi ja hankin osaketta sen toivossa, että yhtiöstä kuoriutuisi kevyemmän kulurakenteen ansiosta varsinainen kurssiraketti. Niin ei lopulta oikein näytä koskaan käyvän ja päätin nyt myydä puolet omistuksistani pois, kun niistä näyttää varsin kohtuullisen hinnan saavan. Tuottoa tuli puolessatoista vuodessa noin 30 % näille hankinnoille, mitä on toki pidettävä ihan kohtuullisena. Täytyy vaan todeta ettei aika tahdo oikein riittää näiden vähän enemmän seuraamista vaativien osakkeiden kanssa pelaamiseen.

Cibuksen päätin sen sijaan siivota salkustani ihan kokonaan. Alun perin ostin yhtiötä vähän niin kuin hajautustarkoituksessa kiinteistösektorilta. Nykyisinhän osakesäästösalkussani on kuitenkin myös jonkinlainen siivu Cityconia, joten siltä osin hajautus lienee kunnossa. Viime ajat eivät ole olleet kiinteistöyhtiöille kovinkaan suotuisia kohonneista kustannuksista ja rahoituskuluista johtuen. Jostain syystä Cibus noterataan tällä hetkellä kuitenkin jonkin verran yli ykkösen P/NAV-luvulla. Tietäjät tuntuvat pitävän sitä hieman yliarvostettuna, joten päädyin nyt myymään pienehkön siivuni sitä. Osingot huomioiden tämäkin seikkailu taisi lopulta päättyä ihan marginaalisesti plusmerkkisesti, mutta inflaatio huomioiden ei saavutuksella voine kehua. Kaiken kaikkiaan täytyy todeta etten ymmärrä kyllä juuri lainkaan näiden kiinteistösijoitusyhtiöiden arvostuksia enkä myöskään toimintaympäristön lainalaisuuksia. Taitaa olla parempi jättää nämä salkkuun varsin pienelle painoarvolle. 

Lifeline SPACille vihdoinkin kumppani

 Paljon on jälleen hikeä virrannut siitä kun viimeksi olen blogia päivittänyt. Kevään aikana pörssikurssit ovat olleet noususuuntaiset. Käteistä ei minulla ole juuri ollut osakkeisiin laittaa. Aika on kaiken kaikkiaan mennyt varsin pitkälti töiden tekemiseen ja samalla oman yrityksen toiminnan käynnistämiseen. Jatkossa olisi tarkoitus alkaa kerätä varallisuutta myös yrityksen sisään osakkeiden (tai ETF:ien) muodossa, mutta se lienee ajankohtaista aikaisintaan ensi keväänä. 

Osakesäästötililleni tein keväällä pienen Nokian renkaat -hankinnan. Nähdäkseni firma on edelleen ihan hyvä ja kunnossa ollut kassa esti katastrofin siitäkin huolimatta, että yhtiö joutui hylkäämään suurimman tehtaansa Pietarin lähistöllä. 

Positiivisia uutisia kuului viimein myös Lifelinfe Spac I:n suunnalta, kun yhtiö lopulta ilmoitti löytäneensä kumppanin. Kyseessä on hiilinanoputkia tuottava Canatu. En osaa oikein analysoida yhtiön teknologiaa muutoin, kuin että ilmeisesti se mahdollistaa korkean kannattavuuden yhdistettynä melkoiseen kasvupotentiaaliin. So far so good siis. 

Arvotus sen sijaan on melko haastava: Yhtiön arvoksi tulee sulautumisen jälkeen ilmeisesti 230 miljoonaa euroa ja nykyinen liikevaihto on 10 miljoonaa. Viivan alle jää tällä hetkellä miinusmerkkistä. Toki jos kasvuhaaveet toteutuvat, niin hinta on edullinen. 

Mielenkiintoista on myös se, että jokainen osakkeenomista, joka ei vastusta yhdistymistä saa kolmea spacia vastaan yhden warrantin, joka oikeuttaa lunastamaan Canatun osakkeen 11,50 euron merkintähintaan. Warrantin voimassaolosta en vaan löytänyt äkkiseltään mainintaa. Mielenkiintoisen äärellä joka tapauksessa nyt ollaan. 

Lisäys Ponssea ja Raisiota

 Melko pitkään on salkku viettänyt taas hiljaiseloa. Olen ollut melko kiireinen muutoin mm. yritystoiminnan aloituksen myötä. Jatkossa olisi kuitenkin tarkoitus pystyä sijoittamaan myös yrityksen kassaan jääviä tuottoja, mutta niistä ehkä toivottavasti lisää joskus myöhemmin.

Ponssen tie on viime aikoina ollut hieman karikkoinen. Venäjän markkinoiden sulkeutuminen on syönyt liikevaihtoa ja muutoinkin metsäkonemarkkina on ollut paineessa. Yhtiö leikkaa hieman osinkoakin viime vuodesta (aiemmin 60 senttiä, nyt 55 senttiä). Lisäksi yhtiö aloitti yt-neuvottelut, joiden tarkoituksena on saada organisaatio paremmin vastaamaan nykyistä markkinatilannetta. Osakkeen kurssi on tällä hetkellä 23,5 euroa ja Inderesin ennuste kuluvan vuoden P/E:ksi on 17.7. Luku on sinällään melko korkea, mutta uskoisin, että normaalissa markkinatilanteessa yhtiö kykenee selvästi parempaakin tuloksentekoon. Pitkäjänteiselle sijoittajalle näkisin Ponssen kuitenkin ihan hyvänä kohteena. Ja eipä siitä ole kuin 11 vuotta, kun esim. Jukka Oksaharju haukkui yhtiötä siitä, että tuotanto on pitänyt itsepäisesti pitää Vieremällä eikä lähteä siirtämään sitä Kiinaan. Tuosta hetkestä lähtien aloin kyttäämään ostopaikkaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ponssen strategia on ollut sittenkin varsin pitkänäköinen. Poimin salkkuuni nyt muutaman Ponssen osakkeen ja tarkoitus olisi jatkossakin pikku hiljaa kerryttää osakepottia.

Raisiostakin laitoin pilkin vetämään, mutta harmikseni sain vain pienen kasan osakkeita. Yhtiö painii niin ikään (toivottavasti) tilapäisten haasteiden kanssa, mutta Inderesin ennustama P/E 15 ja yli 7% osinkotuotto tekevät tästä yhtiöstä mielestäni houkuttelevan. Raisiolla on nimittäin uskoakseni muihin elintarvikeyhtiöihin verrattuna jonkinlaista kilpailuetua brändiin ja teknologiaan liittyen.

Linden kevennys

 Jonkin aikaa näyttää siitäkin vierähtäneen, kun olen viimeksi Lindestä kirjoittanut. Itse asiassa ainoa maininta on 2/2017 maininta tulossa olevasta mahdollisesta Praxairin fuusiosta Linden kanssa. Fuusio tuli ja meni ja ilmeisesti sen suurempia ongelmia ei tähän liittynyt. Miksi sitten myin?

Jenkkilässä kurssit ovat edelleen varsin korkealla. Linden ensi vuodenkin P/E luku on noin 30. Yhtiö on aika hitaasti kasvava, joskin vakaa. En kuitenkaan näe, että nykyinen arvostus yhdistettynä 1,25% osinkotuottoon on välttämättä kovin kestävällä pohjalla, vaikka yhtiö hyvä onkin. Useamman sadan prosentin kurssinousun vuoksi yhtiön osuus salkustani oli noussut yli kymmeneen prosenttiin. Ilman velkaa tämä ei välttämättä olisi niin edes haitannut, mutta olen nyt ajatellut ottaa jatkossa tavoitteekseni saada velkaantumista vähän kuriin. Tämän vuoksi päädyin myymään siivun yhtiötä niin, että sen osuus laski vähän alle 10 pronsenttiin salkkuni kokonaisarvosta samoihin lukemiin Revenion kanssa (jota minun olisi ehdottomasti kannattanut vähän keventää kurssien huidellessa jossain taivaissa ja yhtiön P/E-luvun hipoessa kahdeksaakymppiä). Velan osuus salkusta on nyt vähän yli 15% ja tarkoitus on laskea tasoa vielä jatkossakin johonkin noin kymmenen tuntumaan.